MT, mental test, ruotsalainen versio luonnetestistä (Korad)

Huhu, mitä näitä nimityksiä nyt olikaan. Suomeksi = ruotsalainen versio luonnetestistä.
Testi järjestettiin Hebyssä, n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta.
Purjehdimme Joannan ja Dexin kanssa Turusta Tukholmaan Viking Linen Gracen iltalaivalla. Invahytti oli suorastaan luksusta, suosittelen kaikille kahden koiran tai perheen kanssa matkustaville!
Saavuimme aamulla aikaisin Tukholmaan josta tykitimme suoraan testipaikalle.

Kokeeseen oli saapunut Pulman sisko Myy omistajansa Emman kanssa sekä seuraavat BZ koirat:

Mirakelkullen: Raj (Black Zone’s Beating The Odds) ja Lillen (Black Zone’s Never Give Up) sekä
Racerkullen: Socka (Black Zone’s Leblanc Caroline)

Olen itseasiassa nähnyt nämä kaikki kolme koiraa viime vuoden leirillä. Niillä on kaikilla sama emä eli Billie (Windsor’s Beautiful Girl ), joka ei välttämättä ole ihan mun tyylinen koira, vaikka kivoja juttuja on selkeesti periyttänytkin osalle pennuista.

Sen sijaan odotin innolla Pulman siskon Myyn tapaamista, enkä pettynyt! Myyn testituloksessa oli tosi paljon samoja asioita nähtävissä kuin Pulmalla. Ehkä Myyn testistä näkyi hilppasen enempi itsenäisyyttä ja kovuuttaa sekä luonnollisesti siinä oli ripaus narttumaisempaa tekemistä. Mutta hieno koira, semmoinen mistä mä itse tykkään kovasti.

Ja sitten itse testiin. Testi oli lähes samanlainen kuin MH.
Juttelin ennen Pulman vuoroa testituomarin kanssa, joka sattui olemaan ruotsinsuomalainen. Hän sanoi että testi muuttui kuormittavasta vähemmän kuormittavaksi muutamia vuosia sitten. Koiraharrastajat, kasvattajat, ja testin parissa työskentelevät päätyivät lopputulokseen, jossa MT:ssä haluttiin testata enemmän koiran sosiaalisia kykyjä, kuin vaikkapa uhkaa.
Näin eriytettiin kaksi koetta, joista toinen on vaan virkakoirille ja ymmärtääkseni kuormittavampi, ja toinen on MT näille harrastuskoirille, joiden ei varsinaisesti tarvitse kokea päivittäin ns. vaaratilanteita.

Aluksi mietin, että kannattiko tämän takia nyt ajella Ruotsiin asti, kunnes hiffasin, että olisi oikeastaan todella mielenkiintoista nähdä miten koira reagoisi suunnilleen samoihin asioihin nyt ollessaan kaksi viikkoa vajaa 4 kuin silloin teininä kaksi vuotta sitten.

Testitulokset olivat hyvin samanlaiset kuin kaksi vuotta aikaisemmin.
Eniten yllätyin ehkä leikistä. Pulman leikkiä vieraan kanssa oli ilo katsella, huomasi että siinä oli itsevarmuutta rutkasti enempi kuin silloin teininä. Se ei missään vaiheessa päästänyt patukasta irti, vaikka testinohjaaja passivoitui. Se puri hienolla ja tasaisella otteella patukkaa.

Myös molemmat uhat oli mielenkiintoisia, niissä se puolusti loppuun asti, ja varmemmin kuin teininä, mutta se kai ei ole mikään ihme sinänsä kun koiran itseluottamus on kasvanut normaalisti matkan varrella. Hyvin oli kaikki testiosiot koiran näköisiä, hieno partiopoika Pulma!

442 pistettä ja luonnetesti hyväksytty. Korad tunnuksen saa vasta kun on käynyt ulkomuototestissä, en tiedä kelpaako suomalainen näyttelytulos siihen, jos joku tietää niin otan tiedon kiitollisena vastaan.

Tässä vielä osiot ja niiden pisteytys:

Samarbete Fö - 3
Samarbete TI - 2

Gripa ta tag 5 m - 5
Gripa ta tag 40 m - 4
Gripa hålla 5 m - 5
Gripa slita dra 5 m - 5
Gripa slita dra 40 m - 5

Förföljande - 1
Förföljande gripande - 1

Uthållighet - 4

Social självsäkerhet - 4
Social nyfikenhet - 4
Socialt samspel - 3

Handlingsförmåga - 3
Anpassningsförmåga - 5

Koncentration - 4
Avreaktion - 5
Minnesbilder - 5

Rädsla - 4
Aggressivitet - 5

Nyfikenhet - 3
Skott - 5
Imponer-/hotbeteenden - 5


Paluumatka kikkailtiin aikaa kuluttaen Uppsalassa ostoskeskuksessa ja sitten laivaan. Sekä koirat että emännät oli aika loppu, joten ruokailun jälkeen vetäydyttiin hyttiin katsomaan rikossarjaa jonka jälkeen uni tavoittikin väsyneet matkalaiset nopeasti.

Jälleen yhtä hienoa kokemusta rikkaampana, matkailu avartaa! :)



Dex ja Pulma Joannan autossa

Matkalla tavoitteeseen

Ensimmäisen tokokokeen pikku virheet jäivät sen verran hiertämään että päätin ilmoittaa Pulman saman tien toiseen kokeeseen. Hyvinkäältä vapautuikin sitten sattumalta alokasluokan paikka, joten ilmoittauduttiin sinne.
Kisapaikalle saapuessani huomasin kauhukseni että koko nurmikenttä oli täynnä autoja. Ihmettelin miten niin suuri ihmisjoukko oli ilmaantunut paikalle vaan tokokisoja varten, kunnes ilmossa selvisi että viereisellä nurmikentällä olisi saman aikaisesti collieiden konferenssi (luonnetesti, näyttely ja tokokisa).

Kun paniikki iskee niin aika nopeasti niitä paniikin aiheita saa kehiteltyä ihan tyhjästäkin. Nurmikenttä, eihän me olla pitkään aikaan treenattu nurmella. Miestuomari, eihän me koskaan olla treenattu ilmoittautumista kelleen miespuoliselle, ampiaiset, ihmispaljous, koirapaljous tuulen suunta jne.

Mä oon aina tykännyt käydä kisaamassa yksin. Ehkä se johtuu osaksi kisakokemattomuudesta, ja jännityksestä, mutta jotenkin mä en vaan pysty enkä halua keskittyä mihinkään ylimääräiseen kisapaikalla.
Siihen liittyy tiettyjä käytännön ongelmia, kuten esim. kentällemeno rutiini ja sen palkan antaminen jollekulle. Siitäkin saa aika äkkiä väännettyä paniikin jos haluaa. Eihän me koskaan olla koskaan tehty tätä tällä tavalla!

Onneksi mun kohdalla se painekattila tyhjenee ihan just niin nopeesti kun on täyttynytkin. Kun liikkeenohjaaja kysyi ensimmäisen kerran "ohjaaja valmis?", niin olin jo täysin focusoitunut suoritukseen enkä jännittämiseen.

Ja sitten sitä koostetta:

- Luoksepäästävyys - Ei mainittavaa, perus varmaa Pulmaa.
- Paikkamakuu - Vaati kaksoiskäskyn noustakseen perusasentoon, treeniä treeniä.
- Seuraaminen - Tuntui nihkeemmältä kuin viimeksi, jotenkin ei päästy samaan rytmiin koiran kanssa. Käännökset tein tosi holtittomasti itse, enkä muutenkaan ollut ihan hereillä seuruun aikana. Tällä kertaa sentään käännyin sinne minne käskettiin. Ohjaajan piikkiin.
- Liikkeestä maahanmeno - Tuntui itsestä tosi hyvältä, mutta varmaan taas hieman vino perusasento söi puolikkaan pisteen.
- Liikkeestä seisominen - Käytin käsiapua, en tiedä millon opin luottamaan siihen että koira kyllä seisoo, kunhan on itse hereillä ja antaa hyvän käskyn. Pulmalta siis loisto suoritus. Ohjaajan piikkiin.
- Luoksetulo - Tämä oli HIENO, vaikka itse sanonkin :) Pulma lähti kun tykin suusta, olin ihan varma että sillä vauhdilla se törmää muhun niin että ollaan molemmat nenillään siinä nurtsilla. Tuli itse suoraan sivulle, perusasento taas aavistuksen vino ja siitä taas söi puolikkaan pisteen.
- Hyppy - Tämäkin oli HIENO, edelleen, vaikka itse sanonkin. Pulman ilme hypyssä on niin mainio, toki se tykkää hypätä, jotenkin siinä vaan tiivistyy koko se koiran tekemisen ilo.
Aavistuksen vino perusasento ja siitä puoli pistettä veke.

Tommi Varis sanoi jo etukäteen että tulee rokottamaan peruasennoista. Me treenataan aika paljon perusasentoja mutta kokeen jälkeen tajusin etten ole tehnyt sitä kauheasti kokonaisena liikkeenä vaan ketjuttaminen on jäänyt vaiheeseen.

Noh, joka tapauksessa, ansaittu I-tulos ja ALO luokan voitto seitsemästä koirasta! Nyt otetaan lyhyt tauko tokohommista ja käydään tässä välissä hakemassa arvio koiran luonteesta Koradin MT:ssä Ruotsissa. Tarkoitus olisi kisata vika tokokisa vielä elokuussa, mutta katsotaan nyt. Kiirehän tässä valmiissa maailmassa ei ole mihinkään!

Ihana kesä!

Lomat on nyt lusittu, ja paluu arkeen tapahtunut.
Mä oon aina pitänyt rutiineista, niistä arkisistakin. On ollut vaikeaa yrittää oppia olemaan tekemättä mitään, ja nauttia vaan joutenolosta. Kiire koukuttaa, ihan kuten laiskuuskin.

Loman aikana opittiin mitä on köllötellä kalliolla ja tuijotella taivaalle ilman että tarvii koko ajan miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Se on oikeesti ollut aika vapauttavaa!

Pulman saikun jälkeen alkoi siis sopivasti kesäloma. Mä tuskailin, että kauheen kiva. Mun koira sammaloituu ja me ei enää koskaan päästä tekemään mitään. Lomalla oli kuitenkin niinkin "tiukka" ohjelma kuin mökkeilyä ja lepoa.
Kun loman vikalla viikolla kännykään pompsahti kalenterimuistutus: "Tokokoe tiistaina Purinalla", mä repesin nauramaan. Olin totaalisesti unohtanut ilmoittaneeni Pulman ennen lomaa sen ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen.
Puunhakkuu teline sai toimia tokoesteenä ja kävyillä palkkailin perusasentoja. Siinäpä se reeni, joka tehtiin lomalla. Olin viimein saavuttanut sen, joutenolon ihanuuden!

Kyseessä oli siis HAU:n järjestämät kaksi päiväiset kisat Purinalla. Käytiin edellispäivänä Merjan kanssa katsomassa ekan päivän suorituksia, ja haistelemassa vähän tuomarilinjaa.
Pelon sekaisin tuntein jäin pohtimaan että veisinkö minäkin nyt kovinkin keskeneräisen koiran kisaamaan, että miten reilua se olisi koiraa kohtaan. Siinä samalla päätin että jos ei muuta niin ainakin yritän tukea koiraa, ja olen sille reilu koko suorituksen ajan.

Tässä kooste kisasuorituksesta:

- Luoksepäästävyys ja paikkamakuu - Ei mainittavaa, perus varmaa Pulmaa.
- Seuraamiset - Tuntui koko ajan tosi hyvältä. Käännökset oli positiivinen yllätys, ei niitä näemmä turhaan ole jauhettu treeneissä. Ohjaaja sekoili ihan huolella ja kääntyi parissakin kohtaa väärään suuntaan...
- Liikkeestä maahanmeno - Ehkä meidän vahvin liike kaikista mutta vaati kaksoiskäskyn. Pulma ei ollut ihan hereillä tässä, vissiin mopo oli vähän nostamassa keulaa tai jotain.
- Liikkeestä seisominen - Meidän heikoin liike kaikista, mutta yllättävän ok siihen nähden että jännitin tätä kaikkein eniten. Treeniä treeniä.
- Luoksetulo - Päätin että koira saa itse päättää tuleeko ensin eteen vai suoraan sivulle. Tuli eteen ja yllättävän hyvin käskystä sivulle, hieman vinoon.
- Hyppy - No voi terve! Ohjaaja jäätyi eikä viitsinyt pyytää koiraa jäämään esteen taakse.

En voi käsittää miten siinä kävi niin kun nimenomaan olin sataan kertaan miettinyt että muistan varmasti sanoa käskyn tarpeeksi napakasti. Ongelmana on siis ollut että Pulma hyppää salamana takaisin viereen jos en tarpeeksi painokkaasti ja nopeasti anna käskyä jäädä esteen taa.
Nolla siis hypystä, kaatoi varmuuden vuoksi paluumatkalla vielä koko esteen ettei jäänyt kellekään nolla epäselväksi! :D Tuomarikin harmitteli tapahtunutta työtapaturmaa.

Nollasta huolimatta 160 pistettä ja I-tulos!

Tuomarin taitoluistelu- vertaus meinasi virvoittaa muutaman kyyneleen linssiin mutta purin hammasta, ja otin upean palautteen pokalla vastaan.

Niin on sekin painettu historiankirjoihin, Pulman ja varsinkin ohjaajan ensimmäinen virallinen tokokoe!