Kun ihmispalvelijalta loppuu huumorintaju...

Kyllä se kuulkas niin vaan on että tarpeeksi kun antaa paimenelle lepsua niin lopulta se on sillä tavalla että tarvii ihan hermostua.

Tänään paimenkoirasta tuntui siltä ettei ruoka sörviisi toiminut tarpeeksi nopsaan. Tämä on siis se sama koira jota ei ruoka olisi voinut vähempää kiinnostaa vuosi sitten. Miespuolinen ihmispalvelija on nimittäin saanut paimenen kiinnostumaan ruoasta jopa niin että sen vuoksi kannattaa nähdä ihan vaivaa, mutta se tyyli jolla se tapahtuu...

Ensin yritettiin läähätystekniikkaa. Siinä tullaan naaman eteen, tuijotetaan tiukkaan suoraan silmiin ja läähätetään niin voimakkaasti että lopulta sitä ei vaan jaksa katsella eikä kuunnella.
Kun tämä ei toiminut laiskaan ihmispalvelijaan käytiin kolistelemassa ruokakippoa. Silläkään ei tuntunut olevan tehoa joten, siirryttiin kokeilemaan sohvakorttia. Siinä hypätään sohvalle ja tallotaan ihmispalvelijaa sillee ihan vaan pikkasen ja huomaamattomasti. Sohvalle tulo on luonnollisesti jo itsessään kiellettyä, joten joskus pelkästään sillä voi saada palvelijan raivon valtaan.

Ilmeisesti paimen huomasi että ihmispalvelijalta alkoi huumori pikku hiljaa loppua mutta sohvakortin tehottomuuteen täytyi saada lisäpotkua. Paimen päätti ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin. Hetken se pällisteli television edessä ja keräsi ilmeisesti rohkeutta, jonka jälkeen se muina miehinä asteli ihmispalvelijan luo ja yritti pölliä porkkanan tämän SUUSTA. Ihmispalvelijalta pääsikin hieman korkeamalla soundilla varustettu kirosana sekä se surullisen kuuluisa "ja NYT sitten!" mutta vieläkään ei ruokaa ilmestynyt kuonon eteen.

Paimen oli kuitenkin askeleen edellä, sillä yrittäessään sohvakorttia se oli kerennyt rekisteröimään sohvan reunalla lymyilevän puolen litran vesipullon. Hetken voimia kerättyään paimen pomppasi suoraan kiinni sohvan reunalla olevaan vesipulloon ja siirtyi lussuttamaan sitä sopivan etäisyyden päähän. Ihmispalvelijan oli noustava ja raivon vallassa pelastettava hajoamassa olevaa vesipullo toimeliaan paimenen leuoista. Mission accomplished! Palvelija oli vihdoin luovuttanut, ja tajunnut siirtyä keittiöön valmistamaan ruokaa. Vielä se yritti jotain istu maahan jumppaa ennen kuin tajusi siirtää ruoan kuonon eteen. Ilmeisesti nyppi hävitä koiralle 6-0...

Minut tämän kirvoitti kirjoittamaan aussieiden facepalstalla ollut keskustelu, jossa aloittaja mietti mikä on muuttanut rotumme mainetta ajan saatossa ja mitkä ominaisuudet aussiessa ongelmia aiheuttavat. Noin niin kun tiivistettynä.

Jos Pulma ei oikeasti olisi nykyään sitä mitä se on, niin mä en nyt vitsaillen kertoisi tätä tarinaa. Sen kanssa väännettiin pentuna ihan pienistä perusperus asioista, eikä niistä koskaan lipsuttu. Ei varmaan uskoisi kun lukee edellistä, mutta niin se meni, ja niillä sen kanssa oli siedettävä elää pahimman teiniuhon yli. Se ihan selvästi toi koiralle itselleenkin rauhalliseman ja turvallisemman olon.

Paimenkoiran kanssa eläminen on kyllä kaikessa hulluudessaan ihan älyttömän siistiä! Älykäs ja kerrassaan huigea eläin haastaa meitä ihmispalvelijoita päivittäin. Se antaa kaikkensa, mutta ottaa myös, ellei sille ole tarpeeksi reilu ja mustavalkoinen.

Ainakin omassa aussiessa on ollut kyllä haastettakin vaikka muille jakaa, mutta samalla sen kanssa oppiminen on ollut ihan mielettömän antoisaa!