keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ny ska jag trena lite...

Hullu koiranainen on vallannut nyt jo koulujen hiekkakentät. Siellä se sekopää harjoittelee ilman koiraa BH-kaaviota.
Koiranaisen hermorakenteella se on aika rasittavaa puuhaa, joten toivon että menee ygösellä läpi.

Koiranaisen koira on koetellut tätä haun saralla ja tehnyt aika erikoisia treenisuorituksia. Ei siitä sen enempää. Mutta sitten taas vastapainoksi arkielämässä ja tottiksessa on mennyt hyvin, joten koiranaisen sopii pysyä hetki tyytyväisenä :)

Tottiksessa on tehoviikko menossa, kun odotellaan millon koittaa tuomiopäivä, ja se on lähellä.
Ajattelinkin listata tänne asioita, joita on noussut mieleeni:

- Älä uskottele koiralle lepertelemällä sille, että "sä oot ihan törkeen hieno, hei tosi ihana", jos et oikeasti tarkoita sitä ja mielessäsi mietit miten kivat rukkaset siitä saisi. Se ei mene läpi.

- Älä lääpi sitä. Miksi sitä koiraa tarvii lääppiä treenin aikana jos se ei tykkää siitä? Hanki treenikentälle lelukoira jota voit halata aina kun siltä tuntuu.

- Treenaa reilusti koiraa kohtaan ja mieti oikeesti valmiiksi mitä teet. Ei silleen että hmm, noh toi asento ei just tänään musta olekaan kauheen kivannäköinen niin ei siitä sitten tänään saa palkkaa. Mut katotaan hei huomenna uudestaan!

- Jos kiukuttaa, polta tupakka, hengittele syvään ja ota vasta sitten koira autosta. Ei se oo koiran vika että kuunkierto on tällä hetkellä väärä ja aurinkokaan ei paista.

Noin! Olet valmis treenaamaan.

Penny sen sijaan on autuaan tietämätön koiranaisen touhuista ja viettää lepolomaa Kernaalan paratiisi"saarella". Myös sen päänmenoksi on juttuja suunnitteilla, niistä myöhemmin, jos ja kun on jotain kerrottavaa.

Pedon kanssa tarttis miettiä jotain. Se joku vois olla jotain muuta kuin agilityä. Pikkukoiran kroppa ei taida kestää. Eikä pääkään. Kun se joutuu joka päivä nyt katselemaan ärsyttävää paimenkoiraa, joka taas kuvittelee Taikaponin joutuneen hukkaan tai korkeintaan viettävän meillä vain lyhyttä kesälomaa. Katsotaan miten poikien yhteiselo lähtee tästä kehittymään ja toivotaan parasta.

Ei tässä blogikirjoituksessa edes ollut kauheesti järkeä. Mutta kiitos, sain avautua hetken. Palaamme asiaan parin viikon päästä!











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti