Blogi laahaa taas parilla kuukaudella.
Kävimme Pulman kanssa 12.3.2011 suorittamassa ESPY:n tutustumiskurssin "tositoimipäivän". Pulma suoriutui hienosti kaikista vaadituista tehtävistä ja rauhoittui nopeasti vaikka tilanne oli täysin uusi nuorelle koiralle.
Maanantaina olikin sitten jo ensimmäiset rauniotreenit.
Ekat 15 minuuttia kierreltiin raunioradan läheisyyttä ja tutustuttiin uuteen paikkaan: "tonne tonne! eiku mennäänkin tonne. koiria, ihmisiä, wuhuuu!!"
Pulmalla ei selkeästi ole vielä "slow down" nappulaa, tai sitten ohjaaja ei vielä ole saanut käyttöohjeita. ON nappulaa painamalla pääsee sen sijaan Nato-ohjuksen kyytiin, siltä nuo ekat 15 minuuttia tuntui.
Alkutouhotuksen jälkeen päästiin telineille ja ne ei tuottaneet Pulmikselle ongelmia.
Sitten olikin vuorossa miljöbana: koirakot kulkevat kouluttajan johdattaman ympäri raunioita. Kiipeilevät tiilikasoilla, ryömivät betoniputkissa yms.
Tästäkin selvittiin hienosti. Mitä nyt ohjaaja kuvitteli koiran pystyvän jollain mystisillä voimilla hyppäävän 2 metrin korkeuteen peltikatolle.
Lopuksi otettiin hyvin simppeli yhden maalimiehen etsintä. Koira katsoo kun maalimies menee piiloon -> päästetään koira maalimiehen luo -> palkka.
Tasaisen varma suoritus, ei mitään ihmeellistä. Pulma merkkasi maalimiehen, mutta arpoi vähän että kannattaako maalimiehen luo jäädä syömään vai oisko sittenkin fiksumpaa vaan kysyä ohjaajalta apuja. Meni kuitenkin syvälle piiloon ja söi namit, joten no problemos. Ekaksi treenikerraksi oikein oiva suoritus, tästä onkin hyvä jatkaa!
Agilitykentälläkin on Pulmis käynyt kahdesti(?) parin kuukauden aikana. Ihan jotain pientä ja simppeliä parin hypyn ohjauskuviota on kokeiltu kerran ja potentiaaliahan tuosta tyypistä ei tosissaan puutu. Kuullostaa kauheelta suitsutukselta mut näin se vaan on. Harmi ettei itsellä ole enää kovin suurta paloa agilityn treenaamiseen. Katsotaan uudelleen toukokuussa, josko Pulma menis aksaryhmään oppimaan.
Tokoa on väännetty kerta viikkoon Petron Nooran ohjauksella ja tämä on tuonut hienoja tuloksia! Super kiitos Nooralle ja perroille :)
Harjakoirat sen sijaan, ovat vietelleet aika lungia elämää. Peto on sitä mieltä että poikamiesboksissa elo voittaa 6-0 meikäläisen seuran ja Koppis on ollut valtaamassa Porkkalan golfkenttiä suurimman osan ajasta. Säilyypähän mielenrauha kaikilla!
Peto jatkaa aksaamista ulkoreeneissä joskus toukokuussa ja Koppiksen kanssa oisi kiva päästä rallytokoon. Katsotaan kuukauden päästä josko ohjaajalla on vielä paukkuja kaikkien kolmen kanssa reenimiseen!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
torstai 17. helmikuuta 2011
Tervetuloa vuosi 2011!
Blogin päivitys on hieman jäänyt, sen sijaan treenaamista emme ole jättäneet.
Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.
Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.
Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!
Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)
Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!
Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.
Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.
Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!
Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)
Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Welcome home Pulma!
Vihdoinkin pitkäaikainen unelmani on totta!
Kotiuduimme pienen Pulman kanssa Kirkkonummelle viime lauantaina.
Matka oli pitkä mutta erittäin antoisa.
Lensin Helsingistä ensin Arlandaan, josta jatkolennolla Uumajaan. Lennot menivät todella kivuttomasti kun allekirjoittanut veteli sikeitä :)
Norwegian Airlinesin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, suosittelin lämpimästi kaikille.
Uumajasta otin bussin, joka vei minut 2 tunnissa Örnsköldsvikiin, jossa Isabelle perheineen asuu.
Minulla oli hetki aikaa kierellä idyllisessä kaupungissa ja lopulta löysin eläinkaupan, josta sain Pulmalle tarvitsemani kantoboksin.
Perillä minua vastassa oli Isabellen ihastuttavat lapset Vincent ja Hailie sekä 3 pientä pennua. Ei voi muuta kun ihailla vieraanvaraisuutta, jota tämä perhe tarjoili minulle. Sietäisi meikäläistenkin ehkä ottaa hieman oppia siitä ;)
Lauantai aamuna lähdimme katsomaan paimennusta. Pääsin näkemään kun Pulman emä Fame (Chaboo's Flashes of Fame Stds) sekä Isabellen jenkkituonti Billie (Windsors Beautiful Girl) paimensivat. Olin todella iloinen että pääsin näkemään Pulman emän "tositoimissa" ja vielä lampailla.
Sen lisäksi mukana oli Pulman sisarus "Myy" ja Isabellen kasvatti Flash (Black Zone's James Dean) omistajineen. Hienosti jopa pikku Myy kiinnostui lampaista!
Paluumatka meni sikäli kivuttomasti että myöhästyin bussista ja Isabellen mies heitti minut Uumajaan. Hyppäsin Uumajasta RG Linesille, jossa Pulma ihastutti kanssamatkustajat ikiajoiksi. Pieni töpö vispasi niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös yö ja kotimatka Vaasasta Kirkkonummelle meni loistavasti. Pulma nukkui koko matkan, taitava pentu! Ehkä nimi ei sittenkään ole enne... ;)
Tähän mennessä Pulma on tullu loistavasti toimeen molempien koirien kanssa. Peto leikittää Pulmaa ulkona, mutta sisällä sen täytyy pitää katu-uskottavuuttaan yllä. Koppista ei Pulma kiinnosta ja se pysyttelee sopivalla etäisyydellä pennusta. Pulma taas on sitä mieltä että Koppis on ihan huippu tyyppi , kun sen vaan saisi jollain yllytettyä leikkiin. Kaikki on siis sujunut paremmin kun uskalsin toivoa!
Thank you so much Isabelle and Andreas! This puppy really is a dream come true.
Kotiuduimme pienen Pulman kanssa Kirkkonummelle viime lauantaina.
Matka oli pitkä mutta erittäin antoisa.
Lensin Helsingistä ensin Arlandaan, josta jatkolennolla Uumajaan. Lennot menivät todella kivuttomasti kun allekirjoittanut veteli sikeitä :)
Norwegian Airlinesin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, suosittelin lämpimästi kaikille.
Uumajasta otin bussin, joka vei minut 2 tunnissa Örnsköldsvikiin, jossa Isabelle perheineen asuu.
Minulla oli hetki aikaa kierellä idyllisessä kaupungissa ja lopulta löysin eläinkaupan, josta sain Pulmalle tarvitsemani kantoboksin.
Perillä minua vastassa oli Isabellen ihastuttavat lapset Vincent ja Hailie sekä 3 pientä pennua. Ei voi muuta kun ihailla vieraanvaraisuutta, jota tämä perhe tarjoili minulle. Sietäisi meikäläistenkin ehkä ottaa hieman oppia siitä ;)
Lauantai aamuna lähdimme katsomaan paimennusta. Pääsin näkemään kun Pulman emä Fame (Chaboo's Flashes of Fame Stds) sekä Isabellen jenkkituonti Billie (Windsors Beautiful Girl) paimensivat. Olin todella iloinen että pääsin näkemään Pulman emän "tositoimissa" ja vielä lampailla.
Sen lisäksi mukana oli Pulman sisarus "Myy" ja Isabellen kasvatti Flash (Black Zone's James Dean) omistajineen. Hienosti jopa pikku Myy kiinnostui lampaista!
Paluumatka meni sikäli kivuttomasti että myöhästyin bussista ja Isabellen mies heitti minut Uumajaan. Hyppäsin Uumajasta RG Linesille, jossa Pulma ihastutti kanssamatkustajat ikiajoiksi. Pieni töpö vispasi niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös yö ja kotimatka Vaasasta Kirkkonummelle meni loistavasti. Pulma nukkui koko matkan, taitava pentu! Ehkä nimi ei sittenkään ole enne... ;)
Tähän mennessä Pulma on tullu loistavasti toimeen molempien koirien kanssa. Peto leikittää Pulmaa ulkona, mutta sisällä sen täytyy pitää katu-uskottavuuttaan yllä. Koppista ei Pulma kiinnosta ja se pysyttelee sopivalla etäisyydellä pennusta. Pulma taas on sitä mieltä että Koppis on ihan huippu tyyppi , kun sen vaan saisi jollain yllytettyä leikkiin. Kaikki on siis sujunut paremmin kun uskalsin toivoa!
Thank you so much Isabelle and Andreas! This puppy really is a dream come true.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Ylä- ja alamäkiä...
23.9. käytiin Pedon kanssa vaihteeksi möllikisoissa, tällä kertaa HSKH:n järjestämänä. Tuomari Matti Levanto oli keksinyt kerta kaikkisen haastavan radan. Myöhästyin ilmoista hieman, joten pikana rataantutustuminen ja koirien kanssa lenkille.
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.
25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.
Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.
Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.
25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.
Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.
Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!
tiistai 21. syyskuuta 2010
Möllikisat
Käytiin Pedon kanssa AST:n järjestämissä möllikisoissa viime perjantaina.
Intoa koirasta ei puuttunut taaskaan, vaikka aika kertookin ihan muuta: 42,75 s ihanneajan ollessa 50 s.
ja 10 ratavirhettä.
Rata alkoi 3 hypyn suoralla, joista toinen oli pituus. Otin reippaasti etumatkaa, koska suorilla meillä ei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa. Peto kuitenkin tuli pituuden ohi ja siitä rapsahti heti vitonen ja meni kiitettävästi aikaa hukkaan. En muista, mutta voi olla että olin itse huonosti sijoittuneena radalle.
Putkissa (ainakin yhdessä niistä) oli muuten vettä, joka jännitti mua mutta ei Petoa.
Putkesta kuitenkin toinen vitonen. Käsky vaan auttamattomasti myöhässä, itseasiassa olin jotenkin unohtanut radasta koko putken. Putkelle tulo oli kuitenkin omasta mielestäni todella helppo, joten Pedon olisi olettanut lukitsevan sen ihan ilman käskyäkin. Toisin kävi ja Peto kiersi putken ulkokautta. Siinä vaiheessa taisin revetä nauramaan. Loppu rata menikin kivuttomasti, mitä nyt vähän säädettiin takaaleikkausten kanssa, mutta "kuuluu asiaan". Sijoitus 7/14.
Koppis sai sunnuntaina akuutin ripulin ja oksenteli yön läpi. Maanantaina jätettiin Pedon agit väliin tästä syystä. Harmillista, sillä meillä on lauantaina ensimmäiset viralliset kisat Purinalla. Lahjattomat treenaa, niinhän se taisi mennä!
Mennään siis sitäkin paremmalla syyllä hakemaan 2 hyllyä ja pitämään hauskaa hyvässä porukassa.
Intoa koirasta ei puuttunut taaskaan, vaikka aika kertookin ihan muuta: 42,75 s ihanneajan ollessa 50 s.
ja 10 ratavirhettä.
Rata alkoi 3 hypyn suoralla, joista toinen oli pituus. Otin reippaasti etumatkaa, koska suorilla meillä ei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa. Peto kuitenkin tuli pituuden ohi ja siitä rapsahti heti vitonen ja meni kiitettävästi aikaa hukkaan. En muista, mutta voi olla että olin itse huonosti sijoittuneena radalle.
Putkissa (ainakin yhdessä niistä) oli muuten vettä, joka jännitti mua mutta ei Petoa.
Putkesta kuitenkin toinen vitonen. Käsky vaan auttamattomasti myöhässä, itseasiassa olin jotenkin unohtanut radasta koko putken. Putkelle tulo oli kuitenkin omasta mielestäni todella helppo, joten Pedon olisi olettanut lukitsevan sen ihan ilman käskyäkin. Toisin kävi ja Peto kiersi putken ulkokautta. Siinä vaiheessa taisin revetä nauramaan. Loppu rata menikin kivuttomasti, mitä nyt vähän säädettiin takaaleikkausten kanssa, mutta "kuuluu asiaan". Sijoitus 7/14.
Koppis sai sunnuntaina akuutin ripulin ja oksenteli yön läpi. Maanantaina jätettiin Pedon agit väliin tästä syystä. Harmillista, sillä meillä on lauantaina ensimmäiset viralliset kisat Purinalla. Lahjattomat treenaa, niinhän se taisi mennä!
Mennään siis sitäkin paremmalla syyllä hakemaan 2 hyllyä ja pitämään hauskaa hyvässä porukassa.
torstai 9. syyskuuta 2010
Pentutsydeemit
Vihdoin ja viimein jotain konkreettista kerrottavaa pentusuunnitelmista!
Koska kotimaasta ei löytynyt mieleistä yhdistelmää Remyn jäätyä tyhjäksi, päätin kokeilla onneani ja kysyä pennua Ruotsista. Useiden sähköpostien ja 2 tunnin puhelun jälkeen tein alustavan varauksen pennusta.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, lennän hakemaan pentua lokakuun lopulla Black Zone's Kennelistä: http://blackzone.se/
suora linkki pentueen omalle sivulle: http://blackzone.se/kull/Blomsterkullen
Tuhannet kiitokset jo etukäteen kaikille ihmisille, jotka ovat auttaneet & tukeneet minua pennun saannissa. Kiitos erityisesti Shantille ja Jessicalle, ilman teidän apua en olisi päässyt näin pitkälle.
Koska kotimaasta ei löytynyt mieleistä yhdistelmää Remyn jäätyä tyhjäksi, päätin kokeilla onneani ja kysyä pennua Ruotsista. Useiden sähköpostien ja 2 tunnin puhelun jälkeen tein alustavan varauksen pennusta.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, lennän hakemaan pentua lokakuun lopulla Black Zone's Kennelistä: http://blackzone.se/
suora linkki pentueen omalle sivulle: http://blackzone.se/kull/Blomsterkullen
Tuhannet kiitokset jo etukäteen kaikille ihmisille, jotka ovat auttaneet & tukeneet minua pennun saannissa. Kiitos erityisesti Shantille ja Jessicalle, ilman teidän apua en olisi päässyt näin pitkälle.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Harjakoirien sielunmaisemaa ymmärtääkseni...
En ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa niin valitsin sitten viimeisimmän.
Oman seuran ohjatut treenit saatiin potkastua käyntiin viime viikolla ja alotettiin Pedon agilityllä.
Peto tapansa mukaan tykitteli "hymyssä suin" vähän sinne sun tänne. Kun sain viimein itse vakavoiduttua niin kivasti se lähti kuuntelemaan ohjausta. Mulla on hieman ongelmia ottaa tota koiraa tosissaan, sillä on vaan niin superrrrrrrrrrr hauskaa kentällä.
Peto haki sokkokulmasta putkeen joka kerta. Ei olla sitä mielestäni treenattu ennen ja siksi se yllätti positiivisesti. Ongelmana oli sen sijaan märkä putki. Putkeen oli satanut vettä eikä hienohelma harjakoira Peter voinut kastella tassujaan moisessa touhussa. Veeran kanssa naurettiin että ei tarvitse ainakaan sadepäivän kisoihin osallistua.
Itse kämmäilin ihan huolella ohjauksen kanssa. Estin koiraa mm. menemästä keinulle kun pelkäsin lentokeinua. Lopulta saatiin sekin kunnialla hanskaan, mutta vielä joudun pehmentämään alastulon. Tässäkin on varmasti kyse enempi omasta epävarmuudesta.
Rengaskin sujuu jo hienosti, ei yritä sivuilta vaikka en varmista ohjausta enää siinä kohtaa.
Selkeä ongelma on liian laajat kaarteet, pitäisi saada terävyyttä niihin. Äänellä ohjaus ei auttanut viime treeneissä, mutta katsellaan miten siihen saisi ratkaisun. Toinen "ongelma" on se että Peto ei vieläkään tykkää takaaleikkauksesta. Jää pyörimään ympyrää ja katselemaan että mihin se ohjaaja nyt jäi. Onneksi Anneli löysi jo tähän ratkaisun aikaisemmin, pitää vaan ruveta targetin avulla reenaamaan sitä taas.
Mikäli sää sallii menemme kisaamaan mölleihin viikonloppuna.
Koppiksen tokoryhmä on meille haastava ja koiria on huomattavasti enempi kuin viime kaudella.
Parhautta on tietysti se, että yksi ryhmäläisistä on aussi.
Koira toimii ihan kivasti ja olen todella tyytyväinen siihen miten se käyttäytyy uuden ryhmän kanssa kentällä. Saatiin Ritvalta tosi hyviä ohjeita seuraamiseen ja paljon tuli uutta harjoiteltavaa. Paikkamakuu, joka on omasta mielestäni ollut meidän vahvuus aina, meni ihan päin persettä eilen.
Joku vaan tökkii tällä hetkellä tosi pahasti tokon kanssa. En ole yhtään varma että jatketaan enää talvella. Ja jos tämmönen sama moodi jatkuu niin ei osallistuta möllitokokisoihin 2 viikon päästä.
Ja sitten pentuasiaakin vielä. Remy jäi harmillisesti tyhjäksi ja nyt mietin muita vaihtoehtoja. Niitä ei ihan kauheasti totta puhuakseni ole, mutta yksi ainakin.
Päivä päivältä olen varmempi siitä että mun on todella saatava se hieman totisempi harrastuskaveri kuin mitä nämä nykyiset on.
Innolla odotan vastausta eräästä kiinnostavasta pentueesta, joka on jo syntynyt. Vastaus löytynee asiaan hyvinkin pian ja tuskin keneltäkään jää se kuulematta!
Oman seuran ohjatut treenit saatiin potkastua käyntiin viime viikolla ja alotettiin Pedon agilityllä.
Peto tapansa mukaan tykitteli "hymyssä suin" vähän sinne sun tänne. Kun sain viimein itse vakavoiduttua niin kivasti se lähti kuuntelemaan ohjausta. Mulla on hieman ongelmia ottaa tota koiraa tosissaan, sillä on vaan niin superrrrrrrrrrr hauskaa kentällä.
Peto haki sokkokulmasta putkeen joka kerta. Ei olla sitä mielestäni treenattu ennen ja siksi se yllätti positiivisesti. Ongelmana oli sen sijaan märkä putki. Putkeen oli satanut vettä eikä hienohelma harjakoira Peter voinut kastella tassujaan moisessa touhussa. Veeran kanssa naurettiin että ei tarvitse ainakaan sadepäivän kisoihin osallistua.
Itse kämmäilin ihan huolella ohjauksen kanssa. Estin koiraa mm. menemästä keinulle kun pelkäsin lentokeinua. Lopulta saatiin sekin kunnialla hanskaan, mutta vielä joudun pehmentämään alastulon. Tässäkin on varmasti kyse enempi omasta epävarmuudesta.
Rengaskin sujuu jo hienosti, ei yritä sivuilta vaikka en varmista ohjausta enää siinä kohtaa.
Selkeä ongelma on liian laajat kaarteet, pitäisi saada terävyyttä niihin. Äänellä ohjaus ei auttanut viime treeneissä, mutta katsellaan miten siihen saisi ratkaisun. Toinen "ongelma" on se että Peto ei vieläkään tykkää takaaleikkauksesta. Jää pyörimään ympyrää ja katselemaan että mihin se ohjaaja nyt jäi. Onneksi Anneli löysi jo tähän ratkaisun aikaisemmin, pitää vaan ruveta targetin avulla reenaamaan sitä taas.
Mikäli sää sallii menemme kisaamaan mölleihin viikonloppuna.
Koppiksen tokoryhmä on meille haastava ja koiria on huomattavasti enempi kuin viime kaudella.
Parhautta on tietysti se, että yksi ryhmäläisistä on aussi.
Koira toimii ihan kivasti ja olen todella tyytyväinen siihen miten se käyttäytyy uuden ryhmän kanssa kentällä. Saatiin Ritvalta tosi hyviä ohjeita seuraamiseen ja paljon tuli uutta harjoiteltavaa. Paikkamakuu, joka on omasta mielestäni ollut meidän vahvuus aina, meni ihan päin persettä eilen.
Joku vaan tökkii tällä hetkellä tosi pahasti tokon kanssa. En ole yhtään varma että jatketaan enää talvella. Ja jos tämmönen sama moodi jatkuu niin ei osallistuta möllitokokisoihin 2 viikon päästä.
Ja sitten pentuasiaakin vielä. Remy jäi harmillisesti tyhjäksi ja nyt mietin muita vaihtoehtoja. Niitä ei ihan kauheasti totta puhuakseni ole, mutta yksi ainakin.
Päivä päivältä olen varmempi siitä että mun on todella saatava se hieman totisempi harrastuskaveri kuin mitä nämä nykyiset on.
Innolla odotan vastausta eräästä kiinnostavasta pentueesta, joka on jo syntynyt. Vastaus löytynee asiaan hyvinkin pian ja tuskin keneltäkään jää se kuulematta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)