Pikku Petuunia majoittuu siis tällä hetkellä Anoppilassa Iso Iin ja Stinden hoteissa.
Asiaa ihmetteleville voin avata sen verran että Peto ja Pulmahan eivät mitään ylimpiä ystäviä ole koskaan olleet. Kuten ei Koppis ja Pulmakaan.
Valtataistelua on käyty enempi ja vähempi, mutta se näyttää molemmille olevan edelleen epäselvä.
Verikin on muutaman kerran lentänyt, viimeisimmän kerran silloin kun emme ole itse olleet kotona. Näissä hommissa olen vähän sitä mieltä, että koirien välien selvittelyä voi ja joskus pitääkin katsoa tiettyyn pisteeseen asti. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa tapahtua asioita, joihin et pysty enää puuttumaan, täytyy alkaa miettimään vaihtoehtoja.
Itseäni harmitti valtataistelun lisäksi se, ettei Petterille riittänyt quality timeä kun itse olen keskittynyt nyt vaan Pulman treenaamiseen. Pennyn kanssa taas on omat kommervenkkinsä, onhan se vasta pentu. Ei kai Petteriä se niinkään harmittanut, mutta itseäni se söi.
Tähän ei siis todellakaan liity suurempaa dramatiikkaa, ja Peto tulee laumaan takaisin viimeistään kun asumiskuviot muuttuu. Ja ne muuttuu, ennemmin tai myöhemmin.
Olen joutunut tekemään itsetutkiskelua asian johdosta, ja todennut että kukaan ei ole täydellinen, etenkään minä. Myönnän myös sen, että Pulman treenaamisen määrä ja treenin laadun ylläpitäminen ovat sitten kuitenkin tulleet yllätyksenä. Etenkin kun Pulma ei mistään helpoimmasta päästä ole koskaan ollut, ja sen kanssa on oikeasti joutunut tekemään töitä ihan arkielämästäkin selviytyäkseen.
Tulipahan ava(udu)ttua ihan huolella.
Joka tapauksessa tämä arkielämässä joskus kovin hankalalta vaikuttava aussie lapsi, on edelleen treeneissä aika kelpo kaveri.
Hakureenit, kuten myös rauniot, alkavat pikkuhiljaa vaipumaan talviunille, eikä niistä nyt kauheasti jää kerrottavaa jälkipolville tämän kauden osalta. Ilmaisua on treenattu, ja suoriuduttu siitä vaihtelevalla menestyksellä.
Itse olen oppinut paljon uusia asioita, etenkin haun osalta. On edelleen suoranainen etuoikeus olla ryhmässä jossa on niin hienoja koirakoita!
Raunioilla emme ole kerenneet kauheasti loppukaudesta treenaamaan kun prioriteetti yggönen on saada Pulma kevääksi BH kuntoon. Juuri sen takia ei tullut tänäkään vuonna suoritettua sovea raunioilla, koira ei ole valmis hallintaosioon, ohjaajasta nyt puhumattakaan. Itse taas koen, että traumoja on ihan tarpeeksi. Miksi viedä keskeneräinen koira kokeeseen skitsoomaan?
Tottista on siis treenattu ja kun on hyvä koutsi saa koirastakin parhaat puolet esiin! On ollut ilo todeta miten nopeasti hommat edistyy. Ensi vuonna isketään häiriöt mukaan toisessa koulutusryhmässä ja katsotaan miten se vaikuttaa koiran tekemiseen.
Hulmu on väläytellyt myös henkistä kasvuaan agikentällä. Jätetään ne jutut itämään talven ja kevään yli ja mietitään sitä sitten lisää...
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Metsästyskoulutus Kouvolassa 15.-16.9.2012
Vespojen kanssa käytiin syyskuussa Kouvolassa Kymen Spanielikerhon metsästyskoulutusta hakemassa.
Itse olin Pennyn siskon kanssa harjoittelemassa, Jaska ohjasi Pennyä.
Viikonloppu oli oikein antoisa, ja koulutus monipuolista. Tyypit pääsivät ekana päivänä jäljestämään lintua, ja sitten ihmeteltiin siinä että kuinka hauskaa on, kun nenätyöskentelyn jälkeen jäljen päästä löytyy fassaani.
Toisessa harkassa otetiin mukaan paukut, ja koiran pysäytys. Pentujen ehdoilla tietysti. Vähän hämmentäväähän se alussa oli kuin launcheri paukautti jonkun siipi-dami systeemin ulos sisuksistaan, mutta oi sitä riemua, jonka se aiheutti kun pennut tajusivat että AHAA! tästähän tässä olikin kyse.
Kolmas treeni oli jänöjussilla. Taas jälkijuttua alkuun ja jäljen päässä "vieheessä" liikkuva jänö. Tämä oli Taikan mielestä ihan ykkönen! Penny taisi enempi olla linnuista kiinnostunut, vaikka jäljen oli ajanutkin oikein mainiosti.
Vika pvä olikin jo ehkä hiukan raskas pennuille, kun majapaikassa oli himpskatin kuuma. Jaska tajusi siirtyä yöllä autoon pentujen kanssa, mutta vähillehän ne yöunet taisi meidän porukalla kaikesta huolimatta jäädä. Silmät ristissä mettään ja hommiin.
Tarkoituksena oli ajaa jälki pellolla niin että fasaani odotti jäljen päässä launcherissa ampumista. Tällä kertaa siis elävä semmoinen. Kokeneemmille koirille otettiin mukaan pysäytys, niin oli alkuun tarkoitus tehdä myös pennuille, mutta muutin treenin kulkua loppumetreillä.
Maasto oli vaikea kulkuista, joten pienten kikkuroiden jäljen teosta ei oikeen tahtonut tulla mitään.
Painotin ampujalle että on varovainen, koska pennut eivät olleet tottuneita laukauksiin.
Molemmille pennuille ammutiin mielestäni hippasen liian lähellä, vaikka asiasta huomautinkin. Molemmat ihmettelivät ääntä, häntä painui hetkeksi koipien väliin, mutta toimintakyvyn loppumista en huomannut. Jaksoivat vielä ihmetellä kuollutta fasaania koko rankan setin jälkeen. Hyvä Giggurat!
Eka päivä oli todella hienoa, molemmat tyttäret tekivät nuoresta iästään huolimatta hienosti hommia ja suhtautuivat avoimesti kaikkiin ja kaikkeen.
Toisen päivän olisi voinut jättää kokonaan väliin, se oli ehkä näin myöhemmin ajateltuna hieman liian rankka nuorelle koiralle. Mutta ei myö toki lannistuta, Jaska on jatkanut harkkoja fasaanimetsällä, ja tarkoitus olisi ottaa ampumista nyt pieninä annoksina mukaan. Kyllä se siitä! Edelleenkin jaksan ihmetellä tuon spanielin nenää, miten upeasti se toimii.
Itse olin Pennyn siskon kanssa harjoittelemassa, Jaska ohjasi Pennyä.
Viikonloppu oli oikein antoisa, ja koulutus monipuolista. Tyypit pääsivät ekana päivänä jäljestämään lintua, ja sitten ihmeteltiin siinä että kuinka hauskaa on, kun nenätyöskentelyn jälkeen jäljen päästä löytyy fassaani.
Toisessa harkassa otetiin mukaan paukut, ja koiran pysäytys. Pentujen ehdoilla tietysti. Vähän hämmentäväähän se alussa oli kuin launcheri paukautti jonkun siipi-dami systeemin ulos sisuksistaan, mutta oi sitä riemua, jonka se aiheutti kun pennut tajusivat että AHAA! tästähän tässä olikin kyse.
Kolmas treeni oli jänöjussilla. Taas jälkijuttua alkuun ja jäljen päässä "vieheessä" liikkuva jänö. Tämä oli Taikan mielestä ihan ykkönen! Penny taisi enempi olla linnuista kiinnostunut, vaikka jäljen oli ajanutkin oikein mainiosti.
Vika pvä olikin jo ehkä hiukan raskas pennuille, kun majapaikassa oli himpskatin kuuma. Jaska tajusi siirtyä yöllä autoon pentujen kanssa, mutta vähillehän ne yöunet taisi meidän porukalla kaikesta huolimatta jäädä. Silmät ristissä mettään ja hommiin.
Tarkoituksena oli ajaa jälki pellolla niin että fasaani odotti jäljen päässä launcherissa ampumista. Tällä kertaa siis elävä semmoinen. Kokeneemmille koirille otettiin mukaan pysäytys, niin oli alkuun tarkoitus tehdä myös pennuille, mutta muutin treenin kulkua loppumetreillä.
Maasto oli vaikea kulkuista, joten pienten kikkuroiden jäljen teosta ei oikeen tahtonut tulla mitään.
Painotin ampujalle että on varovainen, koska pennut eivät olleet tottuneita laukauksiin.
Molemmille pennuille ammutiin mielestäni hippasen liian lähellä, vaikka asiasta huomautinkin. Molemmat ihmettelivät ääntä, häntä painui hetkeksi koipien väliin, mutta toimintakyvyn loppumista en huomannut. Jaksoivat vielä ihmetellä kuollutta fasaania koko rankan setin jälkeen. Hyvä Giggurat!
Eka päivä oli todella hienoa, molemmat tyttäret tekivät nuoresta iästään huolimatta hienosti hommia ja suhtautuivat avoimesti kaikkiin ja kaikkeen.
Toisen päivän olisi voinut jättää kokonaan väliin, se oli ehkä näin myöhemmin ajateltuna hieman liian rankka nuorelle koiralle. Mutta ei myö toki lannistuta, Jaska on jatkanut harkkoja fasaanimetsällä, ja tarkoitus olisi ottaa ampumista nyt pieninä annoksina mukaan. Kyllä se siitä! Edelleenkin jaksan ihmetellä tuon spanielin nenää, miten upeasti se toimii.
torstai 30. elokuuta 2012
Welcome CurlyCo Show Me The Sun!
Blogin kirjoittamisesta onkin aikaa tovi jos toinenkin...
Viimeisimmän päivityksen jälkeen on kerennyt tapahtumaan paljon.
Kesäkuussa saimme perheeseemme vahvistuksen. Viralliselta nimeltään CurlyCo Show Me The Sun, kutsumanimeltään "Penny" (tai Penelopé kummitätinsä nimeämänä). Penny on irlanninvesispanieli tyttönen, jonka kanssa tullaan harrastamaan näyttelyiden lisäksi metsästystä. Penny onkin jo osoittanut monipuolisuutensa mm. agilityn ihmeellisessä maailmassa. Myös mejä ja ehkäpä vepe olisi tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin jossakin vaiheessa.
Pulman kanssa aloitettiin Jessican pk-hakuryhmässä jo viime vuoden puolella. Koira on osoittautunut ominaisuksiltaan aivan loistavaksi hakukoiran aluksi, joten toiveeni on toteutunut siltä osin! On ollut etuoikeus päästä treenaamaan näin hyvässä ja kokeneessa porukassa lajia, josta olen haaveillut jo pitkään.
Tottiksia käytiin vääntämässä Kirkkonummen Kennelkerhon kurssilla Jonnan koutsaamana. Saimme hyviä vinkkejä jatkoon, tokokärpäsen puremaa odotellessa...
Sen lisäksi osallistuimme Espyn järjestämälle koehallinta kurssille kesän aikana.
Pulma on jatkanut uraansa siis myös raunioilla, ja keksinyt jossain välissä että hajuja voipi vaihdella miten huvittaa ja tyhmää ohjaajaa juoksuttaa ihan huvikseen jos vaan tekee mieli vähän juosta ja juoksuttaa. Muutama korjaussarja, ja homma alkaa olla taas kasassa. Hauskaa meillä on ollut ja oppia tullut ainakin sen verta että hampaita kiristelemällä ei homma ainakaan helpotu :)
Pulma suoritti MH luonnekuvauksen hyväksytysti Mikael Laineen ja Heidi Kaatialan valvovan silmän alla. Yllätyksenä ei tullut näin jälkeen päin mietittynä oikeastaan mikään, etenkään aktiviteettitaso (5). Jännä tyyppihän tuo on noin kaiken kaikkiaan. Herkkä pieni paimenpoika, jolta ei kuitenkaan toimintakyky lopu missään vaiheessa vaikka vähän jännäiskin.
Paimentamassakin käytiin taas heinäkuussa Joannan ja Dex- veljen sekä muutaman muun kanssa Piikkiössä. Huhu miten hauskoja juttuja koirasta paljastui sitten viime kerran. Herneen tilalle on jossain vaiheessa vissiin kasvanut aivot, ja uhkarohkean teinin mentaliteetti jäänyt taka-alalle. Hienosti syttyi lampaille ja tasapainotteli niitä pyöröaitauksessa. Pääsisipä useammin tekemään tuota! Kiitos taas Joannalle ja Dexille aivan ihanasta päivästä :)
HulmuHelma täyttääkin huomenna 2-vuotta ja paljon mahtuu yhteiselle taipaleellemme. Kyllä se on ihan one of a kind, ja tippa tulee linssiin kun asiaa ajatteleekin. Että ihan sillee järkiperäisesti meillä näitä koira-asioita käsitellään...
Pedon kanssa treenaillaan edelleen aksaa, sen vois ilmottaa jossain välissä kisoihin jos jaksaa. Pääasia kuitenkin että Ponilla on kivaa, sen kummempia tavoitteita meillä ei herran kanssa ole :)
Viimeisimmän päivityksen jälkeen on kerennyt tapahtumaan paljon.
Kesäkuussa saimme perheeseemme vahvistuksen. Viralliselta nimeltään CurlyCo Show Me The Sun, kutsumanimeltään "Penny" (tai Penelopé kummitätinsä nimeämänä). Penny on irlanninvesispanieli tyttönen, jonka kanssa tullaan harrastamaan näyttelyiden lisäksi metsästystä. Penny onkin jo osoittanut monipuolisuutensa mm. agilityn ihmeellisessä maailmassa. Myös mejä ja ehkäpä vepe olisi tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin jossakin vaiheessa.
Pulman kanssa aloitettiin Jessican pk-hakuryhmässä jo viime vuoden puolella. Koira on osoittautunut ominaisuksiltaan aivan loistavaksi hakukoiran aluksi, joten toiveeni on toteutunut siltä osin! On ollut etuoikeus päästä treenaamaan näin hyvässä ja kokeneessa porukassa lajia, josta olen haaveillut jo pitkään.
Tottiksia käytiin vääntämässä Kirkkonummen Kennelkerhon kurssilla Jonnan koutsaamana. Saimme hyviä vinkkejä jatkoon, tokokärpäsen puremaa odotellessa...
Sen lisäksi osallistuimme Espyn järjestämälle koehallinta kurssille kesän aikana.
Pulma on jatkanut uraansa siis myös raunioilla, ja keksinyt jossain välissä että hajuja voipi vaihdella miten huvittaa ja tyhmää ohjaajaa juoksuttaa ihan huvikseen jos vaan tekee mieli vähän juosta ja juoksuttaa. Muutama korjaussarja, ja homma alkaa olla taas kasassa. Hauskaa meillä on ollut ja oppia tullut ainakin sen verta että hampaita kiristelemällä ei homma ainakaan helpotu :)
Pulma suoritti MH luonnekuvauksen hyväksytysti Mikael Laineen ja Heidi Kaatialan valvovan silmän alla. Yllätyksenä ei tullut näin jälkeen päin mietittynä oikeastaan mikään, etenkään aktiviteettitaso (5). Jännä tyyppihän tuo on noin kaiken kaikkiaan. Herkkä pieni paimenpoika, jolta ei kuitenkaan toimintakyky lopu missään vaiheessa vaikka vähän jännäiskin.
Paimentamassakin käytiin taas heinäkuussa Joannan ja Dex- veljen sekä muutaman muun kanssa Piikkiössä. Huhu miten hauskoja juttuja koirasta paljastui sitten viime kerran. Herneen tilalle on jossain vaiheessa vissiin kasvanut aivot, ja uhkarohkean teinin mentaliteetti jäänyt taka-alalle. Hienosti syttyi lampaille ja tasapainotteli niitä pyöröaitauksessa. Pääsisipä useammin tekemään tuota! Kiitos taas Joannalle ja Dexille aivan ihanasta päivästä :)
HulmuHelma täyttääkin huomenna 2-vuotta ja paljon mahtuu yhteiselle taipaleellemme. Kyllä se on ihan one of a kind, ja tippa tulee linssiin kun asiaa ajatteleekin. Että ihan sillee järkiperäisesti meillä näitä koira-asioita käsitellään...
Pedon kanssa treenaillaan edelleen aksaa, sen vois ilmottaa jossain välissä kisoihin jos jaksaa. Pääasia kuitenkin että Ponilla on kivaa, sen kummempia tavoitteita meillä ei herran kanssa ole :)
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Rauniot
Rauniokausi potkaistiin alkuun jo viime viikolla. Tällä kertaa ilmoittauduimme Miisan ryhmään, jossa apukoutsina toimii viime kaudesta tuttu Petra.
Innostuin Miisan ajatusmaailmasta jo Espyn hakuleirillä viime vuonna, joten ryhmänvalinta oli selkeä kun ryhmiin ilmoittautuminen alkoi.
Tämän kauden ensimmäisestä treenikerrasta ohjaaja ei muista kauheasti mitään. Ryhmässä on paljon koiria, ja paljon uusia koiria, joten maalimiestyöskentelyyn täytyy keskittyä entistäkin ahkerammin. Pienen ihmisen pääkoppaan kun ei kovin montaa asiaa mahdu kerralla, niin näinhän siinä sitten käy...
Se minkä muistan paremmin kuin hyvin on, että tuon pienen ihmisen pieni aussielapsi veteli menemään niin nopsaan, ettei ohjaajalla ollut mitään saumaa tajuta mitä ympärillä oikeesti tapahtuu. Niimpä ohjaaja seisoi kuin "tikku paskassa" ja "ihaili koiran menoa". Voin muuten kertoa että sen verran sapetti tämä chauförin roolissa esiintyminen, että päätin ryhdistäytyä seuraavalle kerralle ihan tosissaan!
Ja niinhän se sitten meni että pienen itseruoskinnan jälkeen treeni meni paremmin kuin loistavasti.
Eka etsintäalue oli ylätalo. Hallitusti alueelle ja lähetys keskeltä aluetta. Ohjaaja tajusi liikkua hieman sivuttaissuunnassa mutta kuitenkin rintamasuunta oletettuun maalimieheen päin ja NAPS vaan sieltähän se ukko löytyi ylösaukeavasta muoviputkesta. Hyvin!
Seuraava alue oli alatalolla. Lähetys alueen alkureunasta, josta koira sukelsikin mukavasti alueelle. Hetki ihmeteltiin, ja mikä älyn riemuvoitto! Ohjaaja seposti että "joo hei tossa se sai hajun, mä veikkaan että se haju painuu ylöspäin" ja nappiinhan se meni, jotenka koira pienin elein alaspäin ja NAPS vaan, taas löyty ukkeli samoin tein. Erittäin pätevää hommaa!
Sitten alkokin jo vähän taas ohjaajaa jänskää: "nytmämokaan nytmämokaan, seuraavan mä mokaan ihan salettiin". Lähetys meni vähän sinne päin, alue alakasan toinen pää. En ihan ollu kärryillä mistä sai hajun, mutta hyppäsi kiviröykkiön ylle "pakastimen" ja Tean Tornin välisellä alueella ja löysi ukon. Etevä paimenlaps! Ja toki hallittu siirtyminen edelliseltä lämmitti mieltä.
Ja vimppa alue oli keskikasan alku. Kiitos hyvän kouluttajan ja ennen etsintään lähtöä tapahtuneen itsepsyykkauksen, ymmärsin lähettää koiran fiksusti alueiden välistä. Lähetys paikka oli looginen, keskelle aluetta ja kerkesin jopa miettimään sitä siirtymällä. Merkkaili hajua hienosti, ohjaajakin tajusi liikkua kun oli jo osa alueesta tsekattu. Ja sieltähän se Merja sitten löytykin ylösaukevasta putkesta. Hyvä Pulmalainen!
Koira on aina ollu hyvä. Mutta mä, siis ohjaajaksikin joskus kutsuttu, elin kyllä eilen semmosen onnistumisen fiiliksen että oksat pois. Tästä on hyvä taas jatkaa!
Innostuin Miisan ajatusmaailmasta jo Espyn hakuleirillä viime vuonna, joten ryhmänvalinta oli selkeä kun ryhmiin ilmoittautuminen alkoi.
Tämän kauden ensimmäisestä treenikerrasta ohjaaja ei muista kauheasti mitään. Ryhmässä on paljon koiria, ja paljon uusia koiria, joten maalimiestyöskentelyyn täytyy keskittyä entistäkin ahkerammin. Pienen ihmisen pääkoppaan kun ei kovin montaa asiaa mahdu kerralla, niin näinhän siinä sitten käy...
Se minkä muistan paremmin kuin hyvin on, että tuon pienen ihmisen pieni aussielapsi veteli menemään niin nopsaan, ettei ohjaajalla ollut mitään saumaa tajuta mitä ympärillä oikeesti tapahtuu. Niimpä ohjaaja seisoi kuin "tikku paskassa" ja "ihaili koiran menoa". Voin muuten kertoa että sen verran sapetti tämä chauförin roolissa esiintyminen, että päätin ryhdistäytyä seuraavalle kerralle ihan tosissaan!
Ja niinhän se sitten meni että pienen itseruoskinnan jälkeen treeni meni paremmin kuin loistavasti.
Eka etsintäalue oli ylätalo. Hallitusti alueelle ja lähetys keskeltä aluetta. Ohjaaja tajusi liikkua hieman sivuttaissuunnassa mutta kuitenkin rintamasuunta oletettuun maalimieheen päin ja NAPS vaan sieltähän se ukko löytyi ylösaukeavasta muoviputkesta. Hyvin!
Seuraava alue oli alatalolla. Lähetys alueen alkureunasta, josta koira sukelsikin mukavasti alueelle. Hetki ihmeteltiin, ja mikä älyn riemuvoitto! Ohjaaja seposti että "joo hei tossa se sai hajun, mä veikkaan että se haju painuu ylöspäin" ja nappiinhan se meni, jotenka koira pienin elein alaspäin ja NAPS vaan, taas löyty ukkeli samoin tein. Erittäin pätevää hommaa!
Sitten alkokin jo vähän taas ohjaajaa jänskää: "nytmämokaan nytmämokaan, seuraavan mä mokaan ihan salettiin". Lähetys meni vähän sinne päin, alue alakasan toinen pää. En ihan ollu kärryillä mistä sai hajun, mutta hyppäsi kiviröykkiön ylle "pakastimen" ja Tean Tornin välisellä alueella ja löysi ukon. Etevä paimenlaps! Ja toki hallittu siirtyminen edelliseltä lämmitti mieltä.
Ja vimppa alue oli keskikasan alku. Kiitos hyvän kouluttajan ja ennen etsintään lähtöä tapahtuneen itsepsyykkauksen, ymmärsin lähettää koiran fiksusti alueiden välistä. Lähetys paikka oli looginen, keskelle aluetta ja kerkesin jopa miettimään sitä siirtymällä. Merkkaili hajua hienosti, ohjaajakin tajusi liikkua kun oli jo osa alueesta tsekattu. Ja sieltähän se Merja sitten löytykin ylösaukevasta putkesta. Hyvä Pulmalainen!
Koira on aina ollu hyvä. Mutta mä, siis ohjaajaksikin joskus kutsuttu, elin kyllä eilen semmosen onnistumisen fiiliksen että oksat pois. Tästä on hyvä taas jatkaa!
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet..
Alkuvuoden treenikalenteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tiedossa niin uusia kun vanhojakin juttuja.
Peto jatkaa huhtikuun viimeiselle viikolle asti (viim. treenikerta 23.4.) ageja Sannan opissa joka toinen maanantai. Vieraillaan harjakoira-ageissa mikäli meille sellainen mahdollisuus avautuu, jonka lisäksi treenaillaan Sporttikoirahallilla n. kerran - pari kuukaudessa omatoimisesti.
Pedon kanssa osallistutaan epiksiin 25.3.2012 ja katsotaan sen jälkeen miten mennään virallisiin.
Espyn omatoimitottiksiin pitäisi nyt vihdoin ja viimein päästä treenaamaan Pulman kanssa hallissa oloa. Mahdollisuus treenaamiseen on joka toinen sunnuntai, mutta viikonloput tahtovat aina olla hankalia. Täytyy aloittaa nämä treenit Agimestassa heti maaliskuussa, jotta saadaan edes pari kertaa maksetuista vuoroista käytettyä.
Meidät on hyväksytty viimein KKK:n perustottiskurssille joka alkaa helmikuun viimeisellä viikolla ja kestää 5 treenikertaa. Sen lisäksi jatkamme heti siihen perään 4 kerran tarkkistokot, jossa harjoitellaan rauhassa oloa ja keskittymistä häiriön alla.
Jännä mennä ensimmäistä kertaa maksulliseen ja yksityiseen koirakouluun. Varmasti tulen kirjoittelemaan kokemuksia tästä sitten kun päästään aloittamaan.
Pulma on ilmoitettu myös MH luonnekuvaukseen joka on toukokuussa. Tämän lisäksi suunnitelmissa on Korrin luento saalisvietti & palkkaus asioista kesällä sekä tietysti Agirotu Kuopiossa olisi kiva käydä tsekkaamassa parin vuoden tauon jälkeen. Mikäli Pedon kisahommat on selkeet siihen mennessä niin ilmanmuuta osallistutaan!
Peto jatkaa huhtikuun viimeiselle viikolle asti (viim. treenikerta 23.4.) ageja Sannan opissa joka toinen maanantai. Vieraillaan harjakoira-ageissa mikäli meille sellainen mahdollisuus avautuu, jonka lisäksi treenaillaan Sporttikoirahallilla n. kerran - pari kuukaudessa omatoimisesti.
Pedon kanssa osallistutaan epiksiin 25.3.2012 ja katsotaan sen jälkeen miten mennään virallisiin.
Espyn omatoimitottiksiin pitäisi nyt vihdoin ja viimein päästä treenaamaan Pulman kanssa hallissa oloa. Mahdollisuus treenaamiseen on joka toinen sunnuntai, mutta viikonloput tahtovat aina olla hankalia. Täytyy aloittaa nämä treenit Agimestassa heti maaliskuussa, jotta saadaan edes pari kertaa maksetuista vuoroista käytettyä.
Meidät on hyväksytty viimein KKK:n perustottiskurssille joka alkaa helmikuun viimeisellä viikolla ja kestää 5 treenikertaa. Sen lisäksi jatkamme heti siihen perään 4 kerran tarkkistokot, jossa harjoitellaan rauhassa oloa ja keskittymistä häiriön alla.
Jännä mennä ensimmäistä kertaa maksulliseen ja yksityiseen koirakouluun. Varmasti tulen kirjoittelemaan kokemuksia tästä sitten kun päästään aloittamaan.
Pulma on ilmoitettu myös MH luonnekuvaukseen joka on toukokuussa. Tämän lisäksi suunnitelmissa on Korrin luento saalisvietti & palkkaus asioista kesällä sekä tietysti Agirotu Kuopiossa olisi kiva käydä tsekkaamassa parin vuoden tauon jälkeen. Mikäli Pedon kisahommat on selkeet siihen mennessä niin ilmanmuuta osallistutaan!
torstai 12. tammikuuta 2012
Juttuhommaasioita ja tavoitteitakin..
Päivitellääs taas pitkästä aikaa!
Rauniokausi vietiin päätökseen jo lokakuussa, joten täytyypä kaivaa mielen sopukoita.
Viimeisiin treeneihin oli jokaisen tarkoitus miettiä mitä tiettyä osa-aluetta haluaa treenata. Pohdittuani hetken asiaa päätin palata perusasioihin ja työstää koiran varmuutta työskennellä maalimiehellä sekä erilaisten häiriöiden alla (ääni ja savu). Vaikeutettiin kuviota vielä hieman ja tuotiin viimeisiin treeneihin myös ylösaukeavat piilot.
Kaiken kaikkiaan rauniokausi oli aloittelijalle raskas mutta sitäkin antoisampi.
Paljon opin itsestäni ohjaajana, ja tajusin ettei hyvät koirat kasva puissa. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta mulle se ei Pulman kohdalla todellakaan ole ollut itsestäänselvää. Kyllähän se osaa joogatakin ja sillee..
Vaikka haku taitaa enempi olla itselle lyhyen lajitutustumisen jälkeen mieleisempi, uskon että pysymme ensi kaudella vielä raunioilla. Molempia tuskin jaksan treenata, jos ihan rehellisiä ollaan!
Konkreettiseksi tavoitteeksi raunioilla, tulkoon se nyt julki, jotta niissä pysyttäisi edes joten kuten, asetin meille sovekokeen.
Agility, ai niin mikä agility? Taitaa nyt olla kuitenkin niin että hallissa hermojen kiristely on mulle liikaa, joten ootellaan Pulman osalta ulkoreenien alkamista.
Toko, ai niin mikä toko? Mua aina hymyilyttää kun ihmiset puhuu kotitottistelusta, musta se on sama asia kun laiskuus. Noh, me ollaan ainakin hyvällä omallatunnolla "kotitottisteltu". Koppiksen tokouran kariuduttua voin kertoa että mulla ei ole ollut kauheesti mielenkiintoa treenata tokoa. Sen sijaan pakottauduin nyt sitten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa maksulliselle "tokokurssille", jossa treenataan nimenomaan keskittymistä. Kuukausi on aikaa saada oma asenne kuntoon :)
Tavotteitahan mulla olisi jumalaton liuta tälläkin saralla mutta jos vuoden 2012 loppuun mennessä on BH plakkarissa niin lupaan pitää kunnon BILEET!
Me käytiin hei paimentaa, Kaisa Hilskan luona! Oli ihan super hauskaa, ja siinä Pulma kyllä on omassa elementissään. Mukana oli myös Pulman veli Dex.
Tehtiin ihan perusjuttuja (näin hyvin mä osaan paimennustermistön) mitä Ruotsissakin, ja Pulma syttyi hienosti lampaille.
Kuvia löytyy täältä:
https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/PaimennusVallning191111?authuser=0&feat=directlink#
Pedon kanssa on aksattu ihan säännöllisesti ja itseasiassa aika paljonkin. Haaveena on saada kisahermoja niin että uskallettais osallistua pitkästä aikaa virallisiin kesällä. Siitä ei kyllä voi muuta sanoa kun että hieno otus, ihan törkeen hieno tyyppi.
Rauniokausi vietiin päätökseen jo lokakuussa, joten täytyypä kaivaa mielen sopukoita.
Viimeisiin treeneihin oli jokaisen tarkoitus miettiä mitä tiettyä osa-aluetta haluaa treenata. Pohdittuani hetken asiaa päätin palata perusasioihin ja työstää koiran varmuutta työskennellä maalimiehellä sekä erilaisten häiriöiden alla (ääni ja savu). Vaikeutettiin kuviota vielä hieman ja tuotiin viimeisiin treeneihin myös ylösaukeavat piilot.
Kaiken kaikkiaan rauniokausi oli aloittelijalle raskas mutta sitäkin antoisampi.
Paljon opin itsestäni ohjaajana, ja tajusin ettei hyvät koirat kasva puissa. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta mulle se ei Pulman kohdalla todellakaan ole ollut itsestäänselvää. Kyllähän se osaa joogatakin ja sillee..
Vaikka haku taitaa enempi olla itselle lyhyen lajitutustumisen jälkeen mieleisempi, uskon että pysymme ensi kaudella vielä raunioilla. Molempia tuskin jaksan treenata, jos ihan rehellisiä ollaan!
Konkreettiseksi tavoitteeksi raunioilla, tulkoon se nyt julki, jotta niissä pysyttäisi edes joten kuten, asetin meille sovekokeen.
Agility, ai niin mikä agility? Taitaa nyt olla kuitenkin niin että hallissa hermojen kiristely on mulle liikaa, joten ootellaan Pulman osalta ulkoreenien alkamista.
Toko, ai niin mikä toko? Mua aina hymyilyttää kun ihmiset puhuu kotitottistelusta, musta se on sama asia kun laiskuus. Noh, me ollaan ainakin hyvällä omallatunnolla "kotitottisteltu". Koppiksen tokouran kariuduttua voin kertoa että mulla ei ole ollut kauheesti mielenkiintoa treenata tokoa. Sen sijaan pakottauduin nyt sitten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa maksulliselle "tokokurssille", jossa treenataan nimenomaan keskittymistä. Kuukausi on aikaa saada oma asenne kuntoon :)
Tavotteitahan mulla olisi jumalaton liuta tälläkin saralla mutta jos vuoden 2012 loppuun mennessä on BH plakkarissa niin lupaan pitää kunnon BILEET!
Me käytiin hei paimentaa, Kaisa Hilskan luona! Oli ihan super hauskaa, ja siinä Pulma kyllä on omassa elementissään. Mukana oli myös Pulman veli Dex.
Tehtiin ihan perusjuttuja (näin hyvin mä osaan paimennustermistön) mitä Ruotsissakin, ja Pulma syttyi hienosti lampaille.
Kuvia löytyy täältä:
https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/PaimennusVallning191111?authuser=0&feat=directlink#
Pedon kanssa on aksattu ihan säännöllisesti ja itseasiassa aika paljonkin. Haaveena on saada kisahermoja niin että uskallettais osallistua pitkästä aikaa virallisiin kesällä. Siitä ei kyllä voi muuta sanoa kun että hieno otus, ihan törkeen hieno tyyppi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)