Vihdoinkin pitkäaikainen unelmani on totta!
Kotiuduimme pienen Pulman kanssa Kirkkonummelle viime lauantaina.
Matka oli pitkä mutta erittäin antoisa.
Lensin Helsingistä ensin Arlandaan, josta jatkolennolla Uumajaan. Lennot menivät todella kivuttomasti kun allekirjoittanut veteli sikeitä :)
Norwegian Airlinesin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, suosittelin lämpimästi kaikille.
Uumajasta otin bussin, joka vei minut 2 tunnissa Örnsköldsvikiin, jossa Isabelle perheineen asuu.
Minulla oli hetki aikaa kierellä idyllisessä kaupungissa ja lopulta löysin eläinkaupan, josta sain Pulmalle tarvitsemani kantoboksin.
Perillä minua vastassa oli Isabellen ihastuttavat lapset Vincent ja Hailie sekä 3 pientä pennua. Ei voi muuta kun ihailla vieraanvaraisuutta, jota tämä perhe tarjoili minulle. Sietäisi meikäläistenkin ehkä ottaa hieman oppia siitä ;)
Lauantai aamuna lähdimme katsomaan paimennusta. Pääsin näkemään kun Pulman emä Fame (Chaboo's Flashes of Fame Stds) sekä Isabellen jenkkituonti Billie (Windsors Beautiful Girl) paimensivat. Olin todella iloinen että pääsin näkemään Pulman emän "tositoimissa" ja vielä lampailla.
Sen lisäksi mukana oli Pulman sisarus "Myy" ja Isabellen kasvatti Flash (Black Zone's James Dean) omistajineen. Hienosti jopa pikku Myy kiinnostui lampaista!
Paluumatka meni sikäli kivuttomasti että myöhästyin bussista ja Isabellen mies heitti minut Uumajaan. Hyppäsin Uumajasta RG Linesille, jossa Pulma ihastutti kanssamatkustajat ikiajoiksi. Pieni töpö vispasi niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös yö ja kotimatka Vaasasta Kirkkonummelle meni loistavasti. Pulma nukkui koko matkan, taitava pentu! Ehkä nimi ei sittenkään ole enne... ;)
Tähän mennessä Pulma on tullu loistavasti toimeen molempien koirien kanssa. Peto leikittää Pulmaa ulkona, mutta sisällä sen täytyy pitää katu-uskottavuuttaan yllä. Koppista ei Pulma kiinnosta ja se pysyttelee sopivalla etäisyydellä pennusta. Pulma taas on sitä mieltä että Koppis on ihan huippu tyyppi , kun sen vaan saisi jollain yllytettyä leikkiin. Kaikki on siis sujunut paremmin kun uskalsin toivoa!
Thank you so much Isabelle and Andreas! This puppy really is a dream come true.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
maanantai 4. lokakuuta 2010
Ylä- ja alamäkiä...
23.9. käytiin Pedon kanssa vaihteeksi möllikisoissa, tällä kertaa HSKH:n järjestämänä. Tuomari Matti Levanto oli keksinyt kerta kaikkisen haastavan radan. Myöhästyin ilmoista hieman, joten pikana rataantutustuminen ja koirien kanssa lenkille.
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.
25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.
Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.
Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.
25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.
Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.
Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!
tiistai 21. syyskuuta 2010
Möllikisat
Käytiin Pedon kanssa AST:n järjestämissä möllikisoissa viime perjantaina.
Intoa koirasta ei puuttunut taaskaan, vaikka aika kertookin ihan muuta: 42,75 s ihanneajan ollessa 50 s.
ja 10 ratavirhettä.
Rata alkoi 3 hypyn suoralla, joista toinen oli pituus. Otin reippaasti etumatkaa, koska suorilla meillä ei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa. Peto kuitenkin tuli pituuden ohi ja siitä rapsahti heti vitonen ja meni kiitettävästi aikaa hukkaan. En muista, mutta voi olla että olin itse huonosti sijoittuneena radalle.
Putkissa (ainakin yhdessä niistä) oli muuten vettä, joka jännitti mua mutta ei Petoa.
Putkesta kuitenkin toinen vitonen. Käsky vaan auttamattomasti myöhässä, itseasiassa olin jotenkin unohtanut radasta koko putken. Putkelle tulo oli kuitenkin omasta mielestäni todella helppo, joten Pedon olisi olettanut lukitsevan sen ihan ilman käskyäkin. Toisin kävi ja Peto kiersi putken ulkokautta. Siinä vaiheessa taisin revetä nauramaan. Loppu rata menikin kivuttomasti, mitä nyt vähän säädettiin takaaleikkausten kanssa, mutta "kuuluu asiaan". Sijoitus 7/14.
Koppis sai sunnuntaina akuutin ripulin ja oksenteli yön läpi. Maanantaina jätettiin Pedon agit väliin tästä syystä. Harmillista, sillä meillä on lauantaina ensimmäiset viralliset kisat Purinalla. Lahjattomat treenaa, niinhän se taisi mennä!
Mennään siis sitäkin paremmalla syyllä hakemaan 2 hyllyä ja pitämään hauskaa hyvässä porukassa.
Intoa koirasta ei puuttunut taaskaan, vaikka aika kertookin ihan muuta: 42,75 s ihanneajan ollessa 50 s.
ja 10 ratavirhettä.
Rata alkoi 3 hypyn suoralla, joista toinen oli pituus. Otin reippaasti etumatkaa, koska suorilla meillä ei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa. Peto kuitenkin tuli pituuden ohi ja siitä rapsahti heti vitonen ja meni kiitettävästi aikaa hukkaan. En muista, mutta voi olla että olin itse huonosti sijoittuneena radalle.
Putkissa (ainakin yhdessä niistä) oli muuten vettä, joka jännitti mua mutta ei Petoa.
Putkesta kuitenkin toinen vitonen. Käsky vaan auttamattomasti myöhässä, itseasiassa olin jotenkin unohtanut radasta koko putken. Putkelle tulo oli kuitenkin omasta mielestäni todella helppo, joten Pedon olisi olettanut lukitsevan sen ihan ilman käskyäkin. Toisin kävi ja Peto kiersi putken ulkokautta. Siinä vaiheessa taisin revetä nauramaan. Loppu rata menikin kivuttomasti, mitä nyt vähän säädettiin takaaleikkausten kanssa, mutta "kuuluu asiaan". Sijoitus 7/14.
Koppis sai sunnuntaina akuutin ripulin ja oksenteli yön läpi. Maanantaina jätettiin Pedon agit väliin tästä syystä. Harmillista, sillä meillä on lauantaina ensimmäiset viralliset kisat Purinalla. Lahjattomat treenaa, niinhän se taisi mennä!
Mennään siis sitäkin paremmalla syyllä hakemaan 2 hyllyä ja pitämään hauskaa hyvässä porukassa.
torstai 9. syyskuuta 2010
Pentutsydeemit
Vihdoin ja viimein jotain konkreettista kerrottavaa pentusuunnitelmista!
Koska kotimaasta ei löytynyt mieleistä yhdistelmää Remyn jäätyä tyhjäksi, päätin kokeilla onneani ja kysyä pennua Ruotsista. Useiden sähköpostien ja 2 tunnin puhelun jälkeen tein alustavan varauksen pennusta.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, lennän hakemaan pentua lokakuun lopulla Black Zone's Kennelistä: http://blackzone.se/
suora linkki pentueen omalle sivulle: http://blackzone.se/kull/Blomsterkullen
Tuhannet kiitokset jo etukäteen kaikille ihmisille, jotka ovat auttaneet & tukeneet minua pennun saannissa. Kiitos erityisesti Shantille ja Jessicalle, ilman teidän apua en olisi päässyt näin pitkälle.
Koska kotimaasta ei löytynyt mieleistä yhdistelmää Remyn jäätyä tyhjäksi, päätin kokeilla onneani ja kysyä pennua Ruotsista. Useiden sähköpostien ja 2 tunnin puhelun jälkeen tein alustavan varauksen pennusta.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, lennän hakemaan pentua lokakuun lopulla Black Zone's Kennelistä: http://blackzone.se/
suora linkki pentueen omalle sivulle: http://blackzone.se/kull/Blomsterkullen
Tuhannet kiitokset jo etukäteen kaikille ihmisille, jotka ovat auttaneet & tukeneet minua pennun saannissa. Kiitos erityisesti Shantille ja Jessicalle, ilman teidän apua en olisi päässyt näin pitkälle.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Harjakoirien sielunmaisemaa ymmärtääkseni...
En ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa niin valitsin sitten viimeisimmän.
Oman seuran ohjatut treenit saatiin potkastua käyntiin viime viikolla ja alotettiin Pedon agilityllä.
Peto tapansa mukaan tykitteli "hymyssä suin" vähän sinne sun tänne. Kun sain viimein itse vakavoiduttua niin kivasti se lähti kuuntelemaan ohjausta. Mulla on hieman ongelmia ottaa tota koiraa tosissaan, sillä on vaan niin superrrrrrrrrrr hauskaa kentällä.
Peto haki sokkokulmasta putkeen joka kerta. Ei olla sitä mielestäni treenattu ennen ja siksi se yllätti positiivisesti. Ongelmana oli sen sijaan märkä putki. Putkeen oli satanut vettä eikä hienohelma harjakoira Peter voinut kastella tassujaan moisessa touhussa. Veeran kanssa naurettiin että ei tarvitse ainakaan sadepäivän kisoihin osallistua.
Itse kämmäilin ihan huolella ohjauksen kanssa. Estin koiraa mm. menemästä keinulle kun pelkäsin lentokeinua. Lopulta saatiin sekin kunnialla hanskaan, mutta vielä joudun pehmentämään alastulon. Tässäkin on varmasti kyse enempi omasta epävarmuudesta.
Rengaskin sujuu jo hienosti, ei yritä sivuilta vaikka en varmista ohjausta enää siinä kohtaa.
Selkeä ongelma on liian laajat kaarteet, pitäisi saada terävyyttä niihin. Äänellä ohjaus ei auttanut viime treeneissä, mutta katsellaan miten siihen saisi ratkaisun. Toinen "ongelma" on se että Peto ei vieläkään tykkää takaaleikkauksesta. Jää pyörimään ympyrää ja katselemaan että mihin se ohjaaja nyt jäi. Onneksi Anneli löysi jo tähän ratkaisun aikaisemmin, pitää vaan ruveta targetin avulla reenaamaan sitä taas.
Mikäli sää sallii menemme kisaamaan mölleihin viikonloppuna.
Koppiksen tokoryhmä on meille haastava ja koiria on huomattavasti enempi kuin viime kaudella.
Parhautta on tietysti se, että yksi ryhmäläisistä on aussi.
Koira toimii ihan kivasti ja olen todella tyytyväinen siihen miten se käyttäytyy uuden ryhmän kanssa kentällä. Saatiin Ritvalta tosi hyviä ohjeita seuraamiseen ja paljon tuli uutta harjoiteltavaa. Paikkamakuu, joka on omasta mielestäni ollut meidän vahvuus aina, meni ihan päin persettä eilen.
Joku vaan tökkii tällä hetkellä tosi pahasti tokon kanssa. En ole yhtään varma että jatketaan enää talvella. Ja jos tämmönen sama moodi jatkuu niin ei osallistuta möllitokokisoihin 2 viikon päästä.
Ja sitten pentuasiaakin vielä. Remy jäi harmillisesti tyhjäksi ja nyt mietin muita vaihtoehtoja. Niitä ei ihan kauheasti totta puhuakseni ole, mutta yksi ainakin.
Päivä päivältä olen varmempi siitä että mun on todella saatava se hieman totisempi harrastuskaveri kuin mitä nämä nykyiset on.
Innolla odotan vastausta eräästä kiinnostavasta pentueesta, joka on jo syntynyt. Vastaus löytynee asiaan hyvinkin pian ja tuskin keneltäkään jää se kuulematta!
Oman seuran ohjatut treenit saatiin potkastua käyntiin viime viikolla ja alotettiin Pedon agilityllä.
Peto tapansa mukaan tykitteli "hymyssä suin" vähän sinne sun tänne. Kun sain viimein itse vakavoiduttua niin kivasti se lähti kuuntelemaan ohjausta. Mulla on hieman ongelmia ottaa tota koiraa tosissaan, sillä on vaan niin superrrrrrrrrrr hauskaa kentällä.
Peto haki sokkokulmasta putkeen joka kerta. Ei olla sitä mielestäni treenattu ennen ja siksi se yllätti positiivisesti. Ongelmana oli sen sijaan märkä putki. Putkeen oli satanut vettä eikä hienohelma harjakoira Peter voinut kastella tassujaan moisessa touhussa. Veeran kanssa naurettiin että ei tarvitse ainakaan sadepäivän kisoihin osallistua.
Itse kämmäilin ihan huolella ohjauksen kanssa. Estin koiraa mm. menemästä keinulle kun pelkäsin lentokeinua. Lopulta saatiin sekin kunnialla hanskaan, mutta vielä joudun pehmentämään alastulon. Tässäkin on varmasti kyse enempi omasta epävarmuudesta.
Rengaskin sujuu jo hienosti, ei yritä sivuilta vaikka en varmista ohjausta enää siinä kohtaa.
Selkeä ongelma on liian laajat kaarteet, pitäisi saada terävyyttä niihin. Äänellä ohjaus ei auttanut viime treeneissä, mutta katsellaan miten siihen saisi ratkaisun. Toinen "ongelma" on se että Peto ei vieläkään tykkää takaaleikkauksesta. Jää pyörimään ympyrää ja katselemaan että mihin se ohjaaja nyt jäi. Onneksi Anneli löysi jo tähän ratkaisun aikaisemmin, pitää vaan ruveta targetin avulla reenaamaan sitä taas.
Mikäli sää sallii menemme kisaamaan mölleihin viikonloppuna.
Koppiksen tokoryhmä on meille haastava ja koiria on huomattavasti enempi kuin viime kaudella.
Parhautta on tietysti se, että yksi ryhmäläisistä on aussi.
Koira toimii ihan kivasti ja olen todella tyytyväinen siihen miten se käyttäytyy uuden ryhmän kanssa kentällä. Saatiin Ritvalta tosi hyviä ohjeita seuraamiseen ja paljon tuli uutta harjoiteltavaa. Paikkamakuu, joka on omasta mielestäni ollut meidän vahvuus aina, meni ihan päin persettä eilen.
Joku vaan tökkii tällä hetkellä tosi pahasti tokon kanssa. En ole yhtään varma että jatketaan enää talvella. Ja jos tämmönen sama moodi jatkuu niin ei osallistuta möllitokokisoihin 2 viikon päästä.
Ja sitten pentuasiaakin vielä. Remy jäi harmillisesti tyhjäksi ja nyt mietin muita vaihtoehtoja. Niitä ei ihan kauheasti totta puhuakseni ole, mutta yksi ainakin.
Päivä päivältä olen varmempi siitä että mun on todella saatava se hieman totisempi harrastuskaveri kuin mitä nämä nykyiset on.
Innolla odotan vastausta eräästä kiinnostavasta pentueesta, joka on jo syntynyt. Vastaus löytynee asiaan hyvinkin pian ja tuskin keneltäkään jää se kuulematta!
perjantai 6. elokuuta 2010
Tokoilua
Syyskauden ohjatut agi- ja tokotreenit saadaan taas käyntiin nyt elokuussa. Kyllä ollaan niitä keretty jo ikävöimäänkin kesätauon aikana. Koirille taukoilu on varmaan tehnyt ihan hyvää, motivaatiota ja intoa tekemiseen näyttäis löytyvän kivasti. Ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa, motivaatiota kylläkin löytyy. Ehkä liikaakin. Pitäisi tajuta pitää treenit lyhyinä eikä ottaa yhteen treenikertaan sataa eri asiaa mukaan.
Ollaan käyty nyt Koppiksen kanssa tokoilemassa epäsäännöllisen säännöllisesti kolmen viikon ajan.
Aloteltiin kevyesti kaikissa liikkeissä. Seuraamiset pidin myös lyhyissä pätkissä ja nämä sujui hyvin. Seuraaminen on paljon intensiivisempää kuin viime kaudella ja katsekontakti pysyy hyvin, ainakin noissa lyhyissä pätkissä.
Pikkuhiljaa uskalsin ottaa sivulletulo siedättämistä mukaan. Ongelmana on ollut siis se ettei koira kestä minun sivulletuloa. Alokasluokassahan se tuottaa ongelman vaan paikallamakuussa ja hypyssä, mutta kuitenkin. En tiedä tullaanko ikinä korkkaamaan koko alokasluokkaa, mutta tämä on muutenkin hyvä treeni koiralle. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja eilen koira kesti jo hyvin tämän hypyssä!
Paikallamakuita ollaan otettu joka kerta ja pidennetty aikaa pikku hiljaa. Toissa viikolla uskalsin jo ottaa täyden keston niihin mukaan. Tämä on ehdottomasti mun lemppareita ja Koppis pysyy mielettömän hienosti häiriöstä huolimatta paikallaan! Tässä ollaan molemmat edistytty huimasti eikä mun tarvitse enää jännittää mihin katson. Koira ei lähde luokse vaikka katson suoraan sitä kohti.
Muutamat luoksetulot tehtiin mutta näitä tulee harjoiteltua ihan liian harvoin. Viime treenikaudella tuli mulle totaalisena yllätyksenä kun koira ei pinkonutkaan sata lasissa mun luo vaan jäi epäröimään matkalla. Nuo luoksetulot mitä nyt tehtiin meni hyvin, ei ongelmaa. Paitsi se kirotun sivulletulo suoraan luoksetulossa. Ollaan treenattu sitä tauon aikana omasta mielestäni paljon mutta se ei vaan natsaa. Taidan pikku hiljaa luovuttaa ja palata samaan vanhaan eli otan koiran eteen ja siitä vasta sivulle erillisellä käskyllä.
Hypyssä meillä onkin sitten pienoinen ongelma. Kuvittelin sen olevan kunnossa, koska ollaan treenailtu sitä paljon sisätilassa nyt kun meillä se ihkaoma tokoeste kerran on. Havahduin yhtäkkiä eilen siihen, että olen koko ajan käyttänyt käsiapua hypyssä. Yritin ilman käsiapua pelkällä hyppykäskyllä, niin koira heilutti innoissaan häntää ja pysyi sivulla. Esteen yli hyppäämisestä ei siis tietoakaan. Hohoijaa, että voi olla daiju ohjaaja! :D Ei muuta kun namialusta käyttöön ja harjoittelu alkutekijöihin.
Jossain hurmoksen ja mielenhäiriön rajamailla päätin sitten ilmoittaa Koppiksen epäviralliseen ja hyvin leikkimieliseen tokokisaan. Saa varmaan ohjaaja ja koira molemmat hävetä silmät päästään. Toivottavasti saadaan sitä ennen videokamera kuntoon ja kuvattua mm. noita seuraamisia.
Mielenkiinnolla odotan tokoryhmän kokoonpanoa, mikäli mahdutaan mukaan. Ekat kerrat menee aina siihen kun opetellaan miten ryhmässä ylipäänsä käyttäydytään sekoilematta ja "tappamatta" ketään. Nyt ollaan kuitenkin treenattu vaan tuttujen ja samojen koirien kanssa. Liina tulee nyt hankittua pakostikin jälkeä varten niin voidaan aloittaa treenit ilman että mun tarvii koko ajan olla pelko p*rseessä.
Tässä taas todistetaan se, miksi niin kovasti jo pentua odotellaan. Hinku kisaamaan ja testaamaan lähinnä omia taitoja on sietämätön, kun vaan olisi koira jolla kisata.
Ollaan käyty nyt Koppiksen kanssa tokoilemassa epäsäännöllisen säännöllisesti kolmen viikon ajan.
Aloteltiin kevyesti kaikissa liikkeissä. Seuraamiset pidin myös lyhyissä pätkissä ja nämä sujui hyvin. Seuraaminen on paljon intensiivisempää kuin viime kaudella ja katsekontakti pysyy hyvin, ainakin noissa lyhyissä pätkissä.
Pikkuhiljaa uskalsin ottaa sivulletulo siedättämistä mukaan. Ongelmana on ollut siis se ettei koira kestä minun sivulletuloa. Alokasluokassahan se tuottaa ongelman vaan paikallamakuussa ja hypyssä, mutta kuitenkin. En tiedä tullaanko ikinä korkkaamaan koko alokasluokkaa, mutta tämä on muutenkin hyvä treeni koiralle. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja eilen koira kesti jo hyvin tämän hypyssä!
Paikallamakuita ollaan otettu joka kerta ja pidennetty aikaa pikku hiljaa. Toissa viikolla uskalsin jo ottaa täyden keston niihin mukaan. Tämä on ehdottomasti mun lemppareita ja Koppis pysyy mielettömän hienosti häiriöstä huolimatta paikallaan! Tässä ollaan molemmat edistytty huimasti eikä mun tarvitse enää jännittää mihin katson. Koira ei lähde luokse vaikka katson suoraan sitä kohti.
Muutamat luoksetulot tehtiin mutta näitä tulee harjoiteltua ihan liian harvoin. Viime treenikaudella tuli mulle totaalisena yllätyksenä kun koira ei pinkonutkaan sata lasissa mun luo vaan jäi epäröimään matkalla. Nuo luoksetulot mitä nyt tehtiin meni hyvin, ei ongelmaa. Paitsi se kirotun sivulletulo suoraan luoksetulossa. Ollaan treenattu sitä tauon aikana omasta mielestäni paljon mutta se ei vaan natsaa. Taidan pikku hiljaa luovuttaa ja palata samaan vanhaan eli otan koiran eteen ja siitä vasta sivulle erillisellä käskyllä.
Hypyssä meillä onkin sitten pienoinen ongelma. Kuvittelin sen olevan kunnossa, koska ollaan treenailtu sitä paljon sisätilassa nyt kun meillä se ihkaoma tokoeste kerran on. Havahduin yhtäkkiä eilen siihen, että olen koko ajan käyttänyt käsiapua hypyssä. Yritin ilman käsiapua pelkällä hyppykäskyllä, niin koira heilutti innoissaan häntää ja pysyi sivulla. Esteen yli hyppäämisestä ei siis tietoakaan. Hohoijaa, että voi olla daiju ohjaaja! :D Ei muuta kun namialusta käyttöön ja harjoittelu alkutekijöihin.
Jossain hurmoksen ja mielenhäiriön rajamailla päätin sitten ilmoittaa Koppiksen epäviralliseen ja hyvin leikkimieliseen tokokisaan. Saa varmaan ohjaaja ja koira molemmat hävetä silmät päästään. Toivottavasti saadaan sitä ennen videokamera kuntoon ja kuvattua mm. noita seuraamisia.
Mielenkiinnolla odotan tokoryhmän kokoonpanoa, mikäli mahdutaan mukaan. Ekat kerrat menee aina siihen kun opetellaan miten ryhmässä ylipäänsä käyttäydytään sekoilematta ja "tappamatta" ketään. Nyt ollaan kuitenkin treenattu vaan tuttujen ja samojen koirien kanssa. Liina tulee nyt hankittua pakostikin jälkeä varten niin voidaan aloittaa treenit ilman että mun tarvii koko ajan olla pelko p*rseessä.
Tässä taas todistetaan se, miksi niin kovasti jo pentua odotellaan. Hinku kisaamaan ja testaamaan lähinnä omia taitoja on sietämätön, kun vaan olisi koira jolla kisata.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Match show ja agility tulokset
Käväistiin Emma.A:n ja Emma W:n kanssa Koneen Kentän mätsärissä keskiviikkona.
Mätsärin järjesti Suomen englanninbulldoggiyhdistyksen Helsingin paikallisosasto sekä Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Paikalle oli hommattu ulkomuototuomarit ja arvostelu sitten pikkasen kesti!
Pienissä aikuisissa oli varmasti yli 100 koiraa ja tuomarina toimi Karjaallakin meitä arvostellut Marja Kurittu.
18:00 aikaa paikalla ja oma vuoro n. klo. 20:00. Koiraa ketutti ja niin ketutti muuten omistajaakin. Ilman über hauskaa seuraa ja hyvää säätä olisi kyllä palanut käpy.
Sininen nauha ja ulos, siinäpä meidän tulos. Sinisten ryhmäkehässä Kurittu ei vilkaissutkaan pomppivaa ja muuten vaan pitkästynyttä harjakoiraa sekä sen hohoijaa- ilmeellä esiintynyttä omistajaa. Eipä tosin ihan kauheesti haitannut päästä kotiin siinä vaiheessa iltaa! :D
Ja vali vali saarnan takaa täytyy sen verta hehkuttaa että oli hauskan seuran lisäksi ihana nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja paljon erilaisia harjiksia. Ja miten upeita tanskandoggeja sekä yksi punainen tricolor aussiepentu!
Lauantaina olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä Pedon kanssa möllikisoihin, mikäli koiran kunto sen sallii. Meidän kisa kokemus kun mahtuu hurjaan kahteen kisaan, jos Agirotua ei lasketa:
Tehis Cup 15.4. minimöllien voitto
Nasta Cup 23.4. HYL
Pitäisi siis todella ruveta ottamaan itseä niskasta kiinni ja pakottautua kisaamaan. Harmillista että senkin lisäksi joutuu aina arpomaan kykeneekö koira kisaamaan/treenaamaan vai ei :(
Viime viikolla käytiin treenimässä oman seuran kentällä keppejä ja keinua. Kepitkin hakee jo hienosti itse eli potentiaaliahan tuosta kyllä löytyisi vaikka ja mihin. Treenaaminen piti tosin sitten lopettaa kesken kun takajalka rupesi näyttämään jotenkin löysältä koiran liikkuessa.
Lihaksisto on mielestäni kehittynyt kivasti Timon luona käynnin jälkeen, joten jatketaan samaa rataa ja katsotaan miten se vaikuttaa asioihin. Päivä kerrallaan, ei tilanteessa oikein muutakaan voi.
Mätsärin järjesti Suomen englanninbulldoggiyhdistyksen Helsingin paikallisosasto sekä Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Paikalle oli hommattu ulkomuototuomarit ja arvostelu sitten pikkasen kesti!
Pienissä aikuisissa oli varmasti yli 100 koiraa ja tuomarina toimi Karjaallakin meitä arvostellut Marja Kurittu.
18:00 aikaa paikalla ja oma vuoro n. klo. 20:00. Koiraa ketutti ja niin ketutti muuten omistajaakin. Ilman über hauskaa seuraa ja hyvää säätä olisi kyllä palanut käpy.
Sininen nauha ja ulos, siinäpä meidän tulos. Sinisten ryhmäkehässä Kurittu ei vilkaissutkaan pomppivaa ja muuten vaan pitkästynyttä harjakoiraa sekä sen hohoijaa- ilmeellä esiintynyttä omistajaa. Eipä tosin ihan kauheesti haitannut päästä kotiin siinä vaiheessa iltaa! :D
Ja vali vali saarnan takaa täytyy sen verta hehkuttaa että oli hauskan seuran lisäksi ihana nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja paljon erilaisia harjiksia. Ja miten upeita tanskandoggeja sekä yksi punainen tricolor aussiepentu!
Lauantaina olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä Pedon kanssa möllikisoihin, mikäli koiran kunto sen sallii. Meidän kisa kokemus kun mahtuu hurjaan kahteen kisaan, jos Agirotua ei lasketa:
Tehis Cup 15.4. minimöllien voitto
Nasta Cup 23.4. HYL
Pitäisi siis todella ruveta ottamaan itseä niskasta kiinni ja pakottautua kisaamaan. Harmillista että senkin lisäksi joutuu aina arpomaan kykeneekö koira kisaamaan/treenaamaan vai ei :(
Viime viikolla käytiin treenimässä oman seuran kentällä keppejä ja keinua. Kepitkin hakee jo hienosti itse eli potentiaaliahan tuosta kyllä löytyisi vaikka ja mihin. Treenaaminen piti tosin sitten lopettaa kesken kun takajalka rupesi näyttämään jotenkin löysältä koiran liikkuessa.
Lihaksisto on mielestäni kehittynyt kivasti Timon luona käynnin jälkeen, joten jatketaan samaa rataa ja katsotaan miten se vaikuttaa asioihin. Päivä kerrallaan, ei tilanteessa oikein muutakaan voi.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Vuoden 2010 näyttelyarvostelut
Lahti KV 24.4
Kooltaan ylärajalla. Mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan tyypikäs. Kantaa korvansa oikein. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvät posket & kuonon pituus. Alaleuan tulisi olla leveämpi ja hammasrivin tasaisempi. Kaunis jalo niska. Tyypikäs rungon muoto. Pitäisi olla vakaampi edestä, kääntää hieman etukäpäliä ulos. Hyvät reidet ja sääret. Terve iho ja hyvät hapsut. Liikkuu epävakaasti edestä.
Helsinki KV 22.5
Hyvä koko. Hyvät mittasuhteet. Hieman pienet korvat. Kallo saisi olla jalompi. Hyvä ylälinja. Takaosa saisi olla paremmin kulmautunut. Töpöttävät liikkeet. Hyvä crest ja iho. Hyvä rinnan syvyys ja seistessä tasainen ylälinja. Esitettiin hyvin mutta se ei aina riitä.
Karjaa KR 11.7
Erinomainen koko ja rungon mittasuhteet. Oikean mallinen pää. Kaunis ilme mutta silmät voisivat olla hieman tummemmat. Hieman poskia. Ok purenta. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehän syvyys. Liikkuu edestä hyvin mutta takaa voisi olla voimakkaampi työntö. Hapsut oikeissa paikoissa. Miellyttävä luonne.
Tuomarit ja tulokset edellisessä tekstissä. Mua edelleen hymyilyttää Lehtisen arvostelu ja viimeinen lause, positiivisesti.
Kooltaan ylärajalla. Mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan tyypikäs. Kantaa korvansa oikein. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvät posket & kuonon pituus. Alaleuan tulisi olla leveämpi ja hammasrivin tasaisempi. Kaunis jalo niska. Tyypikäs rungon muoto. Pitäisi olla vakaampi edestä, kääntää hieman etukäpäliä ulos. Hyvät reidet ja sääret. Terve iho ja hyvät hapsut. Liikkuu epävakaasti edestä.
Helsinki KV 22.5
Hyvä koko. Hyvät mittasuhteet. Hieman pienet korvat. Kallo saisi olla jalompi. Hyvä ylälinja. Takaosa saisi olla paremmin kulmautunut. Töpöttävät liikkeet. Hyvä crest ja iho. Hyvä rinnan syvyys ja seistessä tasainen ylälinja. Esitettiin hyvin mutta se ei aina riitä.
Karjaa KR 11.7
Erinomainen koko ja rungon mittasuhteet. Oikean mallinen pää. Kaunis ilme mutta silmät voisivat olla hieman tummemmat. Hieman poskia. Ok purenta. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehän syvyys. Liikkuu edestä hyvin mutta takaa voisi olla voimakkaampi työntö. Hapsut oikeissa paikoissa. Miellyttävä luonne.
Tuomarit ja tulokset edellisessä tekstissä. Mua edelleen hymyilyttää Lehtisen arvostelu ja viimeinen lause, positiivisesti.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Näytelmiä: Karjaa KR 11.7.2010
Nyt ois sitten tämän vuoden näytelmät näillä näkymin näytelty.
Käväisimme sunnuntaina viimeisessä koitoksessa Karjaalla, jossa tuomarina toimi Marja Kurittu. Tuloksena EH ja AVK3 loistavan arvostelun kera. Kurittu olikin sitten tuomareista ainoa, joka mainitsi Pedon takaliikkeistä ja niiden riittämättömyydestä.
Tänä vuonna kävimme yhteensä kolmessa näyttelyssä, joista tulokset:
Lahti KV 24.4.2010, tuomarina Tuula Plathan, tulos: EH
Helsinki KV 22.5.2010, tuomarina Hans Lehtinen, tulos: H
Karjaa KR 11.7.2010, tuomarina Marja Kurittu, tulos: EH
Olen tosi tyytyväinen Petoon. Kyllä siinä on aimo annos myös showkoiraa, sanokoot mitä sanovat ;) Koira esiintyi iloisesti ja häntä heiluen joka kerta! Peto on aina ollut helppo esittää vapaana, se seisoo hienosti itse eikä liikahdakkaan. Mulla itsellä on ollut opettelemista koiran esittämisessä asettelemalla. Kiitos hyvän opettajan tästäkin on selvitty ja itse olen oppinut samalla paljon.
Kaivopuiston perinteikkään erikoisnäyttelyn ja Helsinki kr:n päätin jättää väliin tänä vuonna. Harmittaa sikäli, kun tuomarina olisi ollut ulkomaalaiset Robert Dunlop Briteistä ja Paul Stanton Ruotsista. Ei yksinkertaisesti vaan löydy enää tarpeeksi mielenkiintoa tähän näyttelytouhuun. Mulla on loma erkkarin aikaan, ja meillä lepää silloin minun lisäksi myös koirat :) Syyskuussa ei säistä tiedä tuon taivaallista, joten meidän on turha mennä katkarapuilemaan kehään.
Kiitokset kaikille niille mukaville ihmisille näytelmäkehien ympärillä, jotka jaksoivat meitä tsempata ja kannustaa. Toivottavasti näemmä samoissa merkeissä myös ensi kesänä!
Ja sitten aiheen ohi. Josko nyt uskaltaisi jo vähän hehkuttaakin: "väärän rotuisen" tulo taloon on edennyt siten, että narttu on aloittanut juoksunsa! Nyt sitten vaan peukut ja varpaat pystyyn, että asiat etenee hyvin ja siemennys onnistuu odotetusti.
Käväisimme sunnuntaina viimeisessä koitoksessa Karjaalla, jossa tuomarina toimi Marja Kurittu. Tuloksena EH ja AVK3 loistavan arvostelun kera. Kurittu olikin sitten tuomareista ainoa, joka mainitsi Pedon takaliikkeistä ja niiden riittämättömyydestä.
Tänä vuonna kävimme yhteensä kolmessa näyttelyssä, joista tulokset:
Lahti KV 24.4.2010, tuomarina Tuula Plathan, tulos: EH
Helsinki KV 22.5.2010, tuomarina Hans Lehtinen, tulos: H
Karjaa KR 11.7.2010, tuomarina Marja Kurittu, tulos: EH
Olen tosi tyytyväinen Petoon. Kyllä siinä on aimo annos myös showkoiraa, sanokoot mitä sanovat ;) Koira esiintyi iloisesti ja häntä heiluen joka kerta! Peto on aina ollut helppo esittää vapaana, se seisoo hienosti itse eikä liikahdakkaan. Mulla itsellä on ollut opettelemista koiran esittämisessä asettelemalla. Kiitos hyvän opettajan tästäkin on selvitty ja itse olen oppinut samalla paljon.
Kaivopuiston perinteikkään erikoisnäyttelyn ja Helsinki kr:n päätin jättää väliin tänä vuonna. Harmittaa sikäli, kun tuomarina olisi ollut ulkomaalaiset Robert Dunlop Briteistä ja Paul Stanton Ruotsista. Ei yksinkertaisesti vaan löydy enää tarpeeksi mielenkiintoa tähän näyttelytouhuun. Mulla on loma erkkarin aikaan, ja meillä lepää silloin minun lisäksi myös koirat :) Syyskuussa ei säistä tiedä tuon taivaallista, joten meidän on turha mennä katkarapuilemaan kehään.
Kiitokset kaikille niille mukaville ihmisille näytelmäkehien ympärillä, jotka jaksoivat meitä tsempata ja kannustaa. Toivottavasti näemmä samoissa merkeissä myös ensi kesänä!
Ja sitten aiheen ohi. Josko nyt uskaltaisi jo vähän hehkuttaakin: "väärän rotuisen" tulo taloon on edennyt siten, että narttu on aloittanut juoksunsa! Nyt sitten vaan peukut ja varpaat pystyyn, että asiat etenee hyvin ja siemennys onnistuu odotetusti.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Agirotu 2010
Sunnuntaina ajelimme Pedon ja avon kanssa Agirotuun Ylöjärvelle. Jos en aivan väärin muista, tämä oli 3 kerta minulle Agirodussa. Aikaisemmat 2 vuotta kisasin Hugon kanssa, molemmat minien möllijoukkueessa. Tilanne oli sikäli siis uusi minulle kuten Pedollekin, vaikka kaippa tätä uskaltaa hyvällä omalla tunnolla jo kutsua perinteeksi.
Esimerkillisenä joukkueenjohtajana myöhästyin sovitusta yli vartin. Syytettäköön navigaattorin puutetta ja huonoa suunnistustaitoa. Onneksi Sini kävi ilmoittamassa joukkueemme sisään. Kisapaikalle päästessä eräs tarkkasilmäinen joukkuelainen huomasi että rataantutustuminen olikin kahdessa erässä niin, että jouduimme odottamaan 45 minuuttia ajateltua kauemmin. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja itsellä oli tuskainen olo 2 tunnin ajomatkan jälkeen, enkä varmasti ollut ainut. Sain kuin sainkin itselleni aikaan hävetyksen lisäksi myös pienen ramppikuumeen. Mielessäni vilahteli kauhuskenaariot siitä kuinka kompastun radalla ja lennän esteitä päin ja kuinka koira puolestaan karkaa radalta ja p*skoo raviradalle.
Olimme viimeisenä startissa ja Peto vaikutti hieman poissaolevalta. Jännittystä lisäsi torstain treeneissä ilmennyt koiran innottomuus esteille ja mietinkin että mitähän tuo keksii tai paremminkin ei keksi radalla. Lähti kuitenkin suorittamaan rataa innokkaasti ja olin hyvin tyytyväinen koiran kokonaisvaltaiseen suoritukseen!
Virheet oli selkeitä ja ne oli puhtaasti mun tekemiä:
Toisella hypyllä virhe ihmeellisestä vastakädellä ohjaamisesta. En tajua miten keksin mitä ihmeellisimmissä paikoissa ohjata vastakädellä! Toisekseen mun on uskallettava jättää koira hyppyjen taakse odottamaan lähdössä, koska se ei ole mikään ongelma. Meillä ei toimi se, että lähdetään koiran kanssa samaan aikaan, olen auttamattomasti myöhässä.
Puomi hyvin. Itse saisin lisätä omaa tempoa reippaasti niin saisin koiraan vielä enemmän vauhtia. Tämä kun ei ole sitä perässä hissuttelevaa mallia alkuunkaan. Kaippa olen Hugon kanssa siihen tottunut.
Putket täysillä ja haki hyvin itse. Kiva että koira on taas saanut sen petomaisen asenteen myös putkille takaisin.
A hienosti, näillähän on ollut ongelmana mun huolimaton ohjaaminen (ylläri!) kontakteja ajatellen.
Kepithän meillä on vielä vähän vaiheessa, ei hae vielä itsenäisesti kepeille. Muurin jälkeen täysi vartalo-ohjaus pois kepeiltä ja koira haltuun. Loistavasti haki ekan keppivälin ja jatkoi nopealla kepittelyllä. Olen tosi tyytyväinen tähän suoritukseen!
Tokavikalla esteellä uskalsin pähkäilyistä huolimatta tehdä takaaleikkauksen vaikka Ponia se ällöttää. Sujuvasti meni mutta koira jäi kattelee että wtf. mihis se ohjaaja oikeen hävis. Nopeasti kuitenkin lukitsi itse vikan esteen ja hienosti rata läpi. Tässäkin multa huolimaton "ohjaus", aikaisemmin ohjaus äänellä niin koira olisi jo ollut esteellä.
Hienosti kaikki 4 harjakoiraa ja niiden ohjaajat menivät radan ja näillä lohkesikin 12. sija kun 21 joukkuetta oli kaiken kaikkiaan. Loisto tulos siis harjiksilta! Kiitokset kaikille mukavasta päivästä, viimeistään ensi vuonna nähdään samoissa merkeissä!
Esimerkillisenä joukkueenjohtajana myöhästyin sovitusta yli vartin. Syytettäköön navigaattorin puutetta ja huonoa suunnistustaitoa. Onneksi Sini kävi ilmoittamassa joukkueemme sisään. Kisapaikalle päästessä eräs tarkkasilmäinen joukkuelainen huomasi että rataantutustuminen olikin kahdessa erässä niin, että jouduimme odottamaan 45 minuuttia ajateltua kauemmin. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja itsellä oli tuskainen olo 2 tunnin ajomatkan jälkeen, enkä varmasti ollut ainut. Sain kuin sainkin itselleni aikaan hävetyksen lisäksi myös pienen ramppikuumeen. Mielessäni vilahteli kauhuskenaariot siitä kuinka kompastun radalla ja lennän esteitä päin ja kuinka koira puolestaan karkaa radalta ja p*skoo raviradalle.
Olimme viimeisenä startissa ja Peto vaikutti hieman poissaolevalta. Jännittystä lisäsi torstain treeneissä ilmennyt koiran innottomuus esteille ja mietinkin että mitähän tuo keksii tai paremminkin ei keksi radalla. Lähti kuitenkin suorittamaan rataa innokkaasti ja olin hyvin tyytyväinen koiran kokonaisvaltaiseen suoritukseen!
Virheet oli selkeitä ja ne oli puhtaasti mun tekemiä:
Toisella hypyllä virhe ihmeellisestä vastakädellä ohjaamisesta. En tajua miten keksin mitä ihmeellisimmissä paikoissa ohjata vastakädellä! Toisekseen mun on uskallettava jättää koira hyppyjen taakse odottamaan lähdössä, koska se ei ole mikään ongelma. Meillä ei toimi se, että lähdetään koiran kanssa samaan aikaan, olen auttamattomasti myöhässä.
Puomi hyvin. Itse saisin lisätä omaa tempoa reippaasti niin saisin koiraan vielä enemmän vauhtia. Tämä kun ei ole sitä perässä hissuttelevaa mallia alkuunkaan. Kaippa olen Hugon kanssa siihen tottunut.
Putket täysillä ja haki hyvin itse. Kiva että koira on taas saanut sen petomaisen asenteen myös putkille takaisin.
A hienosti, näillähän on ollut ongelmana mun huolimaton ohjaaminen (ylläri!) kontakteja ajatellen.
Kepithän meillä on vielä vähän vaiheessa, ei hae vielä itsenäisesti kepeille. Muurin jälkeen täysi vartalo-ohjaus pois kepeiltä ja koira haltuun. Loistavasti haki ekan keppivälin ja jatkoi nopealla kepittelyllä. Olen tosi tyytyväinen tähän suoritukseen!
Tokavikalla esteellä uskalsin pähkäilyistä huolimatta tehdä takaaleikkauksen vaikka Ponia se ällöttää. Sujuvasti meni mutta koira jäi kattelee että wtf. mihis se ohjaaja oikeen hävis. Nopeasti kuitenkin lukitsi itse vikan esteen ja hienosti rata läpi. Tässäkin multa huolimaton "ohjaus", aikaisemmin ohjaus äänellä niin koira olisi jo ollut esteellä.
Hienosti kaikki 4 harjakoiraa ja niiden ohjaajat menivät radan ja näillä lohkesikin 12. sija kun 21 joukkuetta oli kaiken kaikkiaan. Loisto tulos siis harjiksilta! Kiitokset kaikille mukavasta päivästä, viimeistään ensi vuonna nähdään samoissa merkeissä!
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Alkusävelmiä...
Vihdoin ja viimein sain tämän aikaiseksi! Tai kyse oli pikemminkin osaamisesta kuin aikaansaamisesta. Kiitokset siis Pertulle avusta :)
Kuten jo otsikosta arvaa, aihepiiri käsittelee Pedon ja Koppiksen touhuja. Toivon mukaan myöhemmin seuraan liittyy "väärän" rotuinenkin.
Vähemmän saamme toivottavasti lukea omistajan kommelluksista. En siis aio perustaa tänne Surkeiden Leipureiden blogia suuresta kysynnästä huolimatta!
Ja siispä asiaan:
kävimme eilen Timo Rannikon luona, ja Poni pääsi vihdoin ja viimein hierottavaksi. Turhaan ei minulle moni tätä kyseistä henkilöä ollut suositellut. Olin enemmän kuin tyytyväinen Timon luona käyntiin! Pedon selästä, lähinnä lantion alueelta löytyi pientä lihaskireyttä mutta suurempia jumeja ei hämmästyksekseni ollut.
"Noottia" tuli ja ihan aiheesta. Olen toki itsekin pannut merkille, että LGP:stä leikattu jalka on lihaksistoltaan heikompi kuin normaali jalka. Itseasiassa normaalissa jalassa on jopa Timon mukaan "ylikehittyneet" lihakset, ja tästä johtuu myös koiran epätasapaino ja lihasjumi vaan toisella puolella kroppaa.
Timo kehottikin ottamaan yhteyttä Aistiin ja varaamaan aikaa Annalle, jotta saamme kesän kuntotreenin mallilleen. Aistissa fyssarina toimiva Anna onkin meille ennestään tuttu, hän hoiti Pedon kuntoutuksen LGP leikkauksen jälkeen. Olen Annalle hyvin kiitollinen siitä hoitojaksosta, sillä se oli pitkä ja rankka sekä koiralle että minulle itselle. Ilolla (hieman nolonakin) palataan hänen asiantuntevaan hoitoonsa.
Onneksi on kesä! Uinti on tehokkain hoitomuoto legg pertheksestä toipuville lihaksille ja se on meillä nyt prioriteetti numero yksi.
Kuten jo otsikosta arvaa, aihepiiri käsittelee Pedon ja Koppiksen touhuja. Toivon mukaan myöhemmin seuraan liittyy "väärän" rotuinenkin.
Vähemmän saamme toivottavasti lukea omistajan kommelluksista. En siis aio perustaa tänne Surkeiden Leipureiden blogia suuresta kysynnästä huolimatta!
Ja siispä asiaan:
kävimme eilen Timo Rannikon luona, ja Poni pääsi vihdoin ja viimein hierottavaksi. Turhaan ei minulle moni tätä kyseistä henkilöä ollut suositellut. Olin enemmän kuin tyytyväinen Timon luona käyntiin! Pedon selästä, lähinnä lantion alueelta löytyi pientä lihaskireyttä mutta suurempia jumeja ei hämmästyksekseni ollut.
"Noottia" tuli ja ihan aiheesta. Olen toki itsekin pannut merkille, että LGP:stä leikattu jalka on lihaksistoltaan heikompi kuin normaali jalka. Itseasiassa normaalissa jalassa on jopa Timon mukaan "ylikehittyneet" lihakset, ja tästä johtuu myös koiran epätasapaino ja lihasjumi vaan toisella puolella kroppaa.
Timo kehottikin ottamaan yhteyttä Aistiin ja varaamaan aikaa Annalle, jotta saamme kesän kuntotreenin mallilleen. Aistissa fyssarina toimiva Anna onkin meille ennestään tuttu, hän hoiti Pedon kuntoutuksen LGP leikkauksen jälkeen. Olen Annalle hyvin kiitollinen siitä hoitojaksosta, sillä se oli pitkä ja rankka sekä koiralle että minulle itselle. Ilolla (hieman nolonakin) palataan hänen asiantuntevaan hoitoonsa.
Onneksi on kesä! Uinti on tehokkain hoitomuoto legg pertheksestä toipuville lihaksille ja se on meillä nyt prioriteetti numero yksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)