Elokuun puolessa välissä jatkettiin Pedon kisavalmennuksilla ja pääsimme jatkamaan uuden kouluttajan, Annina Myllyahon (JAU) opissa.
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti