Peto toimittaa edelleen seuramiehen virkaa Koppiksen luona, joten olen saanut nauttia yhden koiran kanssa elämisestä. Täytyy kyllä myöntää, että en ihan heti halua edes ajatella elämää kolmen koiran kanssa. Etenkään kun meidän laumassa kaikki ei aina mennyt ihan kuin Strömsössä.
Pulman kanssa arkieläminen on ollut pelottavan helppoa. Ollaan budjailtu nyt muutamassakin eri osoitteessa, kun oma asuntoni on edelleen vuokralla. Voisi kuvitella tilanteen olevan jokseenkin stressaava koiralle, mutta ihan vilpittömästi, Pulma on kotonaan missä vaan ja se on tyytyväinen siellä missä minäkin olen. Se selkeästi luottaa siihen että sen ailahtelevainen omistaja pitää kyllä huolen jos tarvii jostakin huolehtia.
Kukkahattutäti minussa on herännyt talviuniltaan, ja löytänyt itsensä useina päivinä makaamassa paimenen vierestä liikuttuneena. Ilman noita nelijalkaisia tuntuisi moni asia elämässä ihan liian toivottomalta!
Agilityä ollaan käyty vääntämässä Sporttiksella kerta viikkoon mutta eniten ollaan nautittu ihan perus lenkkeilystä. Kummasti sitä osaa arvostaa aikataulutonta koiran kanssa ulkoilua ja oikeasti nauttia siitä, kun on puoli vuotta tykittänyt pää kolmantena jalkana millon mihinkin treeneihin. Itseasiassa en kaipaa siinä mitään. Toki me tullaan varmasti asettamaan kisatavoitteita kesällekin, mutta tulen silloinkin arvostamaan omaa mielenterveyttäni ja suhdetta koiraan yli niiden tavoitteiden.
Ja kuten asiaan kuuluu, ollaan me hömpöteltykin :) Käytiin posettamassa vähän valokuvaajan luona:
