Päivitellääs taas pitkästä aikaa!
Rauniokausi vietiin päätökseen jo lokakuussa, joten täytyypä kaivaa mielen sopukoita.
Viimeisiin treeneihin oli jokaisen tarkoitus miettiä mitä tiettyä osa-aluetta haluaa treenata. Pohdittuani hetken asiaa päätin palata perusasioihin ja työstää koiran varmuutta työskennellä maalimiehellä sekä erilaisten häiriöiden alla (ääni ja savu). Vaikeutettiin kuviota vielä hieman ja tuotiin viimeisiin treeneihin myös ylösaukeavat piilot.
Kaiken kaikkiaan rauniokausi oli aloittelijalle raskas mutta sitäkin antoisampi.
Paljon opin itsestäni ohjaajana, ja tajusin ettei hyvät koirat kasva puissa. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta mulle se ei Pulman kohdalla todellakaan ole ollut itsestäänselvää. Kyllähän se osaa joogatakin ja sillee..
Vaikka haku taitaa enempi olla itselle lyhyen lajitutustumisen jälkeen mieleisempi, uskon että pysymme ensi kaudella vielä raunioilla. Molempia tuskin jaksan treenata, jos ihan rehellisiä ollaan!
Konkreettiseksi tavoitteeksi raunioilla, tulkoon se nyt julki, jotta niissä pysyttäisi edes joten kuten, asetin meille sovekokeen.
Agility, ai niin mikä agility? Taitaa nyt olla kuitenkin niin että hallissa hermojen kiristely on mulle liikaa, joten ootellaan Pulman osalta ulkoreenien alkamista.
Toko, ai niin mikä toko? Mua aina hymyilyttää kun ihmiset puhuu kotitottistelusta, musta se on sama asia kun laiskuus. Noh, me ollaan ainakin hyvällä omallatunnolla "kotitottisteltu". Koppiksen tokouran kariuduttua voin kertoa että mulla ei ole ollut kauheesti mielenkiintoa treenata tokoa. Sen sijaan pakottauduin nyt sitten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa maksulliselle "tokokurssille", jossa treenataan nimenomaan keskittymistä. Kuukausi on aikaa saada oma asenne kuntoon :)
Tavotteitahan mulla olisi jumalaton liuta tälläkin saralla mutta jos vuoden 2012 loppuun mennessä on BH plakkarissa niin lupaan pitää kunnon BILEET!
Me käytiin hei paimentaa, Kaisa Hilskan luona! Oli ihan super hauskaa, ja siinä Pulma kyllä on omassa elementissään. Mukana oli myös Pulman veli Dex.
Tehtiin ihan perusjuttuja (näin hyvin mä osaan paimennustermistön) mitä Ruotsissakin, ja Pulma syttyi hienosti lampaille.
Kuvia löytyy täältä:
https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/PaimennusVallning191111?authuser=0&feat=directlink#
Pedon kanssa on aksattu ihan säännöllisesti ja itseasiassa aika paljonkin. Haaveena on saada kisahermoja niin että uskallettais osallistua pitkästä aikaa virallisiin kesällä. Siitä ei kyllä voi muuta sanoa kun että hieno otus, ihan törkeen hieno tyyppi.
torstai 12. tammikuuta 2012
perjantai 23. syyskuuta 2011
Espyn hakuleiri Pusulassa 17.-18.9.2011
Taas on jäänyt blogin päivitys tauolle. Mä saan ahdistuksia jo ajatellessani että pitäisi kirjoittaa jokaisesta treenistä jotain, niin päätin että kirjoitan vasta kun siltä tuntuu. Syteen tai saveen.
Syyskuun puolessa välissä startattiin Espyläisten hakuleirille Vahermaan. Ennen leirille lähtöä piti tietysti käydä shoppailemassa vähän hakutarvikkeita, aina on hyvä tekosyy "vähän shoppailla".
Pienet on ilot ihmisellä: se fiilis kun pääsin ulos Murren Murkinasta SPL merkityin hakuritsoin. Oih sitä nostalgian määrää :D
Lauantai aamu avattiin Miisa Moonin loistavalla luennolla, joka koski maalimiestyöskentelyä. Miisan luento herätti paljon ajatuksia ja palautti ajattelemaan sitä miten itse voisin olla parempi ja motivoitunut maalimies.
Yhdessä käytiin jokainen koirakko läpi kouluttajamme Mika Soinisen johdolla. Oli helpottava huomata miten paneutunut ja kärsivällinen Mika oli vaikken sitä epäillytkään.
Sitten startattiinkin jo mettähommiin. Jännitystä oli ilmassa, koska oltiin Pulmian kanssa täysin amatööreinä mestoilla.
Homman nimi oli seuraava:
Koira liinaan, autetaan alussa oikeaan suuntaan, odotetaan että koira saa tuulivainun, luotetaan siihen ja päästetään koira hommiin.
Maalimiehet (että mua oksettaa muuten sana maalihenkilöt) pistettiin piiloihin niin että koira näki mihin jonka jälkeen koira kuljetettiin keskilinjalta (?) pois ja palattiin sitten lähettämään kun maalimies oli varmasti piilossa.
Alkusetti meni hienosti, Pulma näytti heti siltä että "kyllä mä tajuu mitä tänne ollaan tultu tekemään"! Toista settiä hankaloitti se että tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Koira työsti mielestäni tosi hyvin, mutta kun hajua ei vaan tullut nenän päähän niin rupesi laiduntamaan heinää jonkinlaisena sijaistoimintona. Ei muuta kun apuja koiralle ja löytyhän ne ukkelit sieltä. En tullut leirin aikana edes ajatelleeksi että maalimiehet olivat Pulmalle täysin uusia muutamaa lukuunottamatta eikä se näkynyt koirassa mitenkään.
Seuraavana päivänä startattiin metälle jo aamuysiltä. Sama homma, mutta eri maasto. Nyt meni jo paljon paljon paremmin kuin ekana päivänä vaikkei siinäkään ensikertailaiseksi moittimista ollut. Homma oli innokasta, koira työskenteli väsymättömästi ja mun mielestä oli selkeästi motivoituneempi kuin aikaisemmin. Lisättiin myös maalimiesten määrää ja ainakin osa piiloista oli hilppasen vaikeammin löydettävissä. Tosi positiivisena mieleen jäi seikka jota ollaan yritetty jonkin verran raunioilla työstää, koira irtosi musta paljon paremmin hakumetsällä. Luulen että oma varmuus ja tietynlainen uutuuden into tarttui myös koiraan!
Pulman murrosikäinen tappajahaukki ei päässyt valloilleen leirillä vaikka room matena olikin ihka uusi tuttavuus, varsin ihastuttava snautseri tyttönen Frida. Tyypit pistivät sekunttiakaan empimättä painimatsin käyntiin.
Haku. Laji josta en tiennyt tuon taivaallista ennen leiriä. Joka oli yksi niistä syistä tuhansien muiden joukossa miksi hankin aussien. Josta olen haaveillut jo ennen raunioita. Se täytti kyllä kaikki ne toiveet ja odotukset joita olin kerennyt pohtimaan!
Kiitos oikein paljon kaikille espyläisille, meitin upeentaitavalle ja über humoristiselle ryhmälle, kouluttaja Mikalle ja tietty Petralle ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen saadusta avusta sekä Saaralle kämpän jakamisesta ja tietysti leirin järkkäilystäkin!
Syyskuun puolessa välissä startattiin Espyläisten hakuleirille Vahermaan. Ennen leirille lähtöä piti tietysti käydä shoppailemassa vähän hakutarvikkeita, aina on hyvä tekosyy "vähän shoppailla".
Pienet on ilot ihmisellä: se fiilis kun pääsin ulos Murren Murkinasta SPL merkityin hakuritsoin. Oih sitä nostalgian määrää :D
Lauantai aamu avattiin Miisa Moonin loistavalla luennolla, joka koski maalimiestyöskentelyä. Miisan luento herätti paljon ajatuksia ja palautti ajattelemaan sitä miten itse voisin olla parempi ja motivoitunut maalimies.
Yhdessä käytiin jokainen koirakko läpi kouluttajamme Mika Soinisen johdolla. Oli helpottava huomata miten paneutunut ja kärsivällinen Mika oli vaikken sitä epäillytkään.
Sitten startattiinkin jo mettähommiin. Jännitystä oli ilmassa, koska oltiin Pulmian kanssa täysin amatööreinä mestoilla.
Homman nimi oli seuraava:
Koira liinaan, autetaan alussa oikeaan suuntaan, odotetaan että koira saa tuulivainun, luotetaan siihen ja päästetään koira hommiin.
Maalimiehet (että mua oksettaa muuten sana maalihenkilöt) pistettiin piiloihin niin että koira näki mihin jonka jälkeen koira kuljetettiin keskilinjalta (?) pois ja palattiin sitten lähettämään kun maalimies oli varmasti piilossa.
Alkusetti meni hienosti, Pulma näytti heti siltä että "kyllä mä tajuu mitä tänne ollaan tultu tekemään"! Toista settiä hankaloitti se että tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Koira työsti mielestäni tosi hyvin, mutta kun hajua ei vaan tullut nenän päähän niin rupesi laiduntamaan heinää jonkinlaisena sijaistoimintona. Ei muuta kun apuja koiralle ja löytyhän ne ukkelit sieltä. En tullut leirin aikana edes ajatelleeksi että maalimiehet olivat Pulmalle täysin uusia muutamaa lukuunottamatta eikä se näkynyt koirassa mitenkään.
Seuraavana päivänä startattiin metälle jo aamuysiltä. Sama homma, mutta eri maasto. Nyt meni jo paljon paljon paremmin kuin ekana päivänä vaikkei siinäkään ensikertailaiseksi moittimista ollut. Homma oli innokasta, koira työskenteli väsymättömästi ja mun mielestä oli selkeästi motivoituneempi kuin aikaisemmin. Lisättiin myös maalimiesten määrää ja ainakin osa piiloista oli hilppasen vaikeammin löydettävissä. Tosi positiivisena mieleen jäi seikka jota ollaan yritetty jonkin verran raunioilla työstää, koira irtosi musta paljon paremmin hakumetsällä. Luulen että oma varmuus ja tietynlainen uutuuden into tarttui myös koiraan!
Pulman murrosikäinen tappajahaukki ei päässyt valloilleen leirillä vaikka room matena olikin ihka uusi tuttavuus, varsin ihastuttava snautseri tyttönen Frida. Tyypit pistivät sekunttiakaan empimättä painimatsin käyntiin.
Haku. Laji josta en tiennyt tuon taivaallista ennen leiriä. Joka oli yksi niistä syistä tuhansien muiden joukossa miksi hankin aussien. Josta olen haaveillut jo ennen raunioita. Se täytti kyllä kaikki ne toiveet ja odotukset joita olin kerennyt pohtimaan!
Kiitos oikein paljon kaikille espyläisille, meitin upeentaitavalle ja über humoristiselle ryhmälle, kouluttaja Mikalle ja tietty Petralle ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen saadusta avusta sekä Saaralle kämpän jakamisesta ja tietysti leirin järkkäilystäkin!
tiistai 6. syyskuuta 2011
Tykittelijä Peto is päk!
Elokuun puolessa välissä jatkettiin Pedon kisavalmennuksilla ja pääsimme jatkamaan uuden kouluttajan, Annina Myllyahon (JAU) opissa.
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.
Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!
Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)
Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)
Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Uusia tekniikoita ja vanhoja vaikeuksia: agi ja toko
Upeasti menneiden rauniotreenejen jälkeen palattiin nopeasti maanpinnalle.
Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.
Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!
Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.
Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!
Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.
Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.
Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!
Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.
Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!
Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.
Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!
Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.
Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.
Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Onneksi on hyvä koira ja huono ohjaaja eikä toistepäin...
Tottisviikonlopun jälkeen päätettiin pitää sitten se "virallinen" loma. Niinku ihan kaikesta. Melkeen.
Käytiin lomalla moikkaamassa Jessicaa ja kävin katselemassa treenejä samalla.
Saatiin loistava häiriö -ja rauhoittumistreeni kun päätinkin hakea Pulman autosta ja sidoin sen kentälle hengaamaan. Palkkasin tasaisin väliajoin ja hienosti kundi rauhottui olemaan vaikka oli vieras koira treenaamassa ja hyvin häiriötä ympärillä.
No alkohan ne omatkin kädet sitten vähän syyhytä siinä toisten treenejä katsellessa. Jessica ehdotti esineruutua, joka siis oli niin koiralle kuin minullekin ihka ensimmäinen.
H-Moilasena metsään, vietiin yhdessä esine ruutuun ja palattiin lähetykseen. Intopiukeena ammahti ruutuun, keräsi hanskan suuhun ja innolla toi suoraan muitta mutkitta minulle asti. Koiran ilme oli semmonen että jee jee mitä tää on? Tehdään tätä lisää. Olin tosi tyytyväinen!
Siitä innostuneena, ennen kuin jatkan niin täytyy todeta että milloin sitä oppisi treenaamisen jalon taidon: lopeta silloin kuin treeni menee vielä hyvin!
Jatketaan, lähdin vielä koulun fudiskentälle ottamaan "parit" lyhyet luoksetulot ja seuraamiset. Koiralla oli hyvä vire mutta itseä väsytti. Virheitä, virheitä, virheitä. Palkkasin vaikka ryösti paikallaolosta, josta itselleni ärsyyntyneenä halusin täydellisempää luoksetuloa. Hiottiin kolme kertaa ja saatiin hyvä luoksetulo, mutta hyöty? Onneksi tämä otus ei mene rikki ohjaajan vääristä kuten harjakoirat. Seuraamisesta en kauheesti muista, mutta kesti hyvin palkkausta eikä seuraamisen laatu hiipunut vaikka pidensin aikaa palkan antamisesta.
Maanantaina jatkettiin rauniotreenien parissa kuukauden tauon jälkeen. Ja hienosti jatkettiinkin! Pulma oli viimeisten joukossa 12 koirakon ryhmässä.
3 maalimiestä, jotka kaikki oli raunioiden vasemmalla puolella eli "taloilla".
Pulma teki ihan törkeen hienoa työtä, se keskittyi mutta silti sillä oli yllättävän kova vauhti.
Eka maalimies oli talossa puoliksi peitettynä maassa, Jennin mukaan tuuli painoi hajuja ylöspäin, jonka takia ei aluksi löytänyt sisään taloon. Haju koiralla oli koko ajan ja se työsti sitä myös koko ajan. Lopulta ohjasin selkeästi sisään taloon ja hyppäsi suoraan maalimiehen luokse koloseen. Tosi hieno nosto, koira ei antanut periksi missään vaiheessa vaikka haju oli vaikea!
Ensimmäisen löydyttyä, hyvä että kerkesin edes lähettää kun tämä jo ampaisi alimmille taloille ja nosti maalimiehen. Jep, ohjaaja jäi kattelee että jaahas, sinne se meni mutta ei niinkun harmainta hajua että miksi. Loistavaa!
Jos en ihan väärin muista, viimeinen ukko oli ylätalossa ja sekin löytyi näppärästi.
Ihan mielettömän hienolla vireellä toimi koira ja paremmin kuin koskaan ennen vaikka aina suoritukset on ollut ihan hyviä.
Ukot löytyi nopeasti, koira työskenteli vaikeuksista huolimatta pitkäjänteisesti välittämättä ohjaajan hömpötyksistä. Täytyy sanoa että säteilin ylpeydestä enkä olisi voinut olla tyytyväisempi!
Käytiin lomalla moikkaamassa Jessicaa ja kävin katselemassa treenejä samalla.
Saatiin loistava häiriö -ja rauhoittumistreeni kun päätinkin hakea Pulman autosta ja sidoin sen kentälle hengaamaan. Palkkasin tasaisin väliajoin ja hienosti kundi rauhottui olemaan vaikka oli vieras koira treenaamassa ja hyvin häiriötä ympärillä.
No alkohan ne omatkin kädet sitten vähän syyhytä siinä toisten treenejä katsellessa. Jessica ehdotti esineruutua, joka siis oli niin koiralle kuin minullekin ihka ensimmäinen.
H-Moilasena metsään, vietiin yhdessä esine ruutuun ja palattiin lähetykseen. Intopiukeena ammahti ruutuun, keräsi hanskan suuhun ja innolla toi suoraan muitta mutkitta minulle asti. Koiran ilme oli semmonen että jee jee mitä tää on? Tehdään tätä lisää. Olin tosi tyytyväinen!
Siitä innostuneena, ennen kuin jatkan niin täytyy todeta että milloin sitä oppisi treenaamisen jalon taidon: lopeta silloin kuin treeni menee vielä hyvin!
Jatketaan, lähdin vielä koulun fudiskentälle ottamaan "parit" lyhyet luoksetulot ja seuraamiset. Koiralla oli hyvä vire mutta itseä väsytti. Virheitä, virheitä, virheitä. Palkkasin vaikka ryösti paikallaolosta, josta itselleni ärsyyntyneenä halusin täydellisempää luoksetuloa. Hiottiin kolme kertaa ja saatiin hyvä luoksetulo, mutta hyöty? Onneksi tämä otus ei mene rikki ohjaajan vääristä kuten harjakoirat. Seuraamisesta en kauheesti muista, mutta kesti hyvin palkkausta eikä seuraamisen laatu hiipunut vaikka pidensin aikaa palkan antamisesta.
Maanantaina jatkettiin rauniotreenien parissa kuukauden tauon jälkeen. Ja hienosti jatkettiinkin! Pulma oli viimeisten joukossa 12 koirakon ryhmässä.
3 maalimiestä, jotka kaikki oli raunioiden vasemmalla puolella eli "taloilla".
Pulma teki ihan törkeen hienoa työtä, se keskittyi mutta silti sillä oli yllättävän kova vauhti.
Eka maalimies oli talossa puoliksi peitettynä maassa, Jennin mukaan tuuli painoi hajuja ylöspäin, jonka takia ei aluksi löytänyt sisään taloon. Haju koiralla oli koko ajan ja se työsti sitä myös koko ajan. Lopulta ohjasin selkeästi sisään taloon ja hyppäsi suoraan maalimiehen luokse koloseen. Tosi hieno nosto, koira ei antanut periksi missään vaiheessa vaikka haju oli vaikea!
Ensimmäisen löydyttyä, hyvä että kerkesin edes lähettää kun tämä jo ampaisi alimmille taloille ja nosti maalimiehen. Jep, ohjaaja jäi kattelee että jaahas, sinne se meni mutta ei niinkun harmainta hajua että miksi. Loistavaa!
Jos en ihan väärin muista, viimeinen ukko oli ylätalossa ja sekin löytyi näppärästi.
Ihan mielettömän hienolla vireellä toimi koira ja paremmin kuin koskaan ennen vaikka aina suoritukset on ollut ihan hyviä.
Ukot löytyi nopeasti, koira työskenteli vaikeuksista huolimatta pitkäjänteisesti välittämättä ohjaajan hömpötyksistä. Täytyy sanoa että säteilin ylpeydestä enkä olisi voinut olla tyytyväisempi!
Tokokoulutusviikonloppu Valkeakoskella 23.-24.7.2011
Osallistuttiin Pulman kanssa aussieyhdistyksen tokokoulutukseen heinäkuussa. Kouluttajana kaksi päiväisellä leirillä toimivat Teija ja Samuli Juntto. Heihin ja koiriinsa voi tutustua täällä: http://personal.inet.fi/koti/sarkivaaran/.
Pulma ja minä pääsimme reenimään Tytin ryhmään.
Tyylilleni uskollisena olin myöhässä aikataulusta mutta kerettiin juuri ja juuri omaan vuoroon. Siinä sitten muutamassa minuutissa miettimään että mikä vaatii hiomista ja miten. Kun en muuta keksinyt päätin ottaa ekaan osioon seuraamista.
Tässä Tytin ohjeita meille ja ajatuksia, jotka kirjoitin ylös leirin jälkeen.
Seuraaminen:
- Tehdään edelleen namilla imuttamalla koska se toimii.
- Pienempiä askeleita ja hitaampi tempo.
- Seuraamisen päätteeksi palkataan lelulla.
Käännökset:
- Koiran puoleinen jalka (vasen) tekee selvän ja suoran 90 asteen kulman, oikea seuraa perässä.
- Tytin kielikuvin: "vihainen naapuri pienellä tontilla".
Maahanmeno:
- Koira saa vielä tulla vapaasti vierellä, ei niinkään tiiviissä seuruussa.
- Työnnetään koira nenästä maahan.
- Selkeämpi ja tehokkaampi käskynkäyttö.
Luoksetulo:
- Otetaan edelleen ilman suoraa eteentuloa. Jatketaan eteentulon harjoittelua erillisenä liikkeenä.
- Ensimmäiset luoksetulot aina lähempää. Parin vahvistuksen jälkeen vasta pidennetään matkaa.
- Jatketaan patukalla palkkaamisella vasempaan käteen.
Pulma teki molempina päivinä hyvän treenin ja jaksoi keskittyä pelkkään tekemiseen mikä tietysti lämmitti kovasti mieltä. Todella hyvä viikonloppu mukavien ihmisten ja koirien kanssa! Joanna ja Pulman veli Dex (Black Zone's Crown Imperial) olivat samalla leirillä, kiitos Joannalle henkisestä tuesta! :) Joanna ottamia kuvia leiriltä löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/Sommar20112
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Raunioista kesätaukoa
Kuukausi on taas vierähtänyt viimeisestä blogipäivityksestä, mitähän me ollaan ja ei olla tehty...
Mainitsemisen arvoista on tietysti ainakin se, että saimme hurmaavan bortsun nimeltään Tulppaani (aka Tuli) kahdeksi viikoksi hoitoon. Tuli ja Pulma ovat tunteneet pennusta asti, mutta enpä oisi uskonutkaan kuinka hienosti 2 vkoa meillä vierähti. Kaverukset olivat kuin paita & peppu ja Tuli opetti Pulmalle "koiraa". Kiitos Jessicalle hoidokista! Tulta voi käydä ihailemassa Myytin sivuilla: http://www.myytin.net/tuli.html
Raunioilta jäimme kesätauolle heinäkuun alussa. Päätimme treenikauden leikkimieliseen kisaan, jossa suoritimme telineet, metalliputken sekä luoksepäästävyyden, seuraamisen, paikallaolon ja miljöbanan. Pulma suoritti kaikki osiot mielestäni hienosti. Telineitä ja metalliputkea emme ole treenanneet kuin kerran, joten niissä piti vähän jäädä miettimään. Tottisosuuksista sen sijaan jäi todella hyvä mieli! Sovekoke taitaa sittenkin olla ihan realistinen tavoite suorittaa kuukauden - parin sisään.
Pedon kanssa ollaan käyty tunnollisesti joka keskiviikko kisavalmennuksessa. Pedon mielestä agi on vuoroin ihan törkeen siistiä ja vuoroin ihan täyttä skeebaa. Olen vakavasti harkinnut lelukoiran mukaan ottamista, mutta Pulma on syönyt niiltä kaikilta silmät. Siispä olen vaan keskittynyt itseni kehittämiseen ohjaajana, joka sekin on toki vähän haastavaa jos koira on "näkymätön" eikä suostu kuin kävelemään.
Pulmia on kanssa reenaillut aksaa, jumankekka mulla valuu hiki sen kanssa kentällä. Lähinnä siis siksi että se keskittyy kaikkeen muuhun olennaiseen kun itse aksaamiseen. Ollaan tehty keppejä ja kontakteja sekä vähän yritetty sisäistää että hyppyjä voi joskus olla ihan kaksi tai kolmekin eikä aina vaan sitä yhtä. Aika huumorilla mä loppuen lopuksi otan agilityn sen kanssa. Sillä on potentiaalia kyllä mutta jotenkin multa uupuu nyt semmonen palo tuohon lajiin.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: päästin Ertin alokastokoryhmään. Mulla vierähti kivi sydämeltä, sillä oon maailman laiskin treenaamaan mitään itsekseni. Mä maksan mielelläni jo pelkästään siitä että on PAKKO mennä. Ekat treenit menikin mukavasti, ja saatiin hyvä muistutus lelupalkan käytöstä luoksetulossa. Pulma pääsi treenien päätteeksi ihanaisten cavalier neitojen ympäröimäksi, joten treenistä jäi varmasti molemmille hyvä mieli!
Mainitsemisen arvoista on tietysti ainakin se, että saimme hurmaavan bortsun nimeltään Tulppaani (aka Tuli) kahdeksi viikoksi hoitoon. Tuli ja Pulma ovat tunteneet pennusta asti, mutta enpä oisi uskonutkaan kuinka hienosti 2 vkoa meillä vierähti. Kaverukset olivat kuin paita & peppu ja Tuli opetti Pulmalle "koiraa". Kiitos Jessicalle hoidokista! Tulta voi käydä ihailemassa Myytin sivuilla: http://www.myytin.net/tuli.html
Raunioilta jäimme kesätauolle heinäkuun alussa. Päätimme treenikauden leikkimieliseen kisaan, jossa suoritimme telineet, metalliputken sekä luoksepäästävyyden, seuraamisen, paikallaolon ja miljöbanan. Pulma suoritti kaikki osiot mielestäni hienosti. Telineitä ja metalliputkea emme ole treenanneet kuin kerran, joten niissä piti vähän jäädä miettimään. Tottisosuuksista sen sijaan jäi todella hyvä mieli! Sovekoke taitaa sittenkin olla ihan realistinen tavoite suorittaa kuukauden - parin sisään.
Pedon kanssa ollaan käyty tunnollisesti joka keskiviikko kisavalmennuksessa. Pedon mielestä agi on vuoroin ihan törkeen siistiä ja vuoroin ihan täyttä skeebaa. Olen vakavasti harkinnut lelukoiran mukaan ottamista, mutta Pulma on syönyt niiltä kaikilta silmät. Siispä olen vaan keskittynyt itseni kehittämiseen ohjaajana, joka sekin on toki vähän haastavaa jos koira on "näkymätön" eikä suostu kuin kävelemään.
Pulmia on kanssa reenaillut aksaa, jumankekka mulla valuu hiki sen kanssa kentällä. Lähinnä siis siksi että se keskittyy kaikkeen muuhun olennaiseen kun itse aksaamiseen. Ollaan tehty keppejä ja kontakteja sekä vähän yritetty sisäistää että hyppyjä voi joskus olla ihan kaksi tai kolmekin eikä aina vaan sitä yhtä. Aika huumorilla mä loppuen lopuksi otan agilityn sen kanssa. Sillä on potentiaalia kyllä mutta jotenkin multa uupuu nyt semmonen palo tuohon lajiin.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: päästin Ertin alokastokoryhmään. Mulla vierähti kivi sydämeltä, sillä oon maailman laiskin treenaamaan mitään itsekseni. Mä maksan mielelläni jo pelkästään siitä että on PAKKO mennä. Ekat treenit menikin mukavasti, ja saatiin hyvä muistutus lelupalkan käytöstä luoksetulossa. Pulma pääsi treenien päätteeksi ihanaisten cavalier neitojen ympäröimäksi, joten treenistä jäi varmasti molemmille hyvä mieli!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)