Taas on jäänyt blogin päivitys tauolle. Mä saan ahdistuksia jo ajatellessani että pitäisi kirjoittaa jokaisesta treenistä jotain, niin päätin että kirjoitan vasta kun siltä tuntuu. Syteen tai saveen.
Syyskuun puolessa välissä startattiin Espyläisten hakuleirille Vahermaan. Ennen leirille lähtöä piti tietysti käydä shoppailemassa vähän hakutarvikkeita, aina on hyvä tekosyy "vähän shoppailla".
Pienet on ilot ihmisellä: se fiilis kun pääsin ulos Murren Murkinasta SPL merkityin hakuritsoin. Oih sitä nostalgian määrää :D
Lauantai aamu avattiin Miisa Moonin loistavalla luennolla, joka koski maalimiestyöskentelyä. Miisan luento herätti paljon ajatuksia ja palautti ajattelemaan sitä miten itse voisin olla parempi ja motivoitunut maalimies.
Yhdessä käytiin jokainen koirakko läpi kouluttajamme Mika Soinisen johdolla. Oli helpottava huomata miten paneutunut ja kärsivällinen Mika oli vaikken sitä epäillytkään.
Sitten startattiinkin jo mettähommiin. Jännitystä oli ilmassa, koska oltiin Pulmian kanssa täysin amatööreinä mestoilla.
Homman nimi oli seuraava:
Koira liinaan, autetaan alussa oikeaan suuntaan, odotetaan että koira saa tuulivainun, luotetaan siihen ja päästetään koira hommiin.
Maalimiehet (että mua oksettaa muuten sana maalihenkilöt) pistettiin piiloihin niin että koira näki mihin jonka jälkeen koira kuljetettiin keskilinjalta (?) pois ja palattiin sitten lähettämään kun maalimies oli varmasti piilossa.
Alkusetti meni hienosti, Pulma näytti heti siltä että "kyllä mä tajuu mitä tänne ollaan tultu tekemään"! Toista settiä hankaloitti se että tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Koira työsti mielestäni tosi hyvin, mutta kun hajua ei vaan tullut nenän päähän niin rupesi laiduntamaan heinää jonkinlaisena sijaistoimintona. Ei muuta kun apuja koiralle ja löytyhän ne ukkelit sieltä. En tullut leirin aikana edes ajatelleeksi että maalimiehet olivat Pulmalle täysin uusia muutamaa lukuunottamatta eikä se näkynyt koirassa mitenkään.
Seuraavana päivänä startattiin metälle jo aamuysiltä. Sama homma, mutta eri maasto. Nyt meni jo paljon paljon paremmin kuin ekana päivänä vaikkei siinäkään ensikertailaiseksi moittimista ollut. Homma oli innokasta, koira työskenteli väsymättömästi ja mun mielestä oli selkeästi motivoituneempi kuin aikaisemmin. Lisättiin myös maalimiesten määrää ja ainakin osa piiloista oli hilppasen vaikeammin löydettävissä. Tosi positiivisena mieleen jäi seikka jota ollaan yritetty jonkin verran raunioilla työstää, koira irtosi musta paljon paremmin hakumetsällä. Luulen että oma varmuus ja tietynlainen uutuuden into tarttui myös koiraan!
Pulman murrosikäinen tappajahaukki ei päässyt valloilleen leirillä vaikka room matena olikin ihka uusi tuttavuus, varsin ihastuttava snautseri tyttönen Frida. Tyypit pistivät sekunttiakaan empimättä painimatsin käyntiin.
Haku. Laji josta en tiennyt tuon taivaallista ennen leiriä. Joka oli yksi niistä syistä tuhansien muiden joukossa miksi hankin aussien. Josta olen haaveillut jo ennen raunioita. Se täytti kyllä kaikki ne toiveet ja odotukset joita olin kerennyt pohtimaan!
Kiitos oikein paljon kaikille espyläisille, meitin upeentaitavalle ja über humoristiselle ryhmälle, kouluttaja Mikalle ja tietty Petralle ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen saadusta avusta sekä Saaralle kämpän jakamisesta ja tietysti leirin järkkäilystäkin!
perjantai 23. syyskuuta 2011
tiistai 6. syyskuuta 2011
Tykittelijä Peto is päk!
Elokuun puolessa välissä jatkettiin Pedon kisavalmennuksilla ja pääsimme jatkamaan uuden kouluttajan, Annina Myllyahon (JAU) opissa.
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Uusia tekniikoita ja vanhoja vaikeuksia: agi ja toko
Upeasti menneiden rauniotreenejen jälkeen palattiin nopeasti maanpinnalle.
Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.
Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!
Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.
Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!
Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.
Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.
Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!
Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.
Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!
Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.
Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!
Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.
Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.
Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Onneksi on hyvä koira ja huono ohjaaja eikä toistepäin...
Tottisviikonlopun jälkeen päätettiin pitää sitten se "virallinen" loma. Niinku ihan kaikesta. Melkeen.
Käytiin lomalla moikkaamassa Jessicaa ja kävin katselemassa treenejä samalla.
Saatiin loistava häiriö -ja rauhoittumistreeni kun päätinkin hakea Pulman autosta ja sidoin sen kentälle hengaamaan. Palkkasin tasaisin väliajoin ja hienosti kundi rauhottui olemaan vaikka oli vieras koira treenaamassa ja hyvin häiriötä ympärillä.
No alkohan ne omatkin kädet sitten vähän syyhytä siinä toisten treenejä katsellessa. Jessica ehdotti esineruutua, joka siis oli niin koiralle kuin minullekin ihka ensimmäinen.
H-Moilasena metsään, vietiin yhdessä esine ruutuun ja palattiin lähetykseen. Intopiukeena ammahti ruutuun, keräsi hanskan suuhun ja innolla toi suoraan muitta mutkitta minulle asti. Koiran ilme oli semmonen että jee jee mitä tää on? Tehdään tätä lisää. Olin tosi tyytyväinen!
Siitä innostuneena, ennen kuin jatkan niin täytyy todeta että milloin sitä oppisi treenaamisen jalon taidon: lopeta silloin kuin treeni menee vielä hyvin!
Jatketaan, lähdin vielä koulun fudiskentälle ottamaan "parit" lyhyet luoksetulot ja seuraamiset. Koiralla oli hyvä vire mutta itseä väsytti. Virheitä, virheitä, virheitä. Palkkasin vaikka ryösti paikallaolosta, josta itselleni ärsyyntyneenä halusin täydellisempää luoksetuloa. Hiottiin kolme kertaa ja saatiin hyvä luoksetulo, mutta hyöty? Onneksi tämä otus ei mene rikki ohjaajan vääristä kuten harjakoirat. Seuraamisesta en kauheesti muista, mutta kesti hyvin palkkausta eikä seuraamisen laatu hiipunut vaikka pidensin aikaa palkan antamisesta.
Maanantaina jatkettiin rauniotreenien parissa kuukauden tauon jälkeen. Ja hienosti jatkettiinkin! Pulma oli viimeisten joukossa 12 koirakon ryhmässä.
3 maalimiestä, jotka kaikki oli raunioiden vasemmalla puolella eli "taloilla".
Pulma teki ihan törkeen hienoa työtä, se keskittyi mutta silti sillä oli yllättävän kova vauhti.
Eka maalimies oli talossa puoliksi peitettynä maassa, Jennin mukaan tuuli painoi hajuja ylöspäin, jonka takia ei aluksi löytänyt sisään taloon. Haju koiralla oli koko ajan ja se työsti sitä myös koko ajan. Lopulta ohjasin selkeästi sisään taloon ja hyppäsi suoraan maalimiehen luokse koloseen. Tosi hieno nosto, koira ei antanut periksi missään vaiheessa vaikka haju oli vaikea!
Ensimmäisen löydyttyä, hyvä että kerkesin edes lähettää kun tämä jo ampaisi alimmille taloille ja nosti maalimiehen. Jep, ohjaaja jäi kattelee että jaahas, sinne se meni mutta ei niinkun harmainta hajua että miksi. Loistavaa!
Jos en ihan väärin muista, viimeinen ukko oli ylätalossa ja sekin löytyi näppärästi.
Ihan mielettömän hienolla vireellä toimi koira ja paremmin kuin koskaan ennen vaikka aina suoritukset on ollut ihan hyviä.
Ukot löytyi nopeasti, koira työskenteli vaikeuksista huolimatta pitkäjänteisesti välittämättä ohjaajan hömpötyksistä. Täytyy sanoa että säteilin ylpeydestä enkä olisi voinut olla tyytyväisempi!
Käytiin lomalla moikkaamassa Jessicaa ja kävin katselemassa treenejä samalla.
Saatiin loistava häiriö -ja rauhoittumistreeni kun päätinkin hakea Pulman autosta ja sidoin sen kentälle hengaamaan. Palkkasin tasaisin väliajoin ja hienosti kundi rauhottui olemaan vaikka oli vieras koira treenaamassa ja hyvin häiriötä ympärillä.
No alkohan ne omatkin kädet sitten vähän syyhytä siinä toisten treenejä katsellessa. Jessica ehdotti esineruutua, joka siis oli niin koiralle kuin minullekin ihka ensimmäinen.
H-Moilasena metsään, vietiin yhdessä esine ruutuun ja palattiin lähetykseen. Intopiukeena ammahti ruutuun, keräsi hanskan suuhun ja innolla toi suoraan muitta mutkitta minulle asti. Koiran ilme oli semmonen että jee jee mitä tää on? Tehdään tätä lisää. Olin tosi tyytyväinen!
Siitä innostuneena, ennen kuin jatkan niin täytyy todeta että milloin sitä oppisi treenaamisen jalon taidon: lopeta silloin kuin treeni menee vielä hyvin!
Jatketaan, lähdin vielä koulun fudiskentälle ottamaan "parit" lyhyet luoksetulot ja seuraamiset. Koiralla oli hyvä vire mutta itseä väsytti. Virheitä, virheitä, virheitä. Palkkasin vaikka ryösti paikallaolosta, josta itselleni ärsyyntyneenä halusin täydellisempää luoksetuloa. Hiottiin kolme kertaa ja saatiin hyvä luoksetulo, mutta hyöty? Onneksi tämä otus ei mene rikki ohjaajan vääristä kuten harjakoirat. Seuraamisesta en kauheesti muista, mutta kesti hyvin palkkausta eikä seuraamisen laatu hiipunut vaikka pidensin aikaa palkan antamisesta.
Maanantaina jatkettiin rauniotreenien parissa kuukauden tauon jälkeen. Ja hienosti jatkettiinkin! Pulma oli viimeisten joukossa 12 koirakon ryhmässä.
3 maalimiestä, jotka kaikki oli raunioiden vasemmalla puolella eli "taloilla".
Pulma teki ihan törkeen hienoa työtä, se keskittyi mutta silti sillä oli yllättävän kova vauhti.
Eka maalimies oli talossa puoliksi peitettynä maassa, Jennin mukaan tuuli painoi hajuja ylöspäin, jonka takia ei aluksi löytänyt sisään taloon. Haju koiralla oli koko ajan ja se työsti sitä myös koko ajan. Lopulta ohjasin selkeästi sisään taloon ja hyppäsi suoraan maalimiehen luokse koloseen. Tosi hieno nosto, koira ei antanut periksi missään vaiheessa vaikka haju oli vaikea!
Ensimmäisen löydyttyä, hyvä että kerkesin edes lähettää kun tämä jo ampaisi alimmille taloille ja nosti maalimiehen. Jep, ohjaaja jäi kattelee että jaahas, sinne se meni mutta ei niinkun harmainta hajua että miksi. Loistavaa!
Jos en ihan väärin muista, viimeinen ukko oli ylätalossa ja sekin löytyi näppärästi.
Ihan mielettömän hienolla vireellä toimi koira ja paremmin kuin koskaan ennen vaikka aina suoritukset on ollut ihan hyviä.
Ukot löytyi nopeasti, koira työskenteli vaikeuksista huolimatta pitkäjänteisesti välittämättä ohjaajan hömpötyksistä. Täytyy sanoa että säteilin ylpeydestä enkä olisi voinut olla tyytyväisempi!
Tokokoulutusviikonloppu Valkeakoskella 23.-24.7.2011
Osallistuttiin Pulman kanssa aussieyhdistyksen tokokoulutukseen heinäkuussa. Kouluttajana kaksi päiväisellä leirillä toimivat Teija ja Samuli Juntto. Heihin ja koiriinsa voi tutustua täällä: http://personal.inet.fi/koti/sarkivaaran/.
Pulma ja minä pääsimme reenimään Tytin ryhmään.
Tyylilleni uskollisena olin myöhässä aikataulusta mutta kerettiin juuri ja juuri omaan vuoroon. Siinä sitten muutamassa minuutissa miettimään että mikä vaatii hiomista ja miten. Kun en muuta keksinyt päätin ottaa ekaan osioon seuraamista.
Tässä Tytin ohjeita meille ja ajatuksia, jotka kirjoitin ylös leirin jälkeen.
Seuraaminen:
- Tehdään edelleen namilla imuttamalla koska se toimii.
- Pienempiä askeleita ja hitaampi tempo.
- Seuraamisen päätteeksi palkataan lelulla.
Käännökset:
- Koiran puoleinen jalka (vasen) tekee selvän ja suoran 90 asteen kulman, oikea seuraa perässä.
- Tytin kielikuvin: "vihainen naapuri pienellä tontilla".
Maahanmeno:
- Koira saa vielä tulla vapaasti vierellä, ei niinkään tiiviissä seuruussa.
- Työnnetään koira nenästä maahan.
- Selkeämpi ja tehokkaampi käskynkäyttö.
Luoksetulo:
- Otetaan edelleen ilman suoraa eteentuloa. Jatketaan eteentulon harjoittelua erillisenä liikkeenä.
- Ensimmäiset luoksetulot aina lähempää. Parin vahvistuksen jälkeen vasta pidennetään matkaa.
- Jatketaan patukalla palkkaamisella vasempaan käteen.
Pulma teki molempina päivinä hyvän treenin ja jaksoi keskittyä pelkkään tekemiseen mikä tietysti lämmitti kovasti mieltä. Todella hyvä viikonloppu mukavien ihmisten ja koirien kanssa! Joanna ja Pulman veli Dex (Black Zone's Crown Imperial) olivat samalla leirillä, kiitos Joannalle henkisestä tuesta! :) Joanna ottamia kuvia leiriltä löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/Sommar20112
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Raunioista kesätaukoa
Kuukausi on taas vierähtänyt viimeisestä blogipäivityksestä, mitähän me ollaan ja ei olla tehty...
Mainitsemisen arvoista on tietysti ainakin se, että saimme hurmaavan bortsun nimeltään Tulppaani (aka Tuli) kahdeksi viikoksi hoitoon. Tuli ja Pulma ovat tunteneet pennusta asti, mutta enpä oisi uskonutkaan kuinka hienosti 2 vkoa meillä vierähti. Kaverukset olivat kuin paita & peppu ja Tuli opetti Pulmalle "koiraa". Kiitos Jessicalle hoidokista! Tulta voi käydä ihailemassa Myytin sivuilla: http://www.myytin.net/tuli.html
Raunioilta jäimme kesätauolle heinäkuun alussa. Päätimme treenikauden leikkimieliseen kisaan, jossa suoritimme telineet, metalliputken sekä luoksepäästävyyden, seuraamisen, paikallaolon ja miljöbanan. Pulma suoritti kaikki osiot mielestäni hienosti. Telineitä ja metalliputkea emme ole treenanneet kuin kerran, joten niissä piti vähän jäädä miettimään. Tottisosuuksista sen sijaan jäi todella hyvä mieli! Sovekoke taitaa sittenkin olla ihan realistinen tavoite suorittaa kuukauden - parin sisään.
Pedon kanssa ollaan käyty tunnollisesti joka keskiviikko kisavalmennuksessa. Pedon mielestä agi on vuoroin ihan törkeen siistiä ja vuoroin ihan täyttä skeebaa. Olen vakavasti harkinnut lelukoiran mukaan ottamista, mutta Pulma on syönyt niiltä kaikilta silmät. Siispä olen vaan keskittynyt itseni kehittämiseen ohjaajana, joka sekin on toki vähän haastavaa jos koira on "näkymätön" eikä suostu kuin kävelemään.
Pulmia on kanssa reenaillut aksaa, jumankekka mulla valuu hiki sen kanssa kentällä. Lähinnä siis siksi että se keskittyy kaikkeen muuhun olennaiseen kun itse aksaamiseen. Ollaan tehty keppejä ja kontakteja sekä vähän yritetty sisäistää että hyppyjä voi joskus olla ihan kaksi tai kolmekin eikä aina vaan sitä yhtä. Aika huumorilla mä loppuen lopuksi otan agilityn sen kanssa. Sillä on potentiaalia kyllä mutta jotenkin multa uupuu nyt semmonen palo tuohon lajiin.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: päästin Ertin alokastokoryhmään. Mulla vierähti kivi sydämeltä, sillä oon maailman laiskin treenaamaan mitään itsekseni. Mä maksan mielelläni jo pelkästään siitä että on PAKKO mennä. Ekat treenit menikin mukavasti, ja saatiin hyvä muistutus lelupalkan käytöstä luoksetulossa. Pulma pääsi treenien päätteeksi ihanaisten cavalier neitojen ympäröimäksi, joten treenistä jäi varmasti molemmille hyvä mieli!
Mainitsemisen arvoista on tietysti ainakin se, että saimme hurmaavan bortsun nimeltään Tulppaani (aka Tuli) kahdeksi viikoksi hoitoon. Tuli ja Pulma ovat tunteneet pennusta asti, mutta enpä oisi uskonutkaan kuinka hienosti 2 vkoa meillä vierähti. Kaverukset olivat kuin paita & peppu ja Tuli opetti Pulmalle "koiraa". Kiitos Jessicalle hoidokista! Tulta voi käydä ihailemassa Myytin sivuilla: http://www.myytin.net/tuli.html
Raunioilta jäimme kesätauolle heinäkuun alussa. Päätimme treenikauden leikkimieliseen kisaan, jossa suoritimme telineet, metalliputken sekä luoksepäästävyyden, seuraamisen, paikallaolon ja miljöbanan. Pulma suoritti kaikki osiot mielestäni hienosti. Telineitä ja metalliputkea emme ole treenanneet kuin kerran, joten niissä piti vähän jäädä miettimään. Tottisosuuksista sen sijaan jäi todella hyvä mieli! Sovekoke taitaa sittenkin olla ihan realistinen tavoite suorittaa kuukauden - parin sisään.
Pedon kanssa ollaan käyty tunnollisesti joka keskiviikko kisavalmennuksessa. Pedon mielestä agi on vuoroin ihan törkeen siistiä ja vuoroin ihan täyttä skeebaa. Olen vakavasti harkinnut lelukoiran mukaan ottamista, mutta Pulma on syönyt niiltä kaikilta silmät. Siispä olen vaan keskittynyt itseni kehittämiseen ohjaajana, joka sekin on toki vähän haastavaa jos koira on "näkymätön" eikä suostu kuin kävelemään.
Pulmia on kanssa reenaillut aksaa, jumankekka mulla valuu hiki sen kanssa kentällä. Lähinnä siis siksi että se keskittyy kaikkeen muuhun olennaiseen kun itse aksaamiseen. Ollaan tehty keppejä ja kontakteja sekä vähän yritetty sisäistää että hyppyjä voi joskus olla ihan kaksi tai kolmekin eikä aina vaan sitä yhtä. Aika huumorilla mä loppuen lopuksi otan agilityn sen kanssa. Sillä on potentiaalia kyllä mutta jotenkin multa uupuu nyt semmonen palo tuohon lajiin.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: päästin Ertin alokastokoryhmään. Mulla vierähti kivi sydämeltä, sillä oon maailman laiskin treenaamaan mitään itsekseni. Mä maksan mielelläni jo pelkästään siitä että on PAKKO mennä. Ekat treenit menikin mukavasti, ja saatiin hyvä muistutus lelupalkan käytöstä luoksetulossa. Pulma pääsi treenien päätteeksi ihanaisten cavalier neitojen ympäröimäksi, joten treenistä jäi varmasti molemmille hyvä mieli!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Agility
Aksasta ei ole tullut kauheasti kirjoitettua. Tiivistellääs sekin tänne:
Pedon kanssa on treenattu kisaavien valmennusryhmässä Laura Jaakolan opissa. Radat on olleet haastavia, kuten asiaan kuuluu ja alkuun me niistä Pedon kanssa selvitiinkin aika kivasti. Jossain vaiheessa tajusin ettei mun motoriikka ja hermot ole kauheen hyvä yhdistelmä ja kun siihen päälle vielä rupesin oikeasti vaatimaan koiraltakin jotain niin homma hieman kosahti.
Viime viikon treeneissä oli mielestäni hieman helpompi joskin hyvin tekninen radan pätkä. Lopulta mullakin sitten meni hermot kun koira käveli ja rupesi näyttämään keskisormea. Lopetettiin harkat muutamaan onnistuneeseen hyppyyn.
Juu myönnän, ensimmäistä kertaa taisin kiroilla treeneissä ja lausuimpa surullisen kuuluisat sanat: "miksi mä oon ikinä ottanut harjakoiran"...
Laura treenaa meitä kurssimuotoisesti, johon mahtuu yhteensä 10 treenikertaa. Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan. Iso syy koiran vammailuun on ehdottomasti se, että radat on vaikeempia kuin ennen ja se lopettaa tekemisen heti kun vaistoaa että mulla palaa käämi eikä se osaa. Ei semmoinen treenaaminen ole koiralle eikä mulle itselle hauskaa.
Ehdottoman tyytyväinen täytyy silti olla koiran keppitreeniin ja sen tuloksiin. Hakee jo hienosti itse kepeille ja ilman suurempaa apua kepittelee! Tässäkin saisin luottaa koiraan vielä enemmän.
Pulmuri pääsi ekaa kertaa ohjattuihin aksatreeneihin viime viikolla. Itsellä oli semmoinen moodi kotoa lähdettäessä että teoriassa olisi ehdottomasti kannattanut jättää menemättä.
Muutaman kerran karkailua lukuunottamatta Pulmis pärjäsi mahtavasti! U-putkea ja sinne irtoamista treenattiin sekä 3 hypyn sarjaa takaaleikkauksin. U-putki sujui ongelmitta, mutta oikealta puolelta lähettäminen tuotti niin mulle kun koiralle pienoisia ongelmia. Sannalta saatiin taas loistavia perusvinkkejä palkkaamiseen ja koiran luottamiseen.
Nyt sitten kotireeninä sitä oikealla puolella koiraa viemistä ihan lenkilläkin. Kerta kaikkisen tyytyväinen olen Pulman suoritukseen ja intoon aksaa kohtaa, tästä tulee vielä varmasti hauskaa!
Pedon kanssa on treenattu kisaavien valmennusryhmässä Laura Jaakolan opissa. Radat on olleet haastavia, kuten asiaan kuuluu ja alkuun me niistä Pedon kanssa selvitiinkin aika kivasti. Jossain vaiheessa tajusin ettei mun motoriikka ja hermot ole kauheen hyvä yhdistelmä ja kun siihen päälle vielä rupesin oikeasti vaatimaan koiraltakin jotain niin homma hieman kosahti.
Viime viikon treeneissä oli mielestäni hieman helpompi joskin hyvin tekninen radan pätkä. Lopulta mullakin sitten meni hermot kun koira käveli ja rupesi näyttämään keskisormea. Lopetettiin harkat muutamaan onnistuneeseen hyppyyn.
Juu myönnän, ensimmäistä kertaa taisin kiroilla treeneissä ja lausuimpa surullisen kuuluisat sanat: "miksi mä oon ikinä ottanut harjakoiran"...
Laura treenaa meitä kurssimuotoisesti, johon mahtuu yhteensä 10 treenikertaa. Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan. Iso syy koiran vammailuun on ehdottomasti se, että radat on vaikeempia kuin ennen ja se lopettaa tekemisen heti kun vaistoaa että mulla palaa käämi eikä se osaa. Ei semmoinen treenaaminen ole koiralle eikä mulle itselle hauskaa.
Ehdottoman tyytyväinen täytyy silti olla koiran keppitreeniin ja sen tuloksiin. Hakee jo hienosti itse kepeille ja ilman suurempaa apua kepittelee! Tässäkin saisin luottaa koiraan vielä enemmän.
Pulmuri pääsi ekaa kertaa ohjattuihin aksatreeneihin viime viikolla. Itsellä oli semmoinen moodi kotoa lähdettäessä että teoriassa olisi ehdottomasti kannattanut jättää menemättä.
Muutaman kerran karkailua lukuunottamatta Pulmis pärjäsi mahtavasti! U-putkea ja sinne irtoamista treenattiin sekä 3 hypyn sarjaa takaaleikkauksin. U-putki sujui ongelmitta, mutta oikealta puolelta lähettäminen tuotti niin mulle kun koiralle pienoisia ongelmia. Sannalta saatiin taas loistavia perusvinkkejä palkkaamiseen ja koiran luottamiseen.
Nyt sitten kotireeninä sitä oikealla puolella koiraa viemistä ihan lenkilläkin. Kerta kaikkisen tyytyväinen olen Pulman suoritukseen ja intoon aksaa kohtaa, tästä tulee vielä varmasti hauskaa!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Sillisalaattia...
Eipä olla koirien kanssa paljoa jaksettu bloggailla. Joku on varmaan treenaillut salaa mun koiria (tai sitten ei...) koska itse olen nautiskellut kesälomasta täysin siemauksin.
Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)
Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!
Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).
Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.
Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.
Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.
Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!
Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)
Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!
Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).
Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.
Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.
Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.
Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Rauniot toka kerta
Toinen rauniokerta on nyt takana ja toimikoon blogi nyt sitten treenipäiväkirjana.
Ohjaajan wappu -ja pääsiäishulinoiden takia (seliseli) oli vähän kotiläksyjen teko jäänyt ja muutenkin aivot aivan jäässä Oittaalle päästessä.
Pulman vuoro oli toisena. Kokeiltiin alkuun miten hyvin koira palkkaantuu vieraan kanssa leikkimisestä. Pulmalle kelpaa leikki ja namit palkaksi, mielummin se kuitenkin leikkisi mun kuin vieraiden kanssa mutta onneksi se tuskin tulee olemaan ongelma millään osa-alueella.
Muutenkin "leikkimisessä" on tapahtunut kiva muutos: koira tuo yhä useammin lelun mulle eikä lähde leikkimään itsekseen kauemmaksi.
Eka ukko otettiin näköpiilona. Hienosti Pulma lähti hakemaan ja liikkui raunioilla ketterästi pelkäämättä pintoja. Jossain kohtaa se sai kuulemma ihan selkeän hajun maalimiehestä, mutta mun silmä ei ole vielä niin harjaantunut että pystyisin luottamaan siihen ja lähteä piilon suuntaisesti ohjaamaan koiraa. Ukko löytyi kuitenkin nopeasti ja palkka ensin nameilla ja sitten leikillä.
Tokalle maalimiehelle lähtö oli haparoivaa, tosin se oli jo valmiiksi piilossa. En tajunnut lähettää koiraa kunnolla tai oikein ja siinä sit mietittiin että mitäs tänne raunioille oltiinkaan tultu tekemään.
Toisen maalimiehen etsiminen kesti kauemmin mutta toisaalta Pulman tekeminen oli keskittynyttä ja se teki selvästi töitä löytääkseen maalimiehen.
Positiivisesti jäi mieleen se että koira selkeesti kestää jo paremmin maalimiehen luona. Ei ole niin kova hätä tulla kertomaan mulle että tule nyt säkin katsomaan täällä se on! Siitä kehityksestä tuli kehujakin joten ei me ihan käsiä olla..
Peto alottaa ulkoagit tänään ja ihan kisavalmennusryhmässä, jeee hiano Petuunia! Toivottavasti multakin löytyisi nyt se motivaatio tehdä koiran kanssa, aika näyttää. Perjantaina käydään näillä näkymin kokeileen mölliskaboissa miten koira pelittää tauon jälkeen "kisatilanteessa".
Ohjaajan wappu -ja pääsiäishulinoiden takia (seliseli) oli vähän kotiläksyjen teko jäänyt ja muutenkin aivot aivan jäässä Oittaalle päästessä.
Pulman vuoro oli toisena. Kokeiltiin alkuun miten hyvin koira palkkaantuu vieraan kanssa leikkimisestä. Pulmalle kelpaa leikki ja namit palkaksi, mielummin se kuitenkin leikkisi mun kuin vieraiden kanssa mutta onneksi se tuskin tulee olemaan ongelma millään osa-alueella.
Muutenkin "leikkimisessä" on tapahtunut kiva muutos: koira tuo yhä useammin lelun mulle eikä lähde leikkimään itsekseen kauemmaksi.
Eka ukko otettiin näköpiilona. Hienosti Pulma lähti hakemaan ja liikkui raunioilla ketterästi pelkäämättä pintoja. Jossain kohtaa se sai kuulemma ihan selkeän hajun maalimiehestä, mutta mun silmä ei ole vielä niin harjaantunut että pystyisin luottamaan siihen ja lähteä piilon suuntaisesti ohjaamaan koiraa. Ukko löytyi kuitenkin nopeasti ja palkka ensin nameilla ja sitten leikillä.
Tokalle maalimiehelle lähtö oli haparoivaa, tosin se oli jo valmiiksi piilossa. En tajunnut lähettää koiraa kunnolla tai oikein ja siinä sit mietittiin että mitäs tänne raunioille oltiinkaan tultu tekemään.
Toisen maalimiehen etsiminen kesti kauemmin mutta toisaalta Pulman tekeminen oli keskittynyttä ja se teki selvästi töitä löytääkseen maalimiehen.
Positiivisesti jäi mieleen se että koira selkeesti kestää jo paremmin maalimiehen luona. Ei ole niin kova hätä tulla kertomaan mulle että tule nyt säkin katsomaan täällä se on! Siitä kehityksestä tuli kehujakin joten ei me ihan käsiä olla..
Peto alottaa ulkoagit tänään ja ihan kisavalmennusryhmässä, jeee hiano Petuunia! Toivottavasti multakin löytyisi nyt se motivaatio tehdä koiran kanssa, aika näyttää. Perjantaina käydään näillä näkymin kokeileen mölliskaboissa miten koira pelittää tauon jälkeen "kisatilanteessa".
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Rauniot
Blogi laahaa taas parilla kuukaudella.
Kävimme Pulman kanssa 12.3.2011 suorittamassa ESPY:n tutustumiskurssin "tositoimipäivän". Pulma suoriutui hienosti kaikista vaadituista tehtävistä ja rauhoittui nopeasti vaikka tilanne oli täysin uusi nuorelle koiralle.
Maanantaina olikin sitten jo ensimmäiset rauniotreenit.
Ekat 15 minuuttia kierreltiin raunioradan läheisyyttä ja tutustuttiin uuteen paikkaan: "tonne tonne! eiku mennäänkin tonne. koiria, ihmisiä, wuhuuu!!"
Pulmalla ei selkeästi ole vielä "slow down" nappulaa, tai sitten ohjaaja ei vielä ole saanut käyttöohjeita. ON nappulaa painamalla pääsee sen sijaan Nato-ohjuksen kyytiin, siltä nuo ekat 15 minuuttia tuntui.
Alkutouhotuksen jälkeen päästiin telineille ja ne ei tuottaneet Pulmikselle ongelmia.
Sitten olikin vuorossa miljöbana: koirakot kulkevat kouluttajan johdattaman ympäri raunioita. Kiipeilevät tiilikasoilla, ryömivät betoniputkissa yms.
Tästäkin selvittiin hienosti. Mitä nyt ohjaaja kuvitteli koiran pystyvän jollain mystisillä voimilla hyppäävän 2 metrin korkeuteen peltikatolle.
Lopuksi otettiin hyvin simppeli yhden maalimiehen etsintä. Koira katsoo kun maalimies menee piiloon -> päästetään koira maalimiehen luo -> palkka.
Tasaisen varma suoritus, ei mitään ihmeellistä. Pulma merkkasi maalimiehen, mutta arpoi vähän että kannattaako maalimiehen luo jäädä syömään vai oisko sittenkin fiksumpaa vaan kysyä ohjaajalta apuja. Meni kuitenkin syvälle piiloon ja söi namit, joten no problemos. Ekaksi treenikerraksi oikein oiva suoritus, tästä onkin hyvä jatkaa!
Agilitykentälläkin on Pulmis käynyt kahdesti(?) parin kuukauden aikana. Ihan jotain pientä ja simppeliä parin hypyn ohjauskuviota on kokeiltu kerran ja potentiaaliahan tuosta tyypistä ei tosissaan puutu. Kuullostaa kauheelta suitsutukselta mut näin se vaan on. Harmi ettei itsellä ole enää kovin suurta paloa agilityn treenaamiseen. Katsotaan uudelleen toukokuussa, josko Pulma menis aksaryhmään oppimaan.
Tokoa on väännetty kerta viikkoon Petron Nooran ohjauksella ja tämä on tuonut hienoja tuloksia! Super kiitos Nooralle ja perroille :)
Harjakoirat sen sijaan, ovat vietelleet aika lungia elämää. Peto on sitä mieltä että poikamiesboksissa elo voittaa 6-0 meikäläisen seuran ja Koppis on ollut valtaamassa Porkkalan golfkenttiä suurimman osan ajasta. Säilyypähän mielenrauha kaikilla!
Peto jatkaa aksaamista ulkoreeneissä joskus toukokuussa ja Koppiksen kanssa oisi kiva päästä rallytokoon. Katsotaan kuukauden päästä josko ohjaajalla on vielä paukkuja kaikkien kolmen kanssa reenimiseen!
Kävimme Pulman kanssa 12.3.2011 suorittamassa ESPY:n tutustumiskurssin "tositoimipäivän". Pulma suoriutui hienosti kaikista vaadituista tehtävistä ja rauhoittui nopeasti vaikka tilanne oli täysin uusi nuorelle koiralle.
Maanantaina olikin sitten jo ensimmäiset rauniotreenit.
Ekat 15 minuuttia kierreltiin raunioradan läheisyyttä ja tutustuttiin uuteen paikkaan: "tonne tonne! eiku mennäänkin tonne. koiria, ihmisiä, wuhuuu!!"
Pulmalla ei selkeästi ole vielä "slow down" nappulaa, tai sitten ohjaaja ei vielä ole saanut käyttöohjeita. ON nappulaa painamalla pääsee sen sijaan Nato-ohjuksen kyytiin, siltä nuo ekat 15 minuuttia tuntui.
Alkutouhotuksen jälkeen päästiin telineille ja ne ei tuottaneet Pulmikselle ongelmia.
Sitten olikin vuorossa miljöbana: koirakot kulkevat kouluttajan johdattaman ympäri raunioita. Kiipeilevät tiilikasoilla, ryömivät betoniputkissa yms.
Tästäkin selvittiin hienosti. Mitä nyt ohjaaja kuvitteli koiran pystyvän jollain mystisillä voimilla hyppäävän 2 metrin korkeuteen peltikatolle.
Lopuksi otettiin hyvin simppeli yhden maalimiehen etsintä. Koira katsoo kun maalimies menee piiloon -> päästetään koira maalimiehen luo -> palkka.
Tasaisen varma suoritus, ei mitään ihmeellistä. Pulma merkkasi maalimiehen, mutta arpoi vähän että kannattaako maalimiehen luo jäädä syömään vai oisko sittenkin fiksumpaa vaan kysyä ohjaajalta apuja. Meni kuitenkin syvälle piiloon ja söi namit, joten no problemos. Ekaksi treenikerraksi oikein oiva suoritus, tästä onkin hyvä jatkaa!
Agilitykentälläkin on Pulmis käynyt kahdesti(?) parin kuukauden aikana. Ihan jotain pientä ja simppeliä parin hypyn ohjauskuviota on kokeiltu kerran ja potentiaaliahan tuosta tyypistä ei tosissaan puutu. Kuullostaa kauheelta suitsutukselta mut näin se vaan on. Harmi ettei itsellä ole enää kovin suurta paloa agilityn treenaamiseen. Katsotaan uudelleen toukokuussa, josko Pulma menis aksaryhmään oppimaan.
Tokoa on väännetty kerta viikkoon Petron Nooran ohjauksella ja tämä on tuonut hienoja tuloksia! Super kiitos Nooralle ja perroille :)
Harjakoirat sen sijaan, ovat vietelleet aika lungia elämää. Peto on sitä mieltä että poikamiesboksissa elo voittaa 6-0 meikäläisen seuran ja Koppis on ollut valtaamassa Porkkalan golfkenttiä suurimman osan ajasta. Säilyypähän mielenrauha kaikilla!
Peto jatkaa aksaamista ulkoreeneissä joskus toukokuussa ja Koppiksen kanssa oisi kiva päästä rallytokoon. Katsotaan kuukauden päästä josko ohjaajalla on vielä paukkuja kaikkien kolmen kanssa reenimiseen!
torstai 17. helmikuuta 2011
Tervetuloa vuosi 2011!
Blogin päivitys on hieman jäänyt, sen sijaan treenaamista emme ole jättäneet.
Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.
Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.
Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!
Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)
Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!
Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.
Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.
Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!
Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)
Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)