Aksasta ei ole tullut kauheasti kirjoitettua. Tiivistellääs sekin tänne:
Pedon kanssa on treenattu kisaavien valmennusryhmässä Laura Jaakolan opissa. Radat on olleet haastavia, kuten asiaan kuuluu ja alkuun me niistä Pedon kanssa selvitiinkin aika kivasti. Jossain vaiheessa tajusin ettei mun motoriikka ja hermot ole kauheen hyvä yhdistelmä ja kun siihen päälle vielä rupesin oikeasti vaatimaan koiraltakin jotain niin homma hieman kosahti.
Viime viikon treeneissä oli mielestäni hieman helpompi joskin hyvin tekninen radan pätkä. Lopulta mullakin sitten meni hermot kun koira käveli ja rupesi näyttämään keskisormea. Lopetettiin harkat muutamaan onnistuneeseen hyppyyn.
Juu myönnän, ensimmäistä kertaa taisin kiroilla treeneissä ja lausuimpa surullisen kuuluisat sanat: "miksi mä oon ikinä ottanut harjakoiran"...
Laura treenaa meitä kurssimuotoisesti, johon mahtuu yhteensä 10 treenikertaa. Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan. Iso syy koiran vammailuun on ehdottomasti se, että radat on vaikeempia kuin ennen ja se lopettaa tekemisen heti kun vaistoaa että mulla palaa käämi eikä se osaa. Ei semmoinen treenaaminen ole koiralle eikä mulle itselle hauskaa.
Ehdottoman tyytyväinen täytyy silti olla koiran keppitreeniin ja sen tuloksiin. Hakee jo hienosti itse kepeille ja ilman suurempaa apua kepittelee! Tässäkin saisin luottaa koiraan vielä enemmän.
Pulmuri pääsi ekaa kertaa ohjattuihin aksatreeneihin viime viikolla. Itsellä oli semmoinen moodi kotoa lähdettäessä että teoriassa olisi ehdottomasti kannattanut jättää menemättä.
Muutaman kerran karkailua lukuunottamatta Pulmis pärjäsi mahtavasti! U-putkea ja sinne irtoamista treenattiin sekä 3 hypyn sarjaa takaaleikkauksin. U-putki sujui ongelmitta, mutta oikealta puolelta lähettäminen tuotti niin mulle kun koiralle pienoisia ongelmia. Sannalta saatiin taas loistavia perusvinkkejä palkkaamiseen ja koiran luottamiseen.
Nyt sitten kotireeninä sitä oikealla puolella koiraa viemistä ihan lenkilläkin. Kerta kaikkisen tyytyväinen olen Pulman suoritukseen ja intoon aksaa kohtaa, tästä tulee vielä varmasti hauskaa!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Sillisalaattia...
Eipä olla koirien kanssa paljoa jaksettu bloggailla. Joku on varmaan treenaillut salaa mun koiria (tai sitten ei...) koska itse olen nautiskellut kesälomasta täysin siemauksin.
Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)
Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!
Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).
Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.
Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.
Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.
Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!
Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)
Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!
Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).
Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.
Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.
Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.
Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)