Tokoilua

Syyskauden ohjatut agi- ja tokotreenit saadaan taas käyntiin nyt elokuussa. Kyllä ollaan niitä keretty jo ikävöimäänkin kesätauon aikana. Koirille taukoilu on varmaan tehnyt ihan hyvää, motivaatiota ja intoa tekemiseen näyttäis löytyvän kivasti. Ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa, motivaatiota kylläkin löytyy. Ehkä liikaakin. Pitäisi tajuta pitää treenit lyhyinä eikä ottaa yhteen treenikertaan sataa eri asiaa mukaan.

Ollaan käyty nyt Koppiksen kanssa tokoilemassa epäsäännöllisen säännöllisesti kolmen viikon ajan.
Aloteltiin kevyesti kaikissa liikkeissä. Seuraamiset pidin myös lyhyissä pätkissä ja nämä sujui hyvin. Seuraaminen on paljon intensiivisempää kuin viime kaudella ja katsekontakti pysyy hyvin, ainakin noissa lyhyissä pätkissä.

Pikkuhiljaa uskalsin ottaa sivulletulo siedättämistä mukaan. Ongelmana on ollut siis se ettei koira kestä minun sivulletuloa. Alokasluokassahan se tuottaa ongelman vaan paikallamakuussa ja hypyssä, mutta kuitenkin. En tiedä tullaanko ikinä korkkaamaan koko alokasluokkaa, mutta tämä on muutenkin hyvä treeni koiralle. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja eilen koira kesti jo hyvin tämän hypyssä!

Paikallamakuita ollaan otettu joka kerta ja pidennetty aikaa pikku hiljaa. Toissa viikolla uskalsin jo ottaa täyden keston niihin mukaan. Tämä on ehdottomasti mun lemppareita ja Koppis pysyy mielettömän hienosti häiriöstä huolimatta paikallaan! Tässä ollaan molemmat edistytty huimasti eikä mun tarvitse enää jännittää mihin katson. Koira ei lähde luokse vaikka katson suoraan sitä kohti.

Muutamat luoksetulot tehtiin mutta näitä tulee harjoiteltua ihan liian harvoin. Viime treenikaudella tuli mulle totaalisena yllätyksenä kun koira ei pinkonutkaan sata lasissa mun luo vaan jäi epäröimään matkalla. Nuo luoksetulot mitä nyt tehtiin meni hyvin, ei ongelmaa. Paitsi se kirotun sivulletulo suoraan luoksetulossa. Ollaan treenattu sitä tauon aikana omasta mielestäni paljon mutta se ei vaan natsaa. Taidan pikku hiljaa luovuttaa ja palata samaan vanhaan eli otan koiran eteen ja siitä vasta sivulle erillisellä käskyllä.

Hypyssä meillä onkin sitten pienoinen ongelma. Kuvittelin sen olevan kunnossa, koska ollaan treenailtu sitä paljon sisätilassa nyt kun meillä se ihkaoma tokoeste kerran on. Havahduin yhtäkkiä eilen siihen, että olen koko ajan käyttänyt käsiapua hypyssä. Yritin ilman käsiapua pelkällä hyppykäskyllä, niin koira heilutti innoissaan häntää ja pysyi sivulla. Esteen yli hyppäämisestä ei siis tietoakaan. Hohoijaa, että voi olla daiju ohjaaja! :D Ei muuta kun namialusta käyttöön ja harjoittelu alkutekijöihin.

Jossain hurmoksen ja mielenhäiriön rajamailla päätin sitten ilmoittaa Koppiksen epäviralliseen ja hyvin leikkimieliseen tokokisaan. Saa varmaan ohjaaja ja koira molemmat hävetä silmät päästään. Toivottavasti saadaan sitä ennen videokamera kuntoon ja kuvattua mm. noita seuraamisia.

Mielenkiinnolla odotan tokoryhmän kokoonpanoa, mikäli mahdutaan mukaan. Ekat kerrat menee aina siihen kun opetellaan miten ryhmässä ylipäänsä käyttäydytään sekoilematta ja "tappamatta" ketään. Nyt ollaan kuitenkin treenattu vaan tuttujen ja samojen koirien kanssa. Liina tulee nyt hankittua pakostikin jälkeä varten niin voidaan aloittaa treenit ilman että mun tarvii koko ajan olla pelko p*rseessä.

Tässä taas todistetaan se, miksi niin kovasti jo pentua odotellaan. Hinku kisaamaan ja testaamaan lähinnä omia taitoja on sietämätön, kun vaan olisi koira jolla kisata.