Blogin kirjoittamisesta onkin aikaa tovi jos toinenkin...
Viimeisimmän päivityksen jälkeen on kerennyt tapahtumaan paljon.
Kesäkuussa saimme perheeseemme vahvistuksen. Viralliselta nimeltään CurlyCo Show Me The Sun, kutsumanimeltään "Penny" (tai Penelopé kummitätinsä nimeämänä). Penny on irlanninvesispanieli tyttönen, jonka kanssa tullaan harrastamaan näyttelyiden lisäksi metsästystä. Penny onkin jo osoittanut monipuolisuutensa mm. agilityn ihmeellisessä maailmassa. Myös mejä ja ehkäpä vepe olisi tarkoitus ottaa mukaan kuvioihin jossakin vaiheessa.
Pulman kanssa aloitettiin Jessican pk-hakuryhmässä jo viime vuoden puolella. Koira on osoittautunut ominaisuksiltaan aivan loistavaksi hakukoiran aluksi, joten toiveeni on toteutunut siltä osin! On ollut etuoikeus päästä treenaamaan näin hyvässä ja kokeneessa porukassa lajia, josta olen haaveillut jo pitkään.
Tottiksia käytiin vääntämässä Kirkkonummen Kennelkerhon kurssilla Jonnan koutsaamana. Saimme hyviä vinkkejä jatkoon, tokokärpäsen puremaa odotellessa...
Sen lisäksi osallistuimme Espyn järjestämälle koehallinta kurssille kesän aikana.
Pulma on jatkanut uraansa siis myös raunioilla, ja keksinyt jossain välissä että hajuja voipi vaihdella miten huvittaa ja tyhmää ohjaajaa juoksuttaa ihan huvikseen jos vaan tekee mieli vähän juosta ja juoksuttaa. Muutama korjaussarja, ja homma alkaa olla taas kasassa. Hauskaa meillä on ollut ja oppia tullut ainakin sen verta että hampaita kiristelemällä ei homma ainakaan helpotu :)
Pulma suoritti MH luonnekuvauksen hyväksytysti Mikael Laineen ja Heidi Kaatialan valvovan silmän alla. Yllätyksenä ei tullut näin jälkeen päin mietittynä oikeastaan mikään, etenkään aktiviteettitaso (5). Jännä tyyppihän tuo on noin kaiken kaikkiaan. Herkkä pieni paimenpoika, jolta ei kuitenkaan toimintakyky lopu missään vaiheessa vaikka vähän jännäiskin.
Paimentamassakin käytiin taas heinäkuussa Joannan ja Dex- veljen sekä muutaman muun kanssa Piikkiössä. Huhu miten hauskoja juttuja koirasta paljastui sitten viime kerran. Herneen tilalle on jossain vaiheessa vissiin kasvanut aivot, ja uhkarohkean teinin mentaliteetti jäänyt taka-alalle. Hienosti syttyi lampaille ja tasapainotteli niitä pyöröaitauksessa. Pääsisipä useammin tekemään tuota! Kiitos taas Joannalle ja Dexille aivan ihanasta päivästä :)
HulmuHelma täyttääkin huomenna 2-vuotta ja paljon mahtuu yhteiselle taipaleellemme. Kyllä se on ihan one of a kind, ja tippa tulee linssiin kun asiaa ajatteleekin. Että ihan sillee järkiperäisesti meillä näitä koira-asioita käsitellään...
Pedon kanssa treenaillaan edelleen aksaa, sen vois ilmottaa jossain välissä kisoihin jos jaksaa. Pääasia kuitenkin että Ponilla on kivaa, sen kummempia tavoitteita meillä ei herran kanssa ole :)
torstai 30. elokuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Rauniot
Rauniokausi potkaistiin alkuun jo viime viikolla. Tällä kertaa ilmoittauduimme Miisan ryhmään, jossa apukoutsina toimii viime kaudesta tuttu Petra.
Innostuin Miisan ajatusmaailmasta jo Espyn hakuleirillä viime vuonna, joten ryhmänvalinta oli selkeä kun ryhmiin ilmoittautuminen alkoi.
Tämän kauden ensimmäisestä treenikerrasta ohjaaja ei muista kauheasti mitään. Ryhmässä on paljon koiria, ja paljon uusia koiria, joten maalimiestyöskentelyyn täytyy keskittyä entistäkin ahkerammin. Pienen ihmisen pääkoppaan kun ei kovin montaa asiaa mahdu kerralla, niin näinhän siinä sitten käy...
Se minkä muistan paremmin kuin hyvin on, että tuon pienen ihmisen pieni aussielapsi veteli menemään niin nopsaan, ettei ohjaajalla ollut mitään saumaa tajuta mitä ympärillä oikeesti tapahtuu. Niimpä ohjaaja seisoi kuin "tikku paskassa" ja "ihaili koiran menoa". Voin muuten kertoa että sen verran sapetti tämä chauförin roolissa esiintyminen, että päätin ryhdistäytyä seuraavalle kerralle ihan tosissaan!
Ja niinhän se sitten meni että pienen itseruoskinnan jälkeen treeni meni paremmin kuin loistavasti.
Eka etsintäalue oli ylätalo. Hallitusti alueelle ja lähetys keskeltä aluetta. Ohjaaja tajusi liikkua hieman sivuttaissuunnassa mutta kuitenkin rintamasuunta oletettuun maalimieheen päin ja NAPS vaan sieltähän se ukko löytyi ylösaukeavasta muoviputkesta. Hyvin!
Seuraava alue oli alatalolla. Lähetys alueen alkureunasta, josta koira sukelsikin mukavasti alueelle. Hetki ihmeteltiin, ja mikä älyn riemuvoitto! Ohjaaja seposti että "joo hei tossa se sai hajun, mä veikkaan että se haju painuu ylöspäin" ja nappiinhan se meni, jotenka koira pienin elein alaspäin ja NAPS vaan, taas löyty ukkeli samoin tein. Erittäin pätevää hommaa!
Sitten alkokin jo vähän taas ohjaajaa jänskää: "nytmämokaan nytmämokaan, seuraavan mä mokaan ihan salettiin". Lähetys meni vähän sinne päin, alue alakasan toinen pää. En ihan ollu kärryillä mistä sai hajun, mutta hyppäsi kiviröykkiön ylle "pakastimen" ja Tean Tornin välisellä alueella ja löysi ukon. Etevä paimenlaps! Ja toki hallittu siirtyminen edelliseltä lämmitti mieltä.
Ja vimppa alue oli keskikasan alku. Kiitos hyvän kouluttajan ja ennen etsintään lähtöä tapahtuneen itsepsyykkauksen, ymmärsin lähettää koiran fiksusti alueiden välistä. Lähetys paikka oli looginen, keskelle aluetta ja kerkesin jopa miettimään sitä siirtymällä. Merkkaili hajua hienosti, ohjaajakin tajusi liikkua kun oli jo osa alueesta tsekattu. Ja sieltähän se Merja sitten löytykin ylösaukevasta putkesta. Hyvä Pulmalainen!
Koira on aina ollu hyvä. Mutta mä, siis ohjaajaksikin joskus kutsuttu, elin kyllä eilen semmosen onnistumisen fiiliksen että oksat pois. Tästä on hyvä taas jatkaa!
Innostuin Miisan ajatusmaailmasta jo Espyn hakuleirillä viime vuonna, joten ryhmänvalinta oli selkeä kun ryhmiin ilmoittautuminen alkoi.
Tämän kauden ensimmäisestä treenikerrasta ohjaaja ei muista kauheasti mitään. Ryhmässä on paljon koiria, ja paljon uusia koiria, joten maalimiestyöskentelyyn täytyy keskittyä entistäkin ahkerammin. Pienen ihmisen pääkoppaan kun ei kovin montaa asiaa mahdu kerralla, niin näinhän siinä sitten käy...
Se minkä muistan paremmin kuin hyvin on, että tuon pienen ihmisen pieni aussielapsi veteli menemään niin nopsaan, ettei ohjaajalla ollut mitään saumaa tajuta mitä ympärillä oikeesti tapahtuu. Niimpä ohjaaja seisoi kuin "tikku paskassa" ja "ihaili koiran menoa". Voin muuten kertoa että sen verran sapetti tämä chauförin roolissa esiintyminen, että päätin ryhdistäytyä seuraavalle kerralle ihan tosissaan!
Ja niinhän se sitten meni että pienen itseruoskinnan jälkeen treeni meni paremmin kuin loistavasti.
Eka etsintäalue oli ylätalo. Hallitusti alueelle ja lähetys keskeltä aluetta. Ohjaaja tajusi liikkua hieman sivuttaissuunnassa mutta kuitenkin rintamasuunta oletettuun maalimieheen päin ja NAPS vaan sieltähän se ukko löytyi ylösaukeavasta muoviputkesta. Hyvin!
Seuraava alue oli alatalolla. Lähetys alueen alkureunasta, josta koira sukelsikin mukavasti alueelle. Hetki ihmeteltiin, ja mikä älyn riemuvoitto! Ohjaaja seposti että "joo hei tossa se sai hajun, mä veikkaan että se haju painuu ylöspäin" ja nappiinhan se meni, jotenka koira pienin elein alaspäin ja NAPS vaan, taas löyty ukkeli samoin tein. Erittäin pätevää hommaa!
Sitten alkokin jo vähän taas ohjaajaa jänskää: "nytmämokaan nytmämokaan, seuraavan mä mokaan ihan salettiin". Lähetys meni vähän sinne päin, alue alakasan toinen pää. En ihan ollu kärryillä mistä sai hajun, mutta hyppäsi kiviröykkiön ylle "pakastimen" ja Tean Tornin välisellä alueella ja löysi ukon. Etevä paimenlaps! Ja toki hallittu siirtyminen edelliseltä lämmitti mieltä.
Ja vimppa alue oli keskikasan alku. Kiitos hyvän kouluttajan ja ennen etsintään lähtöä tapahtuneen itsepsyykkauksen, ymmärsin lähettää koiran fiksusti alueiden välistä. Lähetys paikka oli looginen, keskelle aluetta ja kerkesin jopa miettimään sitä siirtymällä. Merkkaili hajua hienosti, ohjaajakin tajusi liikkua kun oli jo osa alueesta tsekattu. Ja sieltähän se Merja sitten löytykin ylösaukevasta putkesta. Hyvä Pulmalainen!
Koira on aina ollu hyvä. Mutta mä, siis ohjaajaksikin joskus kutsuttu, elin kyllä eilen semmosen onnistumisen fiiliksen että oksat pois. Tästä on hyvä taas jatkaa!
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet..
Alkuvuoden treenikalenteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tiedossa niin uusia kun vanhojakin juttuja.
Peto jatkaa huhtikuun viimeiselle viikolle asti (viim. treenikerta 23.4.) ageja Sannan opissa joka toinen maanantai. Vieraillaan harjakoira-ageissa mikäli meille sellainen mahdollisuus avautuu, jonka lisäksi treenaillaan Sporttikoirahallilla n. kerran - pari kuukaudessa omatoimisesti.
Pedon kanssa osallistutaan epiksiin 25.3.2012 ja katsotaan sen jälkeen miten mennään virallisiin.
Espyn omatoimitottiksiin pitäisi nyt vihdoin ja viimein päästä treenaamaan Pulman kanssa hallissa oloa. Mahdollisuus treenaamiseen on joka toinen sunnuntai, mutta viikonloput tahtovat aina olla hankalia. Täytyy aloittaa nämä treenit Agimestassa heti maaliskuussa, jotta saadaan edes pari kertaa maksetuista vuoroista käytettyä.
Meidät on hyväksytty viimein KKK:n perustottiskurssille joka alkaa helmikuun viimeisellä viikolla ja kestää 5 treenikertaa. Sen lisäksi jatkamme heti siihen perään 4 kerran tarkkistokot, jossa harjoitellaan rauhassa oloa ja keskittymistä häiriön alla.
Jännä mennä ensimmäistä kertaa maksulliseen ja yksityiseen koirakouluun. Varmasti tulen kirjoittelemaan kokemuksia tästä sitten kun päästään aloittamaan.
Pulma on ilmoitettu myös MH luonnekuvaukseen joka on toukokuussa. Tämän lisäksi suunnitelmissa on Korrin luento saalisvietti & palkkaus asioista kesällä sekä tietysti Agirotu Kuopiossa olisi kiva käydä tsekkaamassa parin vuoden tauon jälkeen. Mikäli Pedon kisahommat on selkeet siihen mennessä niin ilmanmuuta osallistutaan!
Peto jatkaa huhtikuun viimeiselle viikolle asti (viim. treenikerta 23.4.) ageja Sannan opissa joka toinen maanantai. Vieraillaan harjakoira-ageissa mikäli meille sellainen mahdollisuus avautuu, jonka lisäksi treenaillaan Sporttikoirahallilla n. kerran - pari kuukaudessa omatoimisesti.
Pedon kanssa osallistutaan epiksiin 25.3.2012 ja katsotaan sen jälkeen miten mennään virallisiin.
Espyn omatoimitottiksiin pitäisi nyt vihdoin ja viimein päästä treenaamaan Pulman kanssa hallissa oloa. Mahdollisuus treenaamiseen on joka toinen sunnuntai, mutta viikonloput tahtovat aina olla hankalia. Täytyy aloittaa nämä treenit Agimestassa heti maaliskuussa, jotta saadaan edes pari kertaa maksetuista vuoroista käytettyä.
Meidät on hyväksytty viimein KKK:n perustottiskurssille joka alkaa helmikuun viimeisellä viikolla ja kestää 5 treenikertaa. Sen lisäksi jatkamme heti siihen perään 4 kerran tarkkistokot, jossa harjoitellaan rauhassa oloa ja keskittymistä häiriön alla.
Jännä mennä ensimmäistä kertaa maksulliseen ja yksityiseen koirakouluun. Varmasti tulen kirjoittelemaan kokemuksia tästä sitten kun päästään aloittamaan.
Pulma on ilmoitettu myös MH luonnekuvaukseen joka on toukokuussa. Tämän lisäksi suunnitelmissa on Korrin luento saalisvietti & palkkaus asioista kesällä sekä tietysti Agirotu Kuopiossa olisi kiva käydä tsekkaamassa parin vuoden tauon jälkeen. Mikäli Pedon kisahommat on selkeet siihen mennessä niin ilmanmuuta osallistutaan!
torstai 12. tammikuuta 2012
Juttuhommaasioita ja tavoitteitakin..
Päivitellääs taas pitkästä aikaa!
Rauniokausi vietiin päätökseen jo lokakuussa, joten täytyypä kaivaa mielen sopukoita.
Viimeisiin treeneihin oli jokaisen tarkoitus miettiä mitä tiettyä osa-aluetta haluaa treenata. Pohdittuani hetken asiaa päätin palata perusasioihin ja työstää koiran varmuutta työskennellä maalimiehellä sekä erilaisten häiriöiden alla (ääni ja savu). Vaikeutettiin kuviota vielä hieman ja tuotiin viimeisiin treeneihin myös ylösaukeavat piilot.
Kaiken kaikkiaan rauniokausi oli aloittelijalle raskas mutta sitäkin antoisampi.
Paljon opin itsestäni ohjaajana, ja tajusin ettei hyvät koirat kasva puissa. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta mulle se ei Pulman kohdalla todellakaan ole ollut itsestäänselvää. Kyllähän se osaa joogatakin ja sillee..
Vaikka haku taitaa enempi olla itselle lyhyen lajitutustumisen jälkeen mieleisempi, uskon että pysymme ensi kaudella vielä raunioilla. Molempia tuskin jaksan treenata, jos ihan rehellisiä ollaan!
Konkreettiseksi tavoitteeksi raunioilla, tulkoon se nyt julki, jotta niissä pysyttäisi edes joten kuten, asetin meille sovekokeen.
Agility, ai niin mikä agility? Taitaa nyt olla kuitenkin niin että hallissa hermojen kiristely on mulle liikaa, joten ootellaan Pulman osalta ulkoreenien alkamista.
Toko, ai niin mikä toko? Mua aina hymyilyttää kun ihmiset puhuu kotitottistelusta, musta se on sama asia kun laiskuus. Noh, me ollaan ainakin hyvällä omallatunnolla "kotitottisteltu". Koppiksen tokouran kariuduttua voin kertoa että mulla ei ole ollut kauheesti mielenkiintoa treenata tokoa. Sen sijaan pakottauduin nyt sitten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa maksulliselle "tokokurssille", jossa treenataan nimenomaan keskittymistä. Kuukausi on aikaa saada oma asenne kuntoon :)
Tavotteitahan mulla olisi jumalaton liuta tälläkin saralla mutta jos vuoden 2012 loppuun mennessä on BH plakkarissa niin lupaan pitää kunnon BILEET!
Me käytiin hei paimentaa, Kaisa Hilskan luona! Oli ihan super hauskaa, ja siinä Pulma kyllä on omassa elementissään. Mukana oli myös Pulman veli Dex.
Tehtiin ihan perusjuttuja (näin hyvin mä osaan paimennustermistön) mitä Ruotsissakin, ja Pulma syttyi hienosti lampaille.
Kuvia löytyy täältä:
https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/PaimennusVallning191111?authuser=0&feat=directlink#
Pedon kanssa on aksattu ihan säännöllisesti ja itseasiassa aika paljonkin. Haaveena on saada kisahermoja niin että uskallettais osallistua pitkästä aikaa virallisiin kesällä. Siitä ei kyllä voi muuta sanoa kun että hieno otus, ihan törkeen hieno tyyppi.
Rauniokausi vietiin päätökseen jo lokakuussa, joten täytyypä kaivaa mielen sopukoita.
Viimeisiin treeneihin oli jokaisen tarkoitus miettiä mitä tiettyä osa-aluetta haluaa treenata. Pohdittuani hetken asiaa päätin palata perusasioihin ja työstää koiran varmuutta työskennellä maalimiehellä sekä erilaisten häiriöiden alla (ääni ja savu). Vaikeutettiin kuviota vielä hieman ja tuotiin viimeisiin treeneihin myös ylösaukeavat piilot.
Kaiken kaikkiaan rauniokausi oli aloittelijalle raskas mutta sitäkin antoisampi.
Paljon opin itsestäni ohjaajana, ja tajusin ettei hyvät koirat kasva puissa. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta mulle se ei Pulman kohdalla todellakaan ole ollut itsestäänselvää. Kyllähän se osaa joogatakin ja sillee..
Vaikka haku taitaa enempi olla itselle lyhyen lajitutustumisen jälkeen mieleisempi, uskon että pysymme ensi kaudella vielä raunioilla. Molempia tuskin jaksan treenata, jos ihan rehellisiä ollaan!
Konkreettiseksi tavoitteeksi raunioilla, tulkoon se nyt julki, jotta niissä pysyttäisi edes joten kuten, asetin meille sovekokeen.
Agility, ai niin mikä agility? Taitaa nyt olla kuitenkin niin että hallissa hermojen kiristely on mulle liikaa, joten ootellaan Pulman osalta ulkoreenien alkamista.
Toko, ai niin mikä toko? Mua aina hymyilyttää kun ihmiset puhuu kotitottistelusta, musta se on sama asia kun laiskuus. Noh, me ollaan ainakin hyvällä omallatunnolla "kotitottisteltu". Koppiksen tokouran kariuduttua voin kertoa että mulla ei ole ollut kauheesti mielenkiintoa treenata tokoa. Sen sijaan pakottauduin nyt sitten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa maksulliselle "tokokurssille", jossa treenataan nimenomaan keskittymistä. Kuukausi on aikaa saada oma asenne kuntoon :)
Tavotteitahan mulla olisi jumalaton liuta tälläkin saralla mutta jos vuoden 2012 loppuun mennessä on BH plakkarissa niin lupaan pitää kunnon BILEET!
Me käytiin hei paimentaa, Kaisa Hilskan luona! Oli ihan super hauskaa, ja siinä Pulma kyllä on omassa elementissään. Mukana oli myös Pulman veli Dex.
Tehtiin ihan perusjuttuja (näin hyvin mä osaan paimennustermistön) mitä Ruotsissakin, ja Pulma syttyi hienosti lampaille.
Kuvia löytyy täältä:
https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/PaimennusVallning191111?authuser=0&feat=directlink#
Pedon kanssa on aksattu ihan säännöllisesti ja itseasiassa aika paljonkin. Haaveena on saada kisahermoja niin että uskallettais osallistua pitkästä aikaa virallisiin kesällä. Siitä ei kyllä voi muuta sanoa kun että hieno otus, ihan törkeen hieno tyyppi.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Espyn hakuleiri Pusulassa 17.-18.9.2011
Taas on jäänyt blogin päivitys tauolle. Mä saan ahdistuksia jo ajatellessani että pitäisi kirjoittaa jokaisesta treenistä jotain, niin päätin että kirjoitan vasta kun siltä tuntuu. Syteen tai saveen.
Syyskuun puolessa välissä startattiin Espyläisten hakuleirille Vahermaan. Ennen leirille lähtöä piti tietysti käydä shoppailemassa vähän hakutarvikkeita, aina on hyvä tekosyy "vähän shoppailla".
Pienet on ilot ihmisellä: se fiilis kun pääsin ulos Murren Murkinasta SPL merkityin hakuritsoin. Oih sitä nostalgian määrää :D
Lauantai aamu avattiin Miisa Moonin loistavalla luennolla, joka koski maalimiestyöskentelyä. Miisan luento herätti paljon ajatuksia ja palautti ajattelemaan sitä miten itse voisin olla parempi ja motivoitunut maalimies.
Yhdessä käytiin jokainen koirakko läpi kouluttajamme Mika Soinisen johdolla. Oli helpottava huomata miten paneutunut ja kärsivällinen Mika oli vaikken sitä epäillytkään.
Sitten startattiinkin jo mettähommiin. Jännitystä oli ilmassa, koska oltiin Pulmian kanssa täysin amatööreinä mestoilla.
Homman nimi oli seuraava:
Koira liinaan, autetaan alussa oikeaan suuntaan, odotetaan että koira saa tuulivainun, luotetaan siihen ja päästetään koira hommiin.
Maalimiehet (että mua oksettaa muuten sana maalihenkilöt) pistettiin piiloihin niin että koira näki mihin jonka jälkeen koira kuljetettiin keskilinjalta (?) pois ja palattiin sitten lähettämään kun maalimies oli varmasti piilossa.
Alkusetti meni hienosti, Pulma näytti heti siltä että "kyllä mä tajuu mitä tänne ollaan tultu tekemään"! Toista settiä hankaloitti se että tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Koira työsti mielestäni tosi hyvin, mutta kun hajua ei vaan tullut nenän päähän niin rupesi laiduntamaan heinää jonkinlaisena sijaistoimintona. Ei muuta kun apuja koiralle ja löytyhän ne ukkelit sieltä. En tullut leirin aikana edes ajatelleeksi että maalimiehet olivat Pulmalle täysin uusia muutamaa lukuunottamatta eikä se näkynyt koirassa mitenkään.
Seuraavana päivänä startattiin metälle jo aamuysiltä. Sama homma, mutta eri maasto. Nyt meni jo paljon paljon paremmin kuin ekana päivänä vaikkei siinäkään ensikertailaiseksi moittimista ollut. Homma oli innokasta, koira työskenteli väsymättömästi ja mun mielestä oli selkeästi motivoituneempi kuin aikaisemmin. Lisättiin myös maalimiesten määrää ja ainakin osa piiloista oli hilppasen vaikeammin löydettävissä. Tosi positiivisena mieleen jäi seikka jota ollaan yritetty jonkin verran raunioilla työstää, koira irtosi musta paljon paremmin hakumetsällä. Luulen että oma varmuus ja tietynlainen uutuuden into tarttui myös koiraan!
Pulman murrosikäinen tappajahaukki ei päässyt valloilleen leirillä vaikka room matena olikin ihka uusi tuttavuus, varsin ihastuttava snautseri tyttönen Frida. Tyypit pistivät sekunttiakaan empimättä painimatsin käyntiin.
Haku. Laji josta en tiennyt tuon taivaallista ennen leiriä. Joka oli yksi niistä syistä tuhansien muiden joukossa miksi hankin aussien. Josta olen haaveillut jo ennen raunioita. Se täytti kyllä kaikki ne toiveet ja odotukset joita olin kerennyt pohtimaan!
Kiitos oikein paljon kaikille espyläisille, meitin upeentaitavalle ja über humoristiselle ryhmälle, kouluttaja Mikalle ja tietty Petralle ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen saadusta avusta sekä Saaralle kämpän jakamisesta ja tietysti leirin järkkäilystäkin!
Syyskuun puolessa välissä startattiin Espyläisten hakuleirille Vahermaan. Ennen leirille lähtöä piti tietysti käydä shoppailemassa vähän hakutarvikkeita, aina on hyvä tekosyy "vähän shoppailla".
Pienet on ilot ihmisellä: se fiilis kun pääsin ulos Murren Murkinasta SPL merkityin hakuritsoin. Oih sitä nostalgian määrää :D
Lauantai aamu avattiin Miisa Moonin loistavalla luennolla, joka koski maalimiestyöskentelyä. Miisan luento herätti paljon ajatuksia ja palautti ajattelemaan sitä miten itse voisin olla parempi ja motivoitunut maalimies.
Yhdessä käytiin jokainen koirakko läpi kouluttajamme Mika Soinisen johdolla. Oli helpottava huomata miten paneutunut ja kärsivällinen Mika oli vaikken sitä epäillytkään.
Sitten startattiinkin jo mettähommiin. Jännitystä oli ilmassa, koska oltiin Pulmian kanssa täysin amatööreinä mestoilla.
Homman nimi oli seuraava:
Koira liinaan, autetaan alussa oikeaan suuntaan, odotetaan että koira saa tuulivainun, luotetaan siihen ja päästetään koira hommiin.
Maalimiehet (että mua oksettaa muuten sana maalihenkilöt) pistettiin piiloihin niin että koira näki mihin jonka jälkeen koira kuljetettiin keskilinjalta (?) pois ja palattiin sitten lähettämään kun maalimies oli varmasti piilossa.
Alkusetti meni hienosti, Pulma näytti heti siltä että "kyllä mä tajuu mitä tänne ollaan tultu tekemään"! Toista settiä hankaloitti se että tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Koira työsti mielestäni tosi hyvin, mutta kun hajua ei vaan tullut nenän päähän niin rupesi laiduntamaan heinää jonkinlaisena sijaistoimintona. Ei muuta kun apuja koiralle ja löytyhän ne ukkelit sieltä. En tullut leirin aikana edes ajatelleeksi että maalimiehet olivat Pulmalle täysin uusia muutamaa lukuunottamatta eikä se näkynyt koirassa mitenkään.
Seuraavana päivänä startattiin metälle jo aamuysiltä. Sama homma, mutta eri maasto. Nyt meni jo paljon paljon paremmin kuin ekana päivänä vaikkei siinäkään ensikertailaiseksi moittimista ollut. Homma oli innokasta, koira työskenteli väsymättömästi ja mun mielestä oli selkeästi motivoituneempi kuin aikaisemmin. Lisättiin myös maalimiesten määrää ja ainakin osa piiloista oli hilppasen vaikeammin löydettävissä. Tosi positiivisena mieleen jäi seikka jota ollaan yritetty jonkin verran raunioilla työstää, koira irtosi musta paljon paremmin hakumetsällä. Luulen että oma varmuus ja tietynlainen uutuuden into tarttui myös koiraan!
Pulman murrosikäinen tappajahaukki ei päässyt valloilleen leirillä vaikka room matena olikin ihka uusi tuttavuus, varsin ihastuttava snautseri tyttönen Frida. Tyypit pistivät sekunttiakaan empimättä painimatsin käyntiin.
Haku. Laji josta en tiennyt tuon taivaallista ennen leiriä. Joka oli yksi niistä syistä tuhansien muiden joukossa miksi hankin aussien. Josta olen haaveillut jo ennen raunioita. Se täytti kyllä kaikki ne toiveet ja odotukset joita olin kerennyt pohtimaan!
Kiitos oikein paljon kaikille espyläisille, meitin upeentaitavalle ja über humoristiselle ryhmälle, kouluttaja Mikalle ja tietty Petralle ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen saadusta avusta sekä Saaralle kämpän jakamisesta ja tietysti leirin järkkäilystäkin!
tiistai 6. syyskuuta 2011
Tykittelijä Peto is päk!
Elokuun puolessa välissä jatkettiin Pedon kisavalmennuksilla ja pääsimme jatkamaan uuden kouluttajan, Annina Myllyahon (JAU) opissa.
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Uusia tekniikoita ja vanhoja vaikeuksia: agi ja toko
Upeasti menneiden rauniotreenejen jälkeen palattiin nopeasti maanpinnalle.
Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.
Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!
Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.
Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!
Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.
Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.
Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!
Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.
Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!
Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.
Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!
Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.
Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.
Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)