Sunnuntaina ajelimme Pedon ja avon kanssa Agirotuun Ylöjärvelle. Jos en aivan väärin muista, tämä oli 3 kerta minulle Agirodussa. Aikaisemmat 2 vuotta kisasin Hugon kanssa, molemmat minien möllijoukkueessa. Tilanne oli sikäli siis uusi minulle kuten Pedollekin, vaikka kaippa tätä uskaltaa hyvällä omalla tunnolla jo kutsua perinteeksi.
Esimerkillisenä joukkueenjohtajana myöhästyin sovitusta yli vartin. Syytettäköön navigaattorin puutetta ja huonoa suunnistustaitoa. Onneksi Sini kävi ilmoittamassa joukkueemme sisään. Kisapaikalle päästessä eräs tarkkasilmäinen joukkuelainen huomasi että rataantutustuminen olikin kahdessa erässä niin, että jouduimme odottamaan 45 minuuttia ajateltua kauemmin. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja itsellä oli tuskainen olo 2 tunnin ajomatkan jälkeen, enkä varmasti ollut ainut. Sain kuin sainkin itselleni aikaan hävetyksen lisäksi myös pienen ramppikuumeen. Mielessäni vilahteli kauhuskenaariot siitä kuinka kompastun radalla ja lennän esteitä päin ja kuinka koira puolestaan karkaa radalta ja p*skoo raviradalle.
Olimme viimeisenä startissa ja Peto vaikutti hieman poissaolevalta. Jännittystä lisäsi torstain treeneissä ilmennyt koiran innottomuus esteille ja mietinkin että mitähän tuo keksii tai paremminkin ei keksi radalla. Lähti kuitenkin suorittamaan rataa innokkaasti ja olin hyvin tyytyväinen koiran kokonaisvaltaiseen suoritukseen!
Virheet oli selkeitä ja ne oli puhtaasti mun tekemiä:
Toisella hypyllä virhe ihmeellisestä vastakädellä ohjaamisesta. En tajua miten keksin mitä ihmeellisimmissä paikoissa ohjata vastakädellä! Toisekseen mun on uskallettava jättää koira hyppyjen taakse odottamaan lähdössä, koska se ei ole mikään ongelma. Meillä ei toimi se, että lähdetään koiran kanssa samaan aikaan, olen auttamattomasti myöhässä.
Puomi hyvin. Itse saisin lisätä omaa tempoa reippaasti niin saisin koiraan vielä enemmän vauhtia. Tämä kun ei ole sitä perässä hissuttelevaa mallia alkuunkaan. Kaippa olen Hugon kanssa siihen tottunut.
Putket täysillä ja haki hyvin itse. Kiva että koira on taas saanut sen petomaisen asenteen myös putkille takaisin.
A hienosti, näillähän on ollut ongelmana mun huolimaton ohjaaminen (ylläri!) kontakteja ajatellen.
Kepithän meillä on vielä vähän vaiheessa, ei hae vielä itsenäisesti kepeille. Muurin jälkeen täysi vartalo-ohjaus pois kepeiltä ja koira haltuun. Loistavasti haki ekan keppivälin ja jatkoi nopealla kepittelyllä. Olen tosi tyytyväinen tähän suoritukseen!
Tokavikalla esteellä uskalsin pähkäilyistä huolimatta tehdä takaaleikkauksen vaikka Ponia se ällöttää. Sujuvasti meni mutta koira jäi kattelee että wtf. mihis se ohjaaja oikeen hävis. Nopeasti kuitenkin lukitsi itse vikan esteen ja hienosti rata läpi. Tässäkin multa huolimaton "ohjaus", aikaisemmin ohjaus äänellä niin koira olisi jo ollut esteellä.
Hienosti kaikki 4 harjakoiraa ja niiden ohjaajat menivät radan ja näillä lohkesikin 12. sija kun 21 joukkuetta oli kaiken kaikkiaan. Loisto tulos siis harjiksilta! Kiitokset kaikille mukavasta päivästä, viimeistään ensi vuonna nähdään samoissa merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti