Aksasta ei ole tullut kauheasti kirjoitettua. Tiivistellääs sekin tänne:
Pedon kanssa on treenattu kisaavien valmennusryhmässä Laura Jaakolan opissa. Radat on olleet haastavia, kuten asiaan kuuluu ja alkuun me niistä Pedon kanssa selvitiinkin aika kivasti. Jossain vaiheessa tajusin ettei mun motoriikka ja hermot ole kauheen hyvä yhdistelmä ja kun siihen päälle vielä rupesin oikeasti vaatimaan koiraltakin jotain niin homma hieman kosahti.
Viime viikon treeneissä oli mielestäni hieman helpompi joskin hyvin tekninen radan pätkä. Lopulta mullakin sitten meni hermot kun koira käveli ja rupesi näyttämään keskisormea. Lopetettiin harkat muutamaan onnistuneeseen hyppyyn.
Juu myönnän, ensimmäistä kertaa taisin kiroilla treeneissä ja lausuimpa surullisen kuuluisat sanat: "miksi mä oon ikinä ottanut harjakoiran"...
Laura treenaa meitä kurssimuotoisesti, johon mahtuu yhteensä 10 treenikertaa. Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan. Iso syy koiran vammailuun on ehdottomasti se, että radat on vaikeempia kuin ennen ja se lopettaa tekemisen heti kun vaistoaa että mulla palaa käämi eikä se osaa. Ei semmoinen treenaaminen ole koiralle eikä mulle itselle hauskaa.
Ehdottoman tyytyväinen täytyy silti olla koiran keppitreeniin ja sen tuloksiin. Hakee jo hienosti itse kepeille ja ilman suurempaa apua kepittelee! Tässäkin saisin luottaa koiraan vielä enemmän.
Pulmuri pääsi ekaa kertaa ohjattuihin aksatreeneihin viime viikolla. Itsellä oli semmoinen moodi kotoa lähdettäessä että teoriassa olisi ehdottomasti kannattanut jättää menemättä.
Muutaman kerran karkailua lukuunottamatta Pulmis pärjäsi mahtavasti! U-putkea ja sinne irtoamista treenattiin sekä 3 hypyn sarjaa takaaleikkauksin. U-putki sujui ongelmitta, mutta oikealta puolelta lähettäminen tuotti niin mulle kun koiralle pienoisia ongelmia. Sannalta saatiin taas loistavia perusvinkkejä palkkaamiseen ja koiran luottamiseen.
Nyt sitten kotireeninä sitä oikealla puolella koiraa viemistä ihan lenkilläkin. Kerta kaikkisen tyytyväinen olen Pulman suoritukseen ja intoon aksaa kohtaa, tästä tulee vielä varmasti hauskaa!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Sillisalaattia...
Eipä olla koirien kanssa paljoa jaksettu bloggailla. Joku on varmaan treenaillut salaa mun koiria (tai sitten ei...) koska itse olen nautiskellut kesälomasta täysin siemauksin.
Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)
Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!
Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).
Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.
Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.
Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.
Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!
Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)
Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!
Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).
Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.
Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.
Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.
Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Rauniot toka kerta
Toinen rauniokerta on nyt takana ja toimikoon blogi nyt sitten treenipäiväkirjana.
Ohjaajan wappu -ja pääsiäishulinoiden takia (seliseli) oli vähän kotiläksyjen teko jäänyt ja muutenkin aivot aivan jäässä Oittaalle päästessä.
Pulman vuoro oli toisena. Kokeiltiin alkuun miten hyvin koira palkkaantuu vieraan kanssa leikkimisestä. Pulmalle kelpaa leikki ja namit palkaksi, mielummin se kuitenkin leikkisi mun kuin vieraiden kanssa mutta onneksi se tuskin tulee olemaan ongelma millään osa-alueella.
Muutenkin "leikkimisessä" on tapahtunut kiva muutos: koira tuo yhä useammin lelun mulle eikä lähde leikkimään itsekseen kauemmaksi.
Eka ukko otettiin näköpiilona. Hienosti Pulma lähti hakemaan ja liikkui raunioilla ketterästi pelkäämättä pintoja. Jossain kohtaa se sai kuulemma ihan selkeän hajun maalimiehestä, mutta mun silmä ei ole vielä niin harjaantunut että pystyisin luottamaan siihen ja lähteä piilon suuntaisesti ohjaamaan koiraa. Ukko löytyi kuitenkin nopeasti ja palkka ensin nameilla ja sitten leikillä.
Tokalle maalimiehelle lähtö oli haparoivaa, tosin se oli jo valmiiksi piilossa. En tajunnut lähettää koiraa kunnolla tai oikein ja siinä sit mietittiin että mitäs tänne raunioille oltiinkaan tultu tekemään.
Toisen maalimiehen etsiminen kesti kauemmin mutta toisaalta Pulman tekeminen oli keskittynyttä ja se teki selvästi töitä löytääkseen maalimiehen.
Positiivisesti jäi mieleen se että koira selkeesti kestää jo paremmin maalimiehen luona. Ei ole niin kova hätä tulla kertomaan mulle että tule nyt säkin katsomaan täällä se on! Siitä kehityksestä tuli kehujakin joten ei me ihan käsiä olla..
Peto alottaa ulkoagit tänään ja ihan kisavalmennusryhmässä, jeee hiano Petuunia! Toivottavasti multakin löytyisi nyt se motivaatio tehdä koiran kanssa, aika näyttää. Perjantaina käydään näillä näkymin kokeileen mölliskaboissa miten koira pelittää tauon jälkeen "kisatilanteessa".
Ohjaajan wappu -ja pääsiäishulinoiden takia (seliseli) oli vähän kotiläksyjen teko jäänyt ja muutenkin aivot aivan jäässä Oittaalle päästessä.
Pulman vuoro oli toisena. Kokeiltiin alkuun miten hyvin koira palkkaantuu vieraan kanssa leikkimisestä. Pulmalle kelpaa leikki ja namit palkaksi, mielummin se kuitenkin leikkisi mun kuin vieraiden kanssa mutta onneksi se tuskin tulee olemaan ongelma millään osa-alueella.
Muutenkin "leikkimisessä" on tapahtunut kiva muutos: koira tuo yhä useammin lelun mulle eikä lähde leikkimään itsekseen kauemmaksi.
Eka ukko otettiin näköpiilona. Hienosti Pulma lähti hakemaan ja liikkui raunioilla ketterästi pelkäämättä pintoja. Jossain kohtaa se sai kuulemma ihan selkeän hajun maalimiehestä, mutta mun silmä ei ole vielä niin harjaantunut että pystyisin luottamaan siihen ja lähteä piilon suuntaisesti ohjaamaan koiraa. Ukko löytyi kuitenkin nopeasti ja palkka ensin nameilla ja sitten leikillä.
Tokalle maalimiehelle lähtö oli haparoivaa, tosin se oli jo valmiiksi piilossa. En tajunnut lähettää koiraa kunnolla tai oikein ja siinä sit mietittiin että mitäs tänne raunioille oltiinkaan tultu tekemään.
Toisen maalimiehen etsiminen kesti kauemmin mutta toisaalta Pulman tekeminen oli keskittynyttä ja se teki selvästi töitä löytääkseen maalimiehen.
Positiivisesti jäi mieleen se että koira selkeesti kestää jo paremmin maalimiehen luona. Ei ole niin kova hätä tulla kertomaan mulle että tule nyt säkin katsomaan täällä se on! Siitä kehityksestä tuli kehujakin joten ei me ihan käsiä olla..
Peto alottaa ulkoagit tänään ja ihan kisavalmennusryhmässä, jeee hiano Petuunia! Toivottavasti multakin löytyisi nyt se motivaatio tehdä koiran kanssa, aika näyttää. Perjantaina käydään näillä näkymin kokeileen mölliskaboissa miten koira pelittää tauon jälkeen "kisatilanteessa".
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Rauniot
Blogi laahaa taas parilla kuukaudella.
Kävimme Pulman kanssa 12.3.2011 suorittamassa ESPY:n tutustumiskurssin "tositoimipäivän". Pulma suoriutui hienosti kaikista vaadituista tehtävistä ja rauhoittui nopeasti vaikka tilanne oli täysin uusi nuorelle koiralle.
Maanantaina olikin sitten jo ensimmäiset rauniotreenit.
Ekat 15 minuuttia kierreltiin raunioradan läheisyyttä ja tutustuttiin uuteen paikkaan: "tonne tonne! eiku mennäänkin tonne. koiria, ihmisiä, wuhuuu!!"
Pulmalla ei selkeästi ole vielä "slow down" nappulaa, tai sitten ohjaaja ei vielä ole saanut käyttöohjeita. ON nappulaa painamalla pääsee sen sijaan Nato-ohjuksen kyytiin, siltä nuo ekat 15 minuuttia tuntui.
Alkutouhotuksen jälkeen päästiin telineille ja ne ei tuottaneet Pulmikselle ongelmia.
Sitten olikin vuorossa miljöbana: koirakot kulkevat kouluttajan johdattaman ympäri raunioita. Kiipeilevät tiilikasoilla, ryömivät betoniputkissa yms.
Tästäkin selvittiin hienosti. Mitä nyt ohjaaja kuvitteli koiran pystyvän jollain mystisillä voimilla hyppäävän 2 metrin korkeuteen peltikatolle.
Lopuksi otettiin hyvin simppeli yhden maalimiehen etsintä. Koira katsoo kun maalimies menee piiloon -> päästetään koira maalimiehen luo -> palkka.
Tasaisen varma suoritus, ei mitään ihmeellistä. Pulma merkkasi maalimiehen, mutta arpoi vähän että kannattaako maalimiehen luo jäädä syömään vai oisko sittenkin fiksumpaa vaan kysyä ohjaajalta apuja. Meni kuitenkin syvälle piiloon ja söi namit, joten no problemos. Ekaksi treenikerraksi oikein oiva suoritus, tästä onkin hyvä jatkaa!
Agilitykentälläkin on Pulmis käynyt kahdesti(?) parin kuukauden aikana. Ihan jotain pientä ja simppeliä parin hypyn ohjauskuviota on kokeiltu kerran ja potentiaaliahan tuosta tyypistä ei tosissaan puutu. Kuullostaa kauheelta suitsutukselta mut näin se vaan on. Harmi ettei itsellä ole enää kovin suurta paloa agilityn treenaamiseen. Katsotaan uudelleen toukokuussa, josko Pulma menis aksaryhmään oppimaan.
Tokoa on väännetty kerta viikkoon Petron Nooran ohjauksella ja tämä on tuonut hienoja tuloksia! Super kiitos Nooralle ja perroille :)
Harjakoirat sen sijaan, ovat vietelleet aika lungia elämää. Peto on sitä mieltä että poikamiesboksissa elo voittaa 6-0 meikäläisen seuran ja Koppis on ollut valtaamassa Porkkalan golfkenttiä suurimman osan ajasta. Säilyypähän mielenrauha kaikilla!
Peto jatkaa aksaamista ulkoreeneissä joskus toukokuussa ja Koppiksen kanssa oisi kiva päästä rallytokoon. Katsotaan kuukauden päästä josko ohjaajalla on vielä paukkuja kaikkien kolmen kanssa reenimiseen!
Kävimme Pulman kanssa 12.3.2011 suorittamassa ESPY:n tutustumiskurssin "tositoimipäivän". Pulma suoriutui hienosti kaikista vaadituista tehtävistä ja rauhoittui nopeasti vaikka tilanne oli täysin uusi nuorelle koiralle.
Maanantaina olikin sitten jo ensimmäiset rauniotreenit.
Ekat 15 minuuttia kierreltiin raunioradan läheisyyttä ja tutustuttiin uuteen paikkaan: "tonne tonne! eiku mennäänkin tonne. koiria, ihmisiä, wuhuuu!!"
Pulmalla ei selkeästi ole vielä "slow down" nappulaa, tai sitten ohjaaja ei vielä ole saanut käyttöohjeita. ON nappulaa painamalla pääsee sen sijaan Nato-ohjuksen kyytiin, siltä nuo ekat 15 minuuttia tuntui.
Alkutouhotuksen jälkeen päästiin telineille ja ne ei tuottaneet Pulmikselle ongelmia.
Sitten olikin vuorossa miljöbana: koirakot kulkevat kouluttajan johdattaman ympäri raunioita. Kiipeilevät tiilikasoilla, ryömivät betoniputkissa yms.
Tästäkin selvittiin hienosti. Mitä nyt ohjaaja kuvitteli koiran pystyvän jollain mystisillä voimilla hyppäävän 2 metrin korkeuteen peltikatolle.
Lopuksi otettiin hyvin simppeli yhden maalimiehen etsintä. Koira katsoo kun maalimies menee piiloon -> päästetään koira maalimiehen luo -> palkka.
Tasaisen varma suoritus, ei mitään ihmeellistä. Pulma merkkasi maalimiehen, mutta arpoi vähän että kannattaako maalimiehen luo jäädä syömään vai oisko sittenkin fiksumpaa vaan kysyä ohjaajalta apuja. Meni kuitenkin syvälle piiloon ja söi namit, joten no problemos. Ekaksi treenikerraksi oikein oiva suoritus, tästä onkin hyvä jatkaa!
Agilitykentälläkin on Pulmis käynyt kahdesti(?) parin kuukauden aikana. Ihan jotain pientä ja simppeliä parin hypyn ohjauskuviota on kokeiltu kerran ja potentiaaliahan tuosta tyypistä ei tosissaan puutu. Kuullostaa kauheelta suitsutukselta mut näin se vaan on. Harmi ettei itsellä ole enää kovin suurta paloa agilityn treenaamiseen. Katsotaan uudelleen toukokuussa, josko Pulma menis aksaryhmään oppimaan.
Tokoa on väännetty kerta viikkoon Petron Nooran ohjauksella ja tämä on tuonut hienoja tuloksia! Super kiitos Nooralle ja perroille :)
Harjakoirat sen sijaan, ovat vietelleet aika lungia elämää. Peto on sitä mieltä että poikamiesboksissa elo voittaa 6-0 meikäläisen seuran ja Koppis on ollut valtaamassa Porkkalan golfkenttiä suurimman osan ajasta. Säilyypähän mielenrauha kaikilla!
Peto jatkaa aksaamista ulkoreeneissä joskus toukokuussa ja Koppiksen kanssa oisi kiva päästä rallytokoon. Katsotaan kuukauden päästä josko ohjaajalla on vielä paukkuja kaikkien kolmen kanssa reenimiseen!
torstai 17. helmikuuta 2011
Tervetuloa vuosi 2011!
Blogin päivitys on hieman jäänyt, sen sijaan treenaamista emme ole jättäneet.
Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.
Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.
Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!
Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)
Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!
Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.
Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.
Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!
Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)
Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Welcome home Pulma!
Vihdoinkin pitkäaikainen unelmani on totta!
Kotiuduimme pienen Pulman kanssa Kirkkonummelle viime lauantaina.
Matka oli pitkä mutta erittäin antoisa.
Lensin Helsingistä ensin Arlandaan, josta jatkolennolla Uumajaan. Lennot menivät todella kivuttomasti kun allekirjoittanut veteli sikeitä :)
Norwegian Airlinesin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, suosittelin lämpimästi kaikille.
Uumajasta otin bussin, joka vei minut 2 tunnissa Örnsköldsvikiin, jossa Isabelle perheineen asuu.
Minulla oli hetki aikaa kierellä idyllisessä kaupungissa ja lopulta löysin eläinkaupan, josta sain Pulmalle tarvitsemani kantoboksin.
Perillä minua vastassa oli Isabellen ihastuttavat lapset Vincent ja Hailie sekä 3 pientä pennua. Ei voi muuta kun ihailla vieraanvaraisuutta, jota tämä perhe tarjoili minulle. Sietäisi meikäläistenkin ehkä ottaa hieman oppia siitä ;)
Lauantai aamuna lähdimme katsomaan paimennusta. Pääsin näkemään kun Pulman emä Fame (Chaboo's Flashes of Fame Stds) sekä Isabellen jenkkituonti Billie (Windsors Beautiful Girl) paimensivat. Olin todella iloinen että pääsin näkemään Pulman emän "tositoimissa" ja vielä lampailla.
Sen lisäksi mukana oli Pulman sisarus "Myy" ja Isabellen kasvatti Flash (Black Zone's James Dean) omistajineen. Hienosti jopa pikku Myy kiinnostui lampaista!
Paluumatka meni sikäli kivuttomasti että myöhästyin bussista ja Isabellen mies heitti minut Uumajaan. Hyppäsin Uumajasta RG Linesille, jossa Pulma ihastutti kanssamatkustajat ikiajoiksi. Pieni töpö vispasi niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös yö ja kotimatka Vaasasta Kirkkonummelle meni loistavasti. Pulma nukkui koko matkan, taitava pentu! Ehkä nimi ei sittenkään ole enne... ;)
Tähän mennessä Pulma on tullu loistavasti toimeen molempien koirien kanssa. Peto leikittää Pulmaa ulkona, mutta sisällä sen täytyy pitää katu-uskottavuuttaan yllä. Koppista ei Pulma kiinnosta ja se pysyttelee sopivalla etäisyydellä pennusta. Pulma taas on sitä mieltä että Koppis on ihan huippu tyyppi , kun sen vaan saisi jollain yllytettyä leikkiin. Kaikki on siis sujunut paremmin kun uskalsin toivoa!
Thank you so much Isabelle and Andreas! This puppy really is a dream come true.
Kotiuduimme pienen Pulman kanssa Kirkkonummelle viime lauantaina.
Matka oli pitkä mutta erittäin antoisa.
Lensin Helsingistä ensin Arlandaan, josta jatkolennolla Uumajaan. Lennot menivät todella kivuttomasti kun allekirjoittanut veteli sikeitä :)
Norwegian Airlinesin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, suosittelin lämpimästi kaikille.
Uumajasta otin bussin, joka vei minut 2 tunnissa Örnsköldsvikiin, jossa Isabelle perheineen asuu.
Minulla oli hetki aikaa kierellä idyllisessä kaupungissa ja lopulta löysin eläinkaupan, josta sain Pulmalle tarvitsemani kantoboksin.
Perillä minua vastassa oli Isabellen ihastuttavat lapset Vincent ja Hailie sekä 3 pientä pennua. Ei voi muuta kun ihailla vieraanvaraisuutta, jota tämä perhe tarjoili minulle. Sietäisi meikäläistenkin ehkä ottaa hieman oppia siitä ;)
Lauantai aamuna lähdimme katsomaan paimennusta. Pääsin näkemään kun Pulman emä Fame (Chaboo's Flashes of Fame Stds) sekä Isabellen jenkkituonti Billie (Windsors Beautiful Girl) paimensivat. Olin todella iloinen että pääsin näkemään Pulman emän "tositoimissa" ja vielä lampailla.
Sen lisäksi mukana oli Pulman sisarus "Myy" ja Isabellen kasvatti Flash (Black Zone's James Dean) omistajineen. Hienosti jopa pikku Myy kiinnostui lampaista!
Paluumatka meni sikäli kivuttomasti että myöhästyin bussista ja Isabellen mies heitti minut Uumajaan. Hyppäsin Uumajasta RG Linesille, jossa Pulma ihastutti kanssamatkustajat ikiajoiksi. Pieni töpö vispasi niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös yö ja kotimatka Vaasasta Kirkkonummelle meni loistavasti. Pulma nukkui koko matkan, taitava pentu! Ehkä nimi ei sittenkään ole enne... ;)
Tähän mennessä Pulma on tullu loistavasti toimeen molempien koirien kanssa. Peto leikittää Pulmaa ulkona, mutta sisällä sen täytyy pitää katu-uskottavuuttaan yllä. Koppista ei Pulma kiinnosta ja se pysyttelee sopivalla etäisyydellä pennusta. Pulma taas on sitä mieltä että Koppis on ihan huippu tyyppi , kun sen vaan saisi jollain yllytettyä leikkiin. Kaikki on siis sujunut paremmin kun uskalsin toivoa!
Thank you so much Isabelle and Andreas! This puppy really is a dream come true.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Ylä- ja alamäkiä...
23.9. käytiin Pedon kanssa vaihteeksi möllikisoissa, tällä kertaa HSKH:n järjestämänä. Tuomari Matti Levanto oli keksinyt kerta kaikkisen haastavan radan. Myöhästyin ilmoista hieman, joten pikana rataantutustuminen ja koirien kanssa lenkille.
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.
25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.
Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.
Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.
25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.
Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.
Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)