Toinen rauniokerta on nyt takana ja toimikoon blogi nyt sitten treenipäiväkirjana.
Ohjaajan wappu -ja pääsiäishulinoiden takia (seliseli) oli vähän kotiläksyjen teko jäänyt ja muutenkin aivot aivan jäässä Oittaalle päästessä.
Pulman vuoro oli toisena. Kokeiltiin alkuun miten hyvin koira palkkaantuu vieraan kanssa leikkimisestä. Pulmalle kelpaa leikki ja namit palkaksi, mielummin se kuitenkin leikkisi mun kuin vieraiden kanssa mutta onneksi se tuskin tulee olemaan ongelma millään osa-alueella.
Muutenkin "leikkimisessä" on tapahtunut kiva muutos: koira tuo yhä useammin lelun mulle eikä lähde leikkimään itsekseen kauemmaksi.
Eka ukko otettiin näköpiilona. Hienosti Pulma lähti hakemaan ja liikkui raunioilla ketterästi pelkäämättä pintoja. Jossain kohtaa se sai kuulemma ihan selkeän hajun maalimiehestä, mutta mun silmä ei ole vielä niin harjaantunut että pystyisin luottamaan siihen ja lähteä piilon suuntaisesti ohjaamaan koiraa. Ukko löytyi kuitenkin nopeasti ja palkka ensin nameilla ja sitten leikillä.
Tokalle maalimiehelle lähtö oli haparoivaa, tosin se oli jo valmiiksi piilossa. En tajunnut lähettää koiraa kunnolla tai oikein ja siinä sit mietittiin että mitäs tänne raunioille oltiinkaan tultu tekemään.
Toisen maalimiehen etsiminen kesti kauemmin mutta toisaalta Pulman tekeminen oli keskittynyttä ja se teki selvästi töitä löytääkseen maalimiehen.
Positiivisesti jäi mieleen se että koira selkeesti kestää jo paremmin maalimiehen luona. Ei ole niin kova hätä tulla kertomaan mulle että tule nyt säkin katsomaan täällä se on! Siitä kehityksestä tuli kehujakin joten ei me ihan käsiä olla..
Peto alottaa ulkoagit tänään ja ihan kisavalmennusryhmässä, jeee hiano Petuunia! Toivottavasti multakin löytyisi nyt se motivaatio tehdä koiran kanssa, aika näyttää. Perjantaina käydään näillä näkymin kokeileen mölliskaboissa miten koira pelittää tauon jälkeen "kisatilanteessa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti