Koppiksen, Pedon ja Pulman tarinoita

Uusi vuosi, uudet kujeet..

2012-02-15T00:01:00.003-08:00

Alkuvuoden treenikalenteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tiedossa niin uusia kun vanhojakin juttuja.

Peto jatkaa huhtikuun viimeiselle viikolle asti (viim. treenikerta 23.4.) ageja Sannan opissa joka toinen maanantai. Vieraillaan harjakoira-ageissa mikäli meille sellainen mahdollisuus avautuu, jonka lisäksi treenaillaan Sporttikoirahallilla n. kerran - pari kuukaudessa omatoimisesti.

Pedon kanssa osallistutaan epiksiin 25.3.2012 ja katsotaan sen jälkeen miten mennään virallisiin.

Espyn omatoimitottiksiin pitäisi nyt vihdoin ja viimein päästä treenaamaan Pulman kanssa hallissa oloa. Mahdollisuus treenaamiseen on joka toinen sunnuntai, mutta viikonloput tahtovat aina olla hankalia. Täytyy aloittaa nämä treenit Agimestassa heti maaliskuussa, jotta saadaan edes pari kertaa maksetuista vuoroista käytettyä.

Meidät on hyväksytty viimein KKK:n perustottiskurssille joka alkaa helmikuun viimeisellä viikolla ja kestää 5 treenikertaa. Sen lisäksi jatkamme heti siihen perään 4 kerran tarkkistokot, jossa harjoitellaan rauhassa oloa ja keskittymistä häiriön alla.
Jännä mennä ensimmäistä kertaa maksulliseen ja yksityiseen koirakouluun. Varmasti tulen kirjoittelemaan kokemuksia tästä sitten kun päästään aloittamaan.

Pulma on ilmoitettu myös MH luonnekuvaukseen joka on toukokuussa. Tämän lisäksi suunnitelmissa on Korrin luento saalisvietti & palkkaus asioista kesällä sekä tietysti Agirotu Kuopiossa olisi kiva käydä tsekkaamassa parin vuoden tauon jälkeen. Mikäli Pedon kisahommat on selkeet siihen mennessä niin ilmanmuuta osallistutaan!

Juttuhommaasioita ja tavoitteitakin..

2012-01-12T22:48:00.000-08:00

Päivitellääs taas pitkästä aikaa!

Rauniokausi vietiin päätökseen jo lokakuussa, joten täytyypä kaivaa mielen sopukoita.
Viimeisiin treeneihin oli jokaisen tarkoitus miettiä mitä tiettyä osa-aluetta haluaa treenata. Pohdittuani hetken asiaa päätin palata perusasioihin ja työstää koiran varmuutta työskennellä maalimiehellä sekä erilaisten häiriöiden alla (ääni ja savu). Vaikeutettiin kuviota vielä hieman ja tuotiin viimeisiin treeneihin myös ylösaukeavat piilot.
Kaiken kaikkiaan rauniokausi oli aloittelijalle raskas mutta sitäkin antoisampi.
Paljon opin itsestäni ohjaajana, ja tajusin ettei hyvät koirat kasva puissa. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta mulle se ei Pulman kohdalla todellakaan ole ollut itsestäänselvää. Kyllähän se osaa joogatakin ja sillee..
Vaikka haku taitaa enempi olla itselle lyhyen lajitutustumisen jälkeen mieleisempi, uskon että pysymme ensi kaudella vielä raunioilla. Molempia tuskin jaksan treenata, jos ihan rehellisiä ollaan!
Konkreettiseksi tavoitteeksi raunioilla, tulkoon se nyt julki, jotta niissä pysyttäisi edes joten kuten, asetin meille sovekokeen.

Agility, ai niin mikä agility? Taitaa nyt olla kuitenkin niin että hallissa hermojen kiristely on mulle liikaa, joten ootellaan Pulman osalta ulkoreenien alkamista.

Toko, ai niin mikä toko? Mua aina hymyilyttää kun ihmiset puhuu kotitottistelusta, musta se on sama asia kun laiskuus. Noh, me ollaan ainakin hyvällä omallatunnolla "kotitottisteltu". Koppiksen tokouran kariuduttua voin kertoa että mulla ei ole ollut kauheesti mielenkiintoa treenata tokoa. Sen sijaan pakottauduin nyt sitten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa maksulliselle "tokokurssille", jossa treenataan nimenomaan keskittymistä. Kuukausi on aikaa saada oma asenne kuntoon :)
Tavotteitahan mulla olisi jumalaton liuta tälläkin saralla mutta jos vuoden 2012 loppuun mennessä on BH plakkarissa niin lupaan pitää kunnon BILEET!

Me käytiin hei paimentaa, Kaisa Hilskan luona! Oli ihan super hauskaa, ja siinä Pulma kyllä on omassa elementissään. Mukana oli myös Pulman veli Dex.
Tehtiin ihan perusjuttuja (näin hyvin mä osaan paimennustermistön) mitä Ruotsissakin, ja Pulma syttyi hienosti lampaille.

Kuvia löytyy täältä:
https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/PaimennusVallning191111?authuser=0&feat=directlink #

Pedon kanssa on aksattu ihan säännöllisesti ja itseasiassa aika paljonkin. Haaveena on saada kisahermoja niin että uskallettais osallistua pitkästä aikaa virallisiin kesällä. Siitä ei kyllä voi muuta sanoa kun että hieno otus, ihan törkeen hieno tyyppi.

Espyn hakuleiri Pusulassa 17.-18.9.2011

2011-09-23T04:28:00.000-07:00

Taas on jäänyt blogin päivitys tauolle. Mä saan ahdistuksia jo ajatellessani että pitäisi kirjoittaa jokaisesta treenistä jotain, niin päätin että kirjoitan vasta kun siltä tuntuu. Syteen tai saveen.

Syyskuun puolessa välissä startattiin Espyläisten hakuleirille Vahermaan. Ennen leirille lähtöä piti tietysti käydä shoppailemassa vähän hakutarvikkeita, aina on hyvä tekosyy "vähän shoppailla".
Pienet on ilot ihmisellä: se fiilis kun pääsin ulos Murren Murkinasta SPL merkityin hakuritsoin. Oih sitä nostalgian määrää :D

Lauantai aamu avattiin Miisa Moonin loistavalla luennolla, joka koski maalimiestyöskentelyä. Miisan luento herätti paljon ajatuksia ja palautti ajattelemaan sitä miten itse voisin olla parempi ja motivoitunut maalimies.

Yhdessä käytiin jokainen koirakko läpi kouluttajamme Mika Soinisen johdolla. Oli helpottava huomata miten paneutunut ja kärsivällinen Mika oli vaikken sitä epäillytkään.
Sitten startattiinkin jo mettähommiin. Jännitystä oli ilmassa, koska oltiin Pulmian kanssa täysin amatööreinä mestoilla.

Homman nimi oli seuraava:
Koira liinaan, autetaan alussa oikeaan suuntaan, odotetaan että koira saa tuulivainun, luotetaan siihen ja päästetään koira hommiin.

Maalimiehet (että mua oksettaa muuten sana maalihenkilöt) pistettiin piiloihin niin että koira näki mihin jonka jälkeen koira kuljetettiin keskilinjalta (?) pois ja palattiin sitten lähettämään kun maalimies oli varmasti piilossa.

Alkusetti meni hienosti, Pulma näytti heti siltä että "kyllä mä tajuu mitä tänne ollaan tultu tekemään"! Toista settiä hankaloitti se että tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Koira työsti mielestäni tosi hyvin, mutta kun hajua ei vaan tullut nenän päähän niin rupesi laiduntamaan heinää jonkinlaisena sijaistoimintona. Ei muuta kun apuja koiralle ja löytyhän ne ukkelit sieltä. En tullut leirin aikana edes ajatelleeksi että maalimiehet olivat Pulmalle täysin uusia muutamaa lukuunottamatta eikä se näkynyt koirassa mitenkään.

Seuraavana päivänä startattiin metälle jo aamuysiltä. Sama homma, mutta eri maasto. Nyt meni jo paljon paljon paremmin kuin ekana päivänä vaikkei siinäkään ensikertailaiseksi moittimista ollut. Homma oli innokasta, koira työskenteli väsymättömästi ja mun mielestä oli selkeästi motivoituneempi kuin aikaisemmin. Lisättiin myös maalimiesten määrää ja ainakin osa piiloista oli hilppasen vaikeammin löydettävissä. Tosi positiivisena mieleen jäi seikka jota ollaan yritetty jonkin verran raunioilla työstää, koira irtosi musta paljon paremmin hakumetsällä. Luulen että oma varmuus ja tietynlainen uutuuden into tarttui myös koiraan!

Pulman murrosikäinen tappajahaukki ei päässyt valloilleen leirillä vaikka room matena olikin ihka uusi tuttavuus, varsin ihastuttava snautseri tyttönen Frida. Tyypit pistivät sekunttiakaan empimättä painimatsin käyntiin.

Haku. Laji josta en tiennyt tuon taivaallista ennen leiriä. Joka oli yksi niistä syistä tuhansien muiden joukossa miksi hankin aussien. Josta olen haaveillut jo ennen raunioita. Se täytti kyllä kaikki ne toiveet ja odotukset joita olin kerennyt pohtimaan!

Kiitos oikein paljon kaikille espyläisille, meitin upeentaitavalle ja über humoristiselle ryhmälle, kouluttaja Mikalle ja tietty Petralle ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen saadusta avusta sekä Saaralle kämpän jakamisesta ja tietysti leirin järkkäilystäkin!

Tykittelijä Peto is päk!

2011-09-06T02:35:00.000-07:00

Elokuun puolessa välissä jatkettiin Pedon kisavalmennuksilla ja pääsimme jatkamaan uuden kouluttajan, Annina Myllyahon (JAU) opissa.
Peto oli tässä vaiheessa asustellut meillä jo muutamia viikkoja, joten luonnollisesti mulla oli odotukset korkeammalla kuin aikaisemmin.

Sovittiin heti alkuun että tehdään vaan muutamia radan pätkiä. Sain yllättyä positiivisesti kun Poni ampuili U-putkiin eikä ollut moksiskaan takaakierroista tai takaaleikkauksista. Muutaman kerran jäi haistelemaan hajuja mutta äkkiä sai palautettua mieleen mikä on kentällä sallittua ja mikä ei. Hienointa oli huomata miten nopeasti ollaan löydetty taas yhteinen sävel!

Seuraavalla kerralla treenattiin jaakotusta ja irtoamista. Niin jaa mikä irtoaminen? Siihen pitäisi saada paljon enempi treeniä, ja sitä kun voisi treenata ihan kotonakin (laiskuus). Sen lisäksi käännöksissä oli pientä probleemaa, Peto hyppää mun rintamasuunnasta huolimatta liian paljon pois päin. Käännökset saisi olla tiukempia. Tätäkin olisi helppo treenata omatoimisesti (mutta kun laiskuus...)

Muuten oltiin todella tyytyväisiä, sekä minä että kouluttaja, Pedon intoon tehdä agilityä. Ja ei, en edes tirauttanut kyyneliä :)

Syyskuussa meillä olisi vielä 1 kerran tehotreenit kolmannen ulkopuolisen kouluttajan kanssa ja sitten olisi kisavalmennuskausi saatettu päätökseen.
Tästä on hyvä jatkaa vielä muutamat kerrat ja sitten päätetään mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vai otettaisko rally-toko kokonaan uutena kuvioihin vaikka keväällä? Koirassa kun ois potentiaalia vaikka mihin ainakin sillon kun huvittaa :)

Uusia tekniikoita ja vanhoja vaikeuksia: agi ja toko

2011-08-17T03:19:00.000-07:00

Upeasti menneiden rauniotreenejen jälkeen palattiin nopeasti maanpinnalle.

Agireeneissä mulla olikin jo sitten ihan eri pataa oleva koira: riuhtoi, kiljui ja rauhottuminen kesti n. 15 min. Ohjaajalla meni hermo jo ekan 5 minuutin jälkeen ja mietin miten saan huomaamattomasti kanssatreenajien läsnäollessa tehtyä koirasta karvahatun. En keksinyt äkkiseltään ratkaisua, niin päätin sitten treenata omatoimisesti A:ta muiden suorittaessa rataa. Ja kyllähän se sitten hiljeni, räminäpullo oli toki A:n alla mutta sitä ei tarvinut käyttää.

Mitään ongelmaa ei ole silloin kun ME tehdään jotain, ongelmat alkaa siinä vaiheessa kun muut tekee ja Pulma ei pääse tekemään saman aikaisesti. Thank God agility ei ole meidän ykkösjuttu ja kaupassa myydään korvatulppia!

Päästiin tekemään takaaleikkausta kahdella esteellä. Piti olla helppo juttu mutta kas kun ohjaaja ei tajunnut ja ohjasi koiraa ihan horsnantuuttiin. Eka este käskyllä ja takaaleikkaus niin että heitän patukan toisen esteen yli. Ja sitten kun vielä ite osaisi juosta oikeeseen suuntaan niin volá! Meni hienosti heti kun ohjasin oikeen. Lopputreenit tehtiin keppejä ja kahden esteen suoraa, hyvin meni, ei ongelmia.

Ja seuraavana päivänä häpeämään tokotreeneihin, ja ihan huolella!
Alotettiin "pentukurssimaisella" rauhassa olemisella ringissä: meidän ehdoton suosikki ja vahvuus, NOT. Olin eri mieltä Sannan kanssa muutamasta asiasta, jotka vaan tiedän ettei Pulmalla toimi, enkä niitä aio myöskään käyttää: rauhoittaminen silittämällä, ja räminätölkin pois jättäminen. Näin mustavalkoisesti.
Noh, me tehtiin sitten rauhottumista omin keinoin, jotka ei varmaan kaikkia miellyttänyt mutta toivat mielestäni ihan kohtis tuloksia. Koira kerkesi kerran kiskasemaan mut kumoon ja kerran oli lähellä ettei niskat menneet sijoiltaan, pikku juttuja hei!

Lopulta päästiin treenaamaan ja KAS vaan koira alko toimimaan: seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Hyviä vinkkejä Sannalta ja koira pelitti eli loppu mentiin hyvin alun sekoiluista huolimatta.

Pulmalla on selkeesti alkanut uusi murkkukausi. Lenkeillä pitää yrittää saada sekoboltsimoodi päälle yhä useammin ja olen joutunut keskittymään ohituksiin taas huolella. Kuullostaa ehkä skitsolta mutta toimii: annan koiran riuhtoa remmissä niin kauan kun se tekee sen hiljaa, tuo moodi menee nanosekunneissa päälle. Vaan jumankeude se ei kestä kuin hetken jonka jälkeen se kuuntelee mua paremmin kuin ikinä. Siitä seuraa se että haastaa mut leikkiin ohituksissa ja voimme ohittaa koiran leikillä. WTF? Joo, pakko se on uskoa että se remmin kiristäminen on vaan maailman huonoin vaihtoehto ohituksiin.

Petuunia The Piidipaadi Mään on ollut nyt kotona meidän kanssa :) Ihana harjakoiraukkeli on jo oma itsensä ja tulee käskystä luokse. On se vaan ihana ja liikkis otus.
Toivotaan vielä että treenitauon jälkeen Pikku-Ukko pääsee taas rokkaamaan kisavalmennuksessa uuden kouluttajan opeissa!

Onneksi on hyvä koira ja huono ohjaaja eikä toistepäin...

2011-08-03T21:42:00.000-07:00

Tottisviikonlopun jälkeen päätettiin pitää sitten se "virallinen" loma. Niinku ihan kaikesta. Melkeen.

Käytiin lomalla moikkaamassa Jessicaa ja kävin katselemassa treenejä samalla.
Saatiin loistava häiriö -ja rauhoittumistreeni kun päätinkin hakea Pulman autosta ja sidoin sen kentälle hengaamaan. Palkkasin tasaisin väliajoin ja hienosti kundi rauhottui olemaan vaikka oli vieras koira treenaamassa ja hyvin häiriötä ympärillä.

No alkohan ne omatkin kädet sitten vähän syyhytä siinä toisten treenejä katsellessa. Jessica ehdotti esineruutua, joka siis oli niin koiralle kuin minullekin ihka ensimmäinen.
H-Moilasena metsään, vietiin yhdessä esine ruutuun ja palattiin lähetykseen. Intopiukeena ammahti ruutuun, keräsi hanskan suuhun ja innolla toi suoraan muitta mutkitta minulle asti. Koiran ilme oli semmonen että jee jee mitä tää on? Tehdään tätä lisää. Olin tosi tyytyväinen!

Siitä innostuneena, ennen kuin jatkan niin täytyy todeta että milloin sitä oppisi treenaamisen jalon taidon: lopeta silloin kuin treeni menee vielä hyvin!
Jatketaan, lähdin vielä koulun fudiskentälle ottamaan "parit" lyhyet luoksetulot ja seuraamiset. Koiralla oli hyvä vire mutta itseä väsytti. Virheitä, virheitä, virheitä. Palkkasin vaikka ryösti paikallaolosta, josta itselleni ärsyyntyneenä halusin täydellisempää luoksetuloa. Hiottiin kolme kertaa ja saatiin hyvä luoksetulo, mutta hyöty? Onneksi tämä otus ei mene rikki ohjaajan vääristä kuten harjakoirat. Seuraamisesta en kauheesti muista, mutta kesti hyvin palkkausta eikä seuraamisen laatu hiipunut vaikka pidensin aikaa palkan antamisesta.

Maanantaina jatkettiin rauniotreenien parissa kuukauden tauon jälkeen. Ja hienosti jatkettiinkin! Pulma oli viimeisten joukossa 12 koirakon ryhmässä.

3 maalimiestä, jotka kaikki oli raunioiden vasemmalla puolella eli "taloilla".
Pulma teki ihan törkeen hienoa työtä, se keskittyi mutta silti sillä oli yllättävän kova vauhti.
Eka maalimies oli talossa puoliksi peitettynä maassa, Jennin mukaan tuuli painoi hajuja ylöspäin, jonka takia ei aluksi löytänyt sisään taloon. Haju koiralla oli koko ajan ja se työsti sitä myös koko ajan. Lopulta ohjasin selkeästi sisään taloon ja hyppäsi suoraan maalimiehen luokse koloseen. Tosi hieno nosto, koira ei antanut periksi missään vaiheessa vaikka haju oli vaikea!

Ensimmäisen löydyttyä, hyvä että kerkesin edes lähettää kun tämä jo ampaisi alimmille taloille ja nosti maalimiehen. Jep, ohjaaja jäi kattelee että jaahas, sinne se meni mutta ei niinkun harmainta hajua että miksi. Loistavaa!
Jos en ihan väärin muista, viimeinen ukko oli ylätalossa ja sekin löytyi näppärästi.
Ihan mielettömän hienolla vireellä toimi koira ja paremmin kuin koskaan ennen vaikka aina suoritukset on ollut ihan hyviä.
Ukot löytyi nopeasti, koira työskenteli vaikeuksista huolimatta pitkäjänteisesti välittämättä ohjaajan hömpötyksistä. Täytyy sanoa että säteilin ylpeydestä enkä olisi voinut olla tyytyväisempi!

Tokokoulutusviikonloppu Valkeakoskella 23.-24.7.2011

2011-08-03T21:21:00.000-07:00

Osallistuttiin Pulman kanssa aussieyhdistyksen tokokoulutukseen heinäkuussa. Kouluttajana kaksi päiväisellä leirillä toimivat Teija ja Samuli Juntto. Heihin ja koiriinsa voi tutustua täällä: http://personal.inet.fi/koti/sarkivaaran/.

Pulma ja minä pääsimme reenimään Tytin ryhmään.

Tyylilleni uskollisena olin myöhässä aikataulusta mutta kerettiin juuri ja juuri omaan vuoroon. Siinä sitten muutamassa minuutissa miettimään että mikä vaatii hiomista ja miten. Kun en muuta keksinyt päätin ottaa ekaan osioon seuraamista.

Tässä Tytin ohjeita meille ja ajatuksia, jotka kirjoitin ylös leirin jälkeen.

Seuraaminen:

- Tehdään edelleen namilla imuttamalla koska se toimii.

- Pienempiä askeleita ja hitaampi tempo.

- Seuraamisen päätteeksi palkataan lelulla.

Käännökset:

- Koiran puoleinen jalka (vasen) tekee selvän ja suoran 90 asteen kulman, oikea seuraa perässä.

- Tytin kielikuvin: "vihainen naapuri pienellä tontilla".

Maahanmeno:

- Koira saa vielä tulla vapaasti vierellä, ei niinkään tiiviissä seuruussa.

- Työnnetään koira nenästä maahan.

- Selkeämpi ja tehokkaampi käskynkäyttö.

Luoksetulo:

- Otetaan edelleen ilman suoraa eteentuloa. Jatketaan eteentulon harjoittelua erillisenä liikkeenä.

- Ensimmäiset luoksetulot aina lähempää. Parin vahvistuksen jälkeen vasta pidennetään matkaa.

- Jatketaan patukalla palkkaamisella vasempaan käteen.

Pulma teki molempina päivinä hyvän treenin ja jaksoi keskittyä pelkkään tekemiseen mikä tietysti lämmitti kovasti mieltä. Todella hyvä viikonloppu mukavien ihmisten ja koirien kanssa! Joanna ja Pulman veli Dex (Black Zone's Crown Imperial) olivat samalla leirillä, kiitos Joannalle henkisestä tuesta! :) Joanna ottamia kuvia leiriltä löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/105404232616523025036/Sommar20112

Raunioista kesätaukoa

2011-07-27T01:13:00.000-07:00

Kuukausi on taas vierähtänyt viimeisestä blogipäivityksestä, mitähän me ollaan ja ei olla tehty...

Mainitsemisen arvoista on tietysti ainakin se, että saimme hurmaavan bortsun nimeltään Tulppaani (aka Tuli) kahdeksi viikoksi hoitoon. Tuli ja Pulma ovat tunteneet pennusta asti, mutta enpä oisi uskonutkaan kuinka hienosti 2 vkoa meillä vierähti. Kaverukset olivat kuin paita & peppu ja Tuli opetti Pulmalle "koiraa". Kiitos Jessicalle hoidokista! Tulta voi käydä ihailemassa Myytin sivuilla: http://www.myytin.net/tuli.html

Raunioilta jäimme kesätauolle heinäkuun alussa. Päätimme treenikauden leikkimieliseen kisaan, jossa suoritimme telineet, metalliputken sekä luoksepäästävyyden, seuraamisen, paikallaolon ja miljöbanan. Pulma suoritti kaikki osiot mielestäni hienosti. Telineitä ja metalliputkea emme ole treenanneet kuin kerran, joten niissä piti vähän jäädä miettimään. Tottisosuuksista sen sijaan jäi todella hyvä mieli! Sovekoke taitaa sittenkin olla ihan realistinen tavoite suorittaa kuukauden - parin sisään.

Pedon kanssa ollaan käyty tunnollisesti joka keskiviikko kisavalmennuksessa. Pedon mielestä agi on vuoroin ihan törkeen siistiä ja vuoroin ihan täyttä skeebaa. Olen vakavasti harkinnut lelukoiran mukaan ottamista, mutta Pulma on syönyt niiltä kaikilta silmät. Siispä olen vaan keskittynyt itseni kehittämiseen ohjaajana, joka sekin on toki vähän haastavaa jos koira on "näkymätön" eikä suostu kuin kävelemään.

Pulmia on kanssa reenaillut aksaa, jumankekka mulla valuu hiki sen kanssa kentällä. Lähinnä siis siksi että se keskittyy kaikkeen muuhun olennaiseen kun itse aksaamiseen. Ollaan tehty keppejä ja kontakteja sekä vähän yritetty sisäistää että hyppyjä voi joskus olla ihan kaksi tai kolmekin eikä aina vaan sitä yhtä. Aika huumorilla mä loppuen lopuksi otan agilityn sen kanssa. Sillä on potentiaalia kyllä mutta jotenkin multa uupuu nyt semmonen palo tuohon lajiin.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä: päästin Ertin alokastokoryhmään. Mulla vierähti kivi sydämeltä, sillä oon maailman laiskin treenaamaan mitään itsekseni. Mä maksan mielelläni jo pelkästään siitä että on PAKKO mennä. Ekat treenit menikin mukavasti, ja saatiin hyvä muistutus lelupalkan käytöstä luoksetulossa. Pulma pääsi treenien päätteeksi ihanaisten cavalier neitojen ympäröimäksi, joten treenistä jäi varmasti molemmille hyvä mieli!

Agility

2011-06-27T05:34:00.000-07:00

Aksasta ei ole tullut kauheasti kirjoitettua. Tiivistellääs sekin tänne:

Pedon kanssa on treenattu kisaavien valmennusryhmässä Laura Jaakolan opissa. Radat on olleet haastavia, kuten asiaan kuuluu ja alkuun me niistä Pedon kanssa selvitiinkin aika kivasti. Jossain vaiheessa tajusin ettei mun motoriikka ja hermot ole kauheen hyvä yhdistelmä ja kun siihen päälle vielä rupesin oikeasti vaatimaan koiraltakin jotain niin homma hieman kosahti.
Viime viikon treeneissä oli mielestäni hieman helpompi joskin hyvin tekninen radan pätkä. Lopulta mullakin sitten meni hermot kun koira käveli ja rupesi näyttämään keskisormea. Lopetettiin harkat muutamaan onnistuneeseen hyppyyn.
Juu myönnän, ensimmäistä kertaa taisin kiroilla treeneissä ja lausuimpa surullisen kuuluisat sanat: "miksi mä oon ikinä ottanut harjakoiran"...

Laura treenaa meitä kurssimuotoisesti, johon mahtuu yhteensä 10 treenikertaa. Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan. Iso syy koiran vammailuun on ehdottomasti se, että radat on vaikeempia kuin ennen ja se lopettaa tekemisen heti kun vaistoaa että mulla palaa käämi eikä se osaa. Ei semmoinen treenaaminen ole koiralle eikä mulle itselle hauskaa.
Ehdottoman tyytyväinen täytyy silti olla koiran keppitreeniin ja sen tuloksiin. Hakee jo hienosti itse kepeille ja ilman suurempaa apua kepittelee! Tässäkin saisin luottaa koiraan vielä enemmän.

Pulmuri pääsi ekaa kertaa ohjattuihin aksatreeneihin viime viikolla. Itsellä oli semmoinen moodi kotoa lähdettäessä että teoriassa olisi ehdottomasti kannattanut jättää menemättä.
Muutaman kerran karkailua lukuunottamatta Pulmis pärjäsi mahtavasti! U-putkea ja sinne irtoamista treenattiin sekä 3 hypyn sarjaa takaaleikkauksin. U-putki sujui ongelmitta, mutta oikealta puolelta lähettäminen tuotti niin mulle kun koiralle pienoisia ongelmia. Sannalta saatiin taas loistavia perusvinkkejä palkkaamiseen ja koiran luottamiseen.
Nyt sitten kotireeninä sitä oikealla puolella koiraa viemistä ihan lenkilläkin. Kerta kaikkisen tyytyväinen olen Pulman suoritukseen ja intoon aksaa kohtaa, tästä tulee vielä varmasti hauskaa!

Sillisalaattia...

2011-06-21T07:27:00.000-07:00

Eipä olla koirien kanssa paljoa jaksettu bloggailla. Joku on varmaan treenaillut salaa mun koiria (tai sitten ei...) koska itse olen nautiskellut kesälomasta täysin siemauksin.

Tiivistetääs:
Rauniotreeneissä ollaan käyty etsimässä ukkoja ja mietitty palkkausta.
Kivasti Pulma jo nostaa maalimiehiä, eikä enää roiku mun "hihassa" koko aikaa kysymässä. Edistystä on tapahtunut myös maalimiehillä pysymisessä.
Alkuunhan Pulman oli hieman vaikea tajuta että miksi sinne piilolle pitäisi jäädä nameja syömään tai leikkimään jos kerran ukko on jo löytynyt. Ikä tuo varmaan paljon varmuutta tähänkin, enkähän mä mitään "kaikkien kaveria" halunnutkaan ;)

Myös ESPY:n hallittavuustreenit saatiin päätökseen ja paljon hyviä vinkkejä meille tarjoili Mia. Kiitokset Mialle hyvistä tottistelu -ja hallittavuustreeneistä!

Kesän koirallinen kohokohta taisi kuitenkin olla reissumme Ruotsiin. Käväisimme vetämässä 3 päivää kestävän paimennusleirin Pulman kanssa Jan Wesenin opissa (http://www.janwesen.com/).

Matkasimme autolla ensin Turkuun laivalle, joka purjehti meidät Tukholmaan. Nappasimme Arlandasta Janin kyytin, josta jatkoimme matkaa Sundsvallin naapuriin, Nylundin kuntaan.

Kolmipäiväinen reissu oli henkisesti ja fyysisesti aika rankka mutta sitäkin antoisampi. Pulma pääsi haistelemaan paimennuksen saloja niin lampailla kuin naudoillakin. Kivasti nuori koira syttyi paimennettaville.
Minulle koko touhu oli täysin uutta, joten keskityin ymmärtämään paimennuksen filosofiaa ja pitämään haravaa oikein päin kädessä.

Ennen kaikkea saimme Jan:ilta kuitenkin kultaakin kalliimpia koirankäsittelytaitoja, jota tämän nuoren murkkuikäisen kanssa todella tarvitaan.
Hienoa oli myös päästä näkemään Pulman veljeä Black Zone's Night Shade:ia omistajineen sekä muita BZ kasvatteja ja niiden omistajia.

Paluumatkaltakaan ei puuttunut jännitystä kun ajoimme rallia motarilla saadaksemme koirille madotukset kuntoon kotimatkaa ja lähinnä sitä kirottua tullia varten. Siinä hötäkässä meinasimme myöhästyä paluulaivastakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja palasimme monia kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin. Kiitokset Jan, Isabelle, Nina ja Shanti ikimuistoisesta reissusta ja hienosta klinikasta!

Rauniot toka kerta

2011-05-03T11:06:00.000-07:00

Toinen rauniokerta on nyt takana ja toimikoon blogi nyt sitten treenipäiväkirjana.

Ohjaajan wappu -ja pääsiäishulinoiden takia (seliseli) oli vähän kotiläksyjen teko jäänyt ja muutenkin aivot aivan jäässä Oittaalle päästessä.
Pulman vuoro oli toisena. Kokeiltiin alkuun miten hyvin koira palkkaantuu vieraan kanssa leikkimisestä. Pulmalle kelpaa leikki ja namit palkaksi, mielummin se kuitenkin leikkisi mun kuin vieraiden kanssa mutta onneksi se tuskin tulee olemaan ongelma millään osa-alueella.

Muutenkin "leikkimisessä" on tapahtunut kiva muutos: koira tuo yhä useammin lelun mulle eikä lähde leikkimään itsekseen kauemmaksi.

Eka ukko otettiin näköpiilona. Hienosti Pulma lähti hakemaan ja liikkui raunioilla ketterästi pelkäämättä pintoja. Jossain kohtaa se sai kuulemma ihan selkeän hajun maalimiehestä, mutta mun silmä ei ole vielä niin harjaantunut että pystyisin luottamaan siihen ja lähteä piilon suuntaisesti ohjaamaan koiraa. Ukko löytyi kuitenkin nopeasti ja palkka ensin nameilla ja sitten leikillä.

Tokalle maalimiehelle lähtö oli haparoivaa, tosin se oli jo valmiiksi piilossa. En tajunnut lähettää koiraa kunnolla tai oikein ja siinä sit mietittiin että mitäs tänne raunioille oltiinkaan tultu tekemään.
Toisen maalimiehen etsiminen kesti kauemmin mutta toisaalta Pulman tekeminen oli keskittynyttä ja se teki selvästi töitä löytääkseen maalimiehen.

Positiivisesti jäi mieleen se että koira selkeesti kestää jo paremmin maalimiehen luona. Ei ole niin kova hätä tulla kertomaan mulle että tule nyt säkin katsomaan täällä se on! Siitä kehityksestä tuli kehujakin joten ei me ihan käsiä olla..

Peto alottaa ulkoagit tänään ja ihan kisavalmennusryhmässä, jeee hiano Petuunia! Toivottavasti multakin löytyisi nyt se motivaatio tehdä koiran kanssa, aika näyttää. Perjantaina käydään näillä näkymin kokeileen mölliskaboissa miten koira pelittää tauon jälkeen "kisatilanteessa".

Rauniot

2011-04-20T00:12:00.000-07:00

Blogi laahaa taas parilla kuukaudella.

Kävimme Pulman kanssa 12.3.2011 suorittamassa ESPY:n tutustumiskurssin "tositoimipäivän". Pulma suoriutui hienosti kaikista vaadituista tehtävistä ja rauhoittui nopeasti vaikka tilanne oli täysin uusi nuorelle koiralle.

Maanantaina olikin sitten jo ensimmäiset rauniotreenit.
Ekat 15 minuuttia kierreltiin raunioradan läheisyyttä ja tutustuttiin uuteen paikkaan: "tonne tonne! eiku mennäänkin tonne. koiria, ihmisiä, wuhuuu!!"
Pulmalla ei selkeästi ole vielä "slow down" nappulaa, tai sitten ohjaaja ei vielä ole saanut käyttöohjeita. ON nappulaa painamalla pääsee sen sijaan Nato-ohjuksen kyytiin, siltä nuo ekat 15 minuuttia tuntui.
Alkutouhotuksen jälkeen päästiin telineille ja ne ei tuottaneet Pulmikselle ongelmia.
Sitten olikin vuorossa miljöbana: koirakot kulkevat kouluttajan johdattaman ympäri raunioita. Kiipeilevät tiilikasoilla, ryömivät betoniputkissa yms.
Tästäkin selvittiin hienosti. Mitä nyt ohjaaja kuvitteli koiran pystyvän jollain mystisillä voimilla hyppäävän 2 metrin korkeuteen peltikatolle.

Lopuksi otettiin hyvin simppeli yhden maalimiehen etsintä. Koira katsoo kun maalimies menee piiloon -> päästetään koira maalimiehen luo -> palkka.
Tasaisen varma suoritus, ei mitään ihmeellistä. Pulma merkkasi maalimiehen, mutta arpoi vähän että kannattaako maalimiehen luo jäädä syömään vai oisko sittenkin fiksumpaa vaan kysyä ohjaajalta apuja. Meni kuitenkin syvälle piiloon ja söi namit, joten no problemos. Ekaksi treenikerraksi oikein oiva suoritus, tästä onkin hyvä jatkaa!

Agilitykentälläkin on Pulmis käynyt kahdesti(?) parin kuukauden aikana. Ihan jotain pientä ja simppeliä parin hypyn ohjauskuviota on kokeiltu kerran ja potentiaaliahan tuosta tyypistä ei tosissaan puutu. Kuullostaa kauheelta suitsutukselta mut näin se vaan on. Harmi ettei itsellä ole enää kovin suurta paloa agilityn treenaamiseen. Katsotaan uudelleen toukokuussa, josko Pulma menis aksaryhmään oppimaan.

Tokoa on väännetty kerta viikkoon Petron Nooran ohjauksella ja tämä on tuonut hienoja tuloksia! Super kiitos Nooralle ja perroille :)

Harjakoirat sen sijaan, ovat vietelleet aika lungia elämää. Peto on sitä mieltä että poikamiesboksissa elo voittaa 6-0 meikäläisen seuran ja Koppis on ollut valtaamassa Porkkalan golfkenttiä suurimman osan ajasta. Säilyypähän mielenrauha kaikilla!
Peto jatkaa aksaamista ulkoreeneissä joskus toukokuussa ja Koppiksen kanssa oisi kiva päästä rallytokoon. Katsotaan kuukauden päästä josko ohjaajalla on vielä paukkuja kaikkien kolmen kanssa reenimiseen!

Tervetuloa vuosi 2011!

2011-02-17T05:27:00.000-08:00

Blogin päivitys on hieman jäänyt, sen sijaan treenaamista emme ole jättäneet.

Viime vuonna kerettiin vielä Pedon kanssa käymään uramme toiset ja näillä näkymin viimeiset viralliset agilitykisat.
Hyvinkäällä 23.10.2010 Saviojan Annen tuomaroimana haimme 1 hyllyn. Peto suoriti yhden esteen ja karkasi radalta tutun ihmisen luokse. Täysi fiasko, jota en ihan heti lähde toistamaan.
Toisellekin radalle (hyppy) olimme ilmoittautuneet, mutta en olisi saanut itseäni koottua karvaan pettymyksen jälkeen, joten lähdimme kotiin.
Hyväksyn nyt sen tosiasian että koira ottaa mun kisajännityksestä paineita eikä siksi toimi kisatilanteessa.

Hyvällä fiiliksellä olemme jatkaneet treenailua omaksi iloksi Ritvan opissa.
Kävimme myös toteamassa agihallissa että Pulma on hieno pieni agilitykoiran alku, olemme ottaneet pari kertaa putkea ja hypyn siivekkeitä sekä kontaktiesteitä.

Pulman kanssa on kuitenkin keskitytty arkielämän juttuihin ja tokoon. Annelin opissa ohjatussa tokossa ja omatoimi tokossa olen saanut huomata että kyllä se paimenkoiran sielunmaisema on ihan erilainen kuin seurakoiran. 2 kertaa viikossa tokoilu ei ole Pulmalle mikään ongelma ja se kestää hienosti hieman pidempiäkin harjoituksia.
Pulma palkkautuu sekä lelulla että namilla. Oikein näppärästi on pikku jäppinen oppinut tokon alkeita!

Parin viikon päästä aloitetaan ESPY:ssä pelastuskoirien tutustumiskurssi, jonka jälkeen haaveena olisi aloittaa täysipainoinen raunioiden ja etenkin haun treenaaminen! Tätä odotan melkeen enemmän kuin mitään muuta, Pulma on jo nyt osoittanut itsenäisyyttä suorittaa asioita ja ainakaan maalimiehelle meno ei näillä näkymin tule olemaan ongelma. Pulma rrrrrrrrakastaa kaikkia paljon, välillä vähän liikaakin ;)

Ja se kolmas haave olisi päästä pian lampaille sytyttelemään. Uskon että tässäkin Pulma tulee yllättämään positiivisesti. Kesällä olisi jos jonninmoista paimennussysteemiä, mutta kun mä haluan "kaikki tänne, heti ja nyt"- tyylisesti. Joten mikäli jollain on jossain mahdollisuus tähän niin im in!

Welcome home Pulma!

2010-10-31T01:13:00.000-07:00

Vihdoinkin pitkäaikainen unelmani on totta!

Kotiuduimme pienen Pulman kanssa Kirkkonummelle viime lauantaina.
Matka oli pitkä mutta erittäin antoisa.
Lensin Helsingistä ensin Arlandaan, josta jatkolennolla Uumajaan. Lennot menivät todella kivuttomasti kun allekirjoittanut veteli sikeitä :)
Norwegian Airlinesin henkilökunta oli hyvin ystävällistä, suosittelin lämpimästi kaikille.
Uumajasta otin bussin, joka vei minut 2 tunnissa Örnsköldsvikiin, jossa Isabelle perheineen asuu.
Minulla oli hetki aikaa kierellä idyllisessä kaupungissa ja lopulta löysin eläinkaupan, josta sain Pulmalle tarvitsemani kantoboksin.
Perillä minua vastassa oli Isabellen ihastuttavat lapset Vincent ja Hailie sekä 3 pientä pennua. Ei voi muuta kun ihailla vieraanvaraisuutta, jota tämä perhe tarjoili minulle. Sietäisi meikäläistenkin ehkä ottaa hieman oppia siitä ;)
Lauantai aamuna lähdimme katsomaan paimennusta. Pääsin näkemään kun Pulman emä Fame (Chaboo's Flashes of Fame Stds) sekä Isabellen jenkkituonti Billie (Windsors Beautiful Girl) paimensivat. Olin todella iloinen että pääsin näkemään Pulman emän "tositoimissa" ja vielä lampailla.
Sen lisäksi mukana oli Pulman sisarus "Myy" ja Isabellen kasvatti Flash (Black Zone's James Dean) omistajineen. Hienosti jopa pikku Myy kiinnostui lampaista!

Paluumatka meni sikäli kivuttomasti että myöhästyin bussista ja Isabellen mies heitti minut Uumajaan. Hyppäsin Uumajasta RG Linesille, jossa Pulma ihastutti kanssamatkustajat ikiajoiksi. Pieni töpö vispasi niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös yö ja kotimatka Vaasasta Kirkkonummelle meni loistavasti. Pulma nukkui koko matkan, taitava pentu! Ehkä nimi ei sittenkään ole enne... ;)

Tähän mennessä Pulma on tullu loistavasti toimeen molempien koirien kanssa. Peto leikittää Pulmaa ulkona, mutta sisällä sen täytyy pitää katu-uskottavuuttaan yllä. Koppista ei Pulma kiinnosta ja se pysyttelee sopivalla etäisyydellä pennusta. Pulma taas on sitä mieltä että Koppis on ihan huippu tyyppi , kun sen vaan saisi jollain yllytettyä leikkiin. Kaikki on siis sujunut paremmin kun uskalsin toivoa!

Thank you so much Isabelle and Andreas! This puppy really is a dream come true.

Ylä- ja alamäkiä...

2010-10-04T02:59:00.000-07:00

23.9. käytiin Pedon kanssa vaihteeksi möllikisoissa, tällä kertaa HSKH:n järjestämänä. Tuomari Matti Levanto oli keksinyt kerta kaikkisen haastavan radan. Myöhästyin ilmoista hieman, joten pikana rataantutustuminen ja koirien kanssa lenkille.
Peto tapansa mukaan tykitteli menemään ja positiivisin asia oli hyvät kontaktit ja helppo irtoaminen putkiin. Ryssin kuitenkin itse ohjauksen kanssa ja olin myöhässä useassakin kohtaa, siitä 20 ratavirhettä. Radasta jäi mielettömän hyvä fiilis, sillä koira teki hyvin töitä.

25.9. startattiin Pedon kanssa ekaa kertaa virallisissa Purinalla A- ja B agilityradoilla. Tuomarina Sami Topra ja molemmilta radoilta hyllyt. Ensimmäinen rata oli suht helppo, tai ainakin pelkäsin huomattavasti pahempaa. Alussa Peto lähti kivasti etenemään 3 esteen suoralla, mutta yhtäkkiä vauhti rupesi vaan hiipumaan. Tämä tuli mulle täytenä yllätyksenä sillä joka ikinen kerta niin treeneissä kuin mölleissäkin koiralla on ollut paljon vauhtia ja se on suorittanut radat innokkaasti. Nyt sain vetää koiraa molemmilla radoilla perässä. Hieno asia oli se, että vaikka joudun viemään koiran vahvasti kädellä kepeille niin se suoritti ne nopeasti ja hyvin. Turhaan jännitin sitä osaa radasta.
Ihan kauhea tunne jäi kisauran korkkaamisesta, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Seuraavat kisat korkataan nähtävästi Kirkkonummella 17.10.

Koppiksen tokotreenit sujuivat viime viikolla tosi kivasti. Suoritin kaikki liikkeet koira kytkettynä kun pari hyökkimisepisodia oli takana.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Koppis haastoi mut leikkiin treenikentällä. Kaivoi kentältä maahan piiloutuneen kepin ja toi sitä mulle, pääsimpä jopa kerran palkkaamaan leikin avulla. Lopetin leikkimisen kun Koppis vielä olisi jatkanut sitä, aivan mieletön tunne! Semmoinen, joita harvoin kokee mutta jotka on ehdottomasti koiranomistamisen hienoimpia hetkiä.

Pennut täyttää huomenna 5 viikkoa ja onhan ne kovin sööttejä. Viikon päästä suoritetaan pentuetestaus, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Uskomatonta että vajaa kuukauden päästä olen aussiepennun onnellinen omistaja!

Möllikisat

2010-09-21T23:14:00.001-07:00

Käytiin Pedon kanssa AST:n järjestämissä möllikisoissa viime perjantaina.

Intoa koirasta ei puuttunut taaskaan, vaikka aika kertookin ihan muuta: 42,75 s ihanneajan ollessa 50 s.
ja 10 ratavirhettä.
Rata alkoi 3 hypyn suoralla, joista toinen oli pituus. Otin reippaasti etumatkaa, koska suorilla meillä ei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa. Peto kuitenkin tuli pituuden ohi ja siitä rapsahti heti vitonen ja meni kiitettävästi aikaa hukkaan. En muista, mutta voi olla että olin itse huonosti sijoittuneena radalle.
Putkissa (ainakin yhdessä niistä) oli muuten vettä, joka jännitti mua mutta ei Petoa.
Putkesta kuitenkin toinen vitonen. Käsky vaan auttamattomasti myöhässä, itseasiassa olin jotenkin unohtanut radasta koko putken. Putkelle tulo oli kuitenkin omasta mielestäni todella helppo, joten Pedon olisi olettanut lukitsevan sen ihan ilman käskyäkin. Toisin kävi ja Peto kiersi putken ulkokautta. Siinä vaiheessa taisin revetä nauramaan. Loppu rata menikin kivuttomasti, mitä nyt vähän säädettiin takaaleikkausten kanssa, mutta "kuuluu asiaan". Sijoitus 7/14.

Koppis sai sunnuntaina akuutin ripulin ja oksenteli yön läpi. Maanantaina jätettiin Pedon agit väliin tästä syystä. Harmillista, sillä meillä on lauantaina ensimmäiset viralliset kisat Purinalla. Lahjattomat treenaa, niinhän se taisi mennä!
Mennään siis sitäkin paremmalla syyllä hakemaan 2 hyllyä ja pitämään hauskaa hyvässä porukassa.

Pentutsydeemit

2010-09-09T23:27:00.000-07:00

Vihdoin ja viimein jotain konkreettista kerrottavaa pentusuunnitelmista!

Koska kotimaasta ei löytynyt mieleistä yhdistelmää Remyn jäätyä tyhjäksi, päätin kokeilla onneani ja kysyä pennua Ruotsista. Useiden sähköpostien ja 2 tunnin puhelun jälkeen tein alustavan varauksen pennusta.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, lennän hakemaan pentua lokakuun lopulla Black Zone's Kennelistä: http://blackzone.se/
suora linkki pentueen omalle sivulle: http://blackzone.se/kull/Blomsterkullen

Tuhannet kiitokset jo etukäteen kaikille ihmisille, jotka ovat auttaneet & tukeneet minua pennun saannissa. Kiitos erityisesti Shantille ja Jessicalle, ilman teidän apua en olisi päässyt näin pitkälle.

Harjakoirien sielunmaisemaa ymmärtääkseni...

2010-09-01T23:29:00.000-07:00

En ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa niin valitsin sitten viimeisimmän.

Oman seuran ohjatut treenit saatiin potkastua käyntiin viime viikolla ja alotettiin Pedon agilityllä.
Peto tapansa mukaan tykitteli "hymyssä suin" vähän sinne sun tänne. Kun sain viimein itse vakavoiduttua niin kivasti se lähti kuuntelemaan ohjausta. Mulla on hieman ongelmia ottaa tota koiraa tosissaan, sillä on vaan niin superrrrrrrrrrr hauskaa kentällä.

Peto haki sokkokulmasta putkeen joka kerta. Ei olla sitä mielestäni treenattu ennen ja siksi se yllätti positiivisesti. Ongelmana oli sen sijaan märkä putki. Putkeen oli satanut vettä eikä hienohelma harjakoira Peter voinut kastella tassujaan moisessa touhussa. Veeran kanssa naurettiin että ei tarvitse ainakaan sadepäivän kisoihin osallistua.

Itse kämmäilin ihan huolella ohjauksen kanssa. Estin koiraa mm. menemästä keinulle kun pelkäsin lentokeinua. Lopulta saatiin sekin kunnialla hanskaan, mutta vielä joudun pehmentämään alastulon. Tässäkin on varmasti kyse enempi omasta epävarmuudesta.
Rengaskin sujuu jo hienosti, ei yritä sivuilta vaikka en varmista ohjausta enää siinä kohtaa.

Selkeä ongelma on liian laajat kaarteet, pitäisi saada terävyyttä niihin. Äänellä ohjaus ei auttanut viime treeneissä, mutta katsellaan miten siihen saisi ratkaisun. Toinen "ongelma" on se että Peto ei vieläkään tykkää takaaleikkauksesta. Jää pyörimään ympyrää ja katselemaan että mihin se ohjaaja nyt jäi. Onneksi Anneli löysi jo tähän ratkaisun aikaisemmin, pitää vaan ruveta targetin avulla reenaamaan sitä taas.
Mikäli sää sallii menemme kisaamaan mölleihin viikonloppuna.

Koppiksen tokoryhmä on meille haastava ja koiria on huomattavasti enempi kuin viime kaudella.
Parhautta on tietysti se, että yksi ryhmäläisistä on aussi.
Koira toimii ihan kivasti ja olen todella tyytyväinen siihen miten se käyttäytyy uuden ryhmän kanssa kentällä. Saatiin Ritvalta tosi hyviä ohjeita seuraamiseen ja paljon tuli uutta harjoiteltavaa. Paikkamakuu, joka on omasta mielestäni ollut meidän vahvuus aina, meni ihan päin persettä eilen.
Joku vaan tökkii tällä hetkellä tosi pahasti tokon kanssa. En ole yhtään varma että jatketaan enää talvella. Ja jos tämmönen sama moodi jatkuu niin ei osallistuta möllitokokisoihin 2 viikon päästä.

Ja sitten pentuasiaakin vielä. Remy jäi harmillisesti tyhjäksi ja nyt mietin muita vaihtoehtoja. Niitä ei ihan kauheasti totta puhuakseni ole, mutta yksi ainakin.
Päivä päivältä olen varmempi siitä että mun on todella saatava se hieman totisempi harrastuskaveri kuin mitä nämä nykyiset on.
Innolla odotan vastausta eräästä kiinnostavasta pentueesta, joka on jo syntynyt. Vastaus löytynee asiaan hyvinkin pian ja tuskin keneltäkään jää se kuulematta!

Tokoilua

2010-08-06T02:10:00.000-07:00

Syyskauden ohjatut agi- ja tokotreenit saadaan taas käyntiin nyt elokuussa. Kyllä ollaan niitä keretty jo ikävöimäänkin kesätauon aikana. Koirille taukoilu on varmaan tehnyt ihan hyvää, motivaatiota ja intoa tekemiseen näyttäis löytyvän kivasti. Ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa, motivaatiota kylläkin löytyy. Ehkä liikaakin. Pitäisi tajuta pitää treenit lyhyinä eikä ottaa yhteen treenikertaan sataa eri asiaa mukaan.

Ollaan käyty nyt Koppiksen kanssa tokoilemassa epäsäännöllisen säännöllisesti kolmen viikon ajan.
Aloteltiin kevyesti kaikissa liikkeissä. Seuraamiset pidin myös lyhyissä pätkissä ja nämä sujui hyvin. Seuraaminen on paljon intensiivisempää kuin viime kaudella ja katsekontakti pysyy hyvin, ainakin noissa lyhyissä pätkissä.

Pikkuhiljaa uskalsin ottaa sivulletulo siedättämistä mukaan. Ongelmana on ollut siis se ettei koira kestä minun sivulletuloa. Alokasluokassahan se tuottaa ongelman vaan paikallamakuussa ja hypyssä, mutta kuitenkin. En tiedä tullaanko ikinä korkkaamaan koko alokasluokkaa, mutta tämä on muutenkin hyvä treeni koiralle. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja eilen koira kesti jo hyvin tämän hypyssä!

Paikallamakuita ollaan otettu joka kerta ja pidennetty aikaa pikku hiljaa. Toissa viikolla uskalsin jo ottaa täyden keston niihin mukaan. Tämä on ehdottomasti mun lemppareita ja Koppis pysyy mielettömän hienosti häiriöstä huolimatta paikallaan! Tässä ollaan molemmat edistytty huimasti eikä mun tarvitse enää jännittää mihin katson. Koira ei lähde luokse vaikka katson suoraan sitä kohti.

Muutamat luoksetulot tehtiin mutta näitä tulee harjoiteltua ihan liian harvoin. Viime treenikaudella tuli mulle totaalisena yllätyksenä kun koira ei pinkonutkaan sata lasissa mun luo vaan jäi epäröimään matkalla. Nuo luoksetulot mitä nyt tehtiin meni hyvin, ei ongelmaa. Paitsi se kirotun sivulletulo suoraan luoksetulossa. Ollaan treenattu sitä tauon aikana omasta mielestäni paljon mutta se ei vaan natsaa. Taidan pikku hiljaa luovuttaa ja palata samaan vanhaan eli otan koiran eteen ja siitä vasta sivulle erillisellä käskyllä.

Hypyssä meillä onkin sitten pienoinen ongelma. Kuvittelin sen olevan kunnossa, koska ollaan treenailtu sitä paljon sisätilassa nyt kun meillä se ihkaoma tokoeste kerran on. Havahduin yhtäkkiä eilen siihen, että olen koko ajan käyttänyt käsiapua hypyssä. Yritin ilman käsiapua pelkällä hyppykäskyllä, niin koira heilutti innoissaan häntää ja pysyi sivulla. Esteen yli hyppäämisestä ei siis tietoakaan. Hohoijaa, että voi olla daiju ohjaaja! :D Ei muuta kun namialusta käyttöön ja harjoittelu alkutekijöihin.

Jossain hurmoksen ja mielenhäiriön rajamailla päätin sitten ilmoittaa Koppiksen epäviralliseen ja hyvin leikkimieliseen tokokisaan. Saa varmaan ohjaaja ja koira molemmat hävetä silmät päästään. Toivottavasti saadaan sitä ennen videokamera kuntoon ja kuvattua mm. noita seuraamisia.

Mielenkiinnolla odotan tokoryhmän kokoonpanoa, mikäli mahdutaan mukaan. Ekat kerrat menee aina siihen kun opetellaan miten ryhmässä ylipäänsä käyttäydytään sekoilematta ja "tappamatta" ketään. Nyt ollaan kuitenkin treenattu vaan tuttujen ja samojen koirien kanssa. Liina tulee nyt hankittua pakostikin jälkeä varten niin voidaan aloittaa treenit ilman että mun tarvii koko ajan olla pelko p*rseessä.

Tässä taas todistetaan se, miksi niin kovasti jo pentua odotellaan. Hinku kisaamaan ja testaamaan lähinnä omia taitoja on sietämätön, kun vaan olisi koira jolla kisata.

Match show ja agility tulokset

2010-07-30T00:50:00.000-07:00

Käväistiin Emma.A:n ja Emma W:n kanssa Koneen Kentän mätsärissä keskiviikkona.
Mätsärin järjesti Suomen englanninbulldoggiyhdistyksen Helsingin paikallisosasto sekä Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Paikalle oli hommattu ulkomuototuomarit ja arvostelu sitten pikkasen kesti!
Pienissä aikuisissa oli varmasti yli 100 koiraa ja tuomarina toimi Karjaallakin meitä arvostellut Marja Kurittu.
18:00 aikaa paikalla ja oma vuoro n. klo. 20:00. Koiraa ketutti ja niin ketutti muuten omistajaakin. Ilman über hauskaa seuraa ja hyvää säätä olisi kyllä palanut käpy.
Sininen nauha ja ulos, siinäpä meidän tulos. Sinisten ryhmäkehässä Kurittu ei vilkaissutkaan pomppivaa ja muuten vaan pitkästynyttä harjakoiraa sekä sen hohoijaa- ilmeellä esiintynyttä omistajaa. Eipä tosin ihan kauheesti haitannut päästä kotiin siinä vaiheessa iltaa! :D
Ja vali vali saarnan takaa täytyy sen verta hehkuttaa että oli hauskan seuran lisäksi ihana nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja paljon erilaisia harjiksia. Ja miten upeita tanskandoggeja sekä yksi punainen tricolor aussiepentu!

Lauantaina olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä Pedon kanssa möllikisoihin, mikäli koiran kunto sen sallii. Meidän kisa kokemus kun mahtuu hurjaan kahteen kisaan, jos Agirotua ei lasketa:
Tehis Cup 15.4. minimöllien voitto
Nasta Cup 23.4. HYL
Pitäisi siis todella ruveta ottamaan itseä niskasta kiinni ja pakottautua kisaamaan. Harmillista että senkin lisäksi joutuu aina arpomaan kykeneekö koira kisaamaan/treenaamaan vai ei :(
Viime viikolla käytiin treenimässä oman seuran kentällä keppejä ja keinua. Kepitkin hakee jo hienosti itse eli potentiaaliahan tuosta kyllä löytyisi vaikka ja mihin. Treenaaminen piti tosin sitten lopettaa kesken kun takajalka rupesi näyttämään jotenkin löysältä koiran liikkuessa.
Lihaksisto on mielestäni kehittynyt kivasti Timon luona käynnin jälkeen, joten jatketaan samaa rataa ja katsotaan miten se vaikuttaa asioihin. Päivä kerrallaan, ei tilanteessa oikein muutakaan voi.

Vuoden 2010 näyttelyarvostelut

2010-07-12T13:35:00.000-07:00

Lahti KV 24.4
Kooltaan ylärajalla. Mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan tyypikäs. Kantaa korvansa oikein. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvät posket & kuonon pituus. Alaleuan tulisi olla leveämpi ja hammasrivin tasaisempi. Kaunis jalo niska. Tyypikäs rungon muoto. Pitäisi olla vakaampi edestä, kääntää hieman etukäpäliä ulos. Hyvät reidet ja sääret. Terve iho ja hyvät hapsut. Liikkuu epävakaasti edestä.

Helsinki KV 22.5
Hyvä koko. Hyvät mittasuhteet. Hieman pienet korvat. Kallo saisi olla jalompi. Hyvä ylälinja. Takaosa saisi olla paremmin kulmautunut. Töpöttävät liikkeet. Hyvä crest ja iho. Hyvä rinnan syvyys ja seistessä tasainen ylälinja. Esitettiin hyvin mutta se ei aina riitä.

Karjaa KR 11.7
Erinomainen koko ja rungon mittasuhteet. Oikean mallinen pää. Kaunis ilme mutta silmät voisivat olla hieman tummemmat. Hieman poskia. Ok purenta. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehän syvyys. Liikkuu edestä hyvin mutta takaa voisi olla voimakkaampi työntö. Hapsut oikeissa paikoissa. Miellyttävä luonne.

Tuomarit ja tulokset edellisessä tekstissä. Mua edelleen hymyilyttää Lehtisen arvostelu ja viimeinen lause, positiivisesti.

Näytelmiä: Karjaa KR 11.7.2010

2010-07-06T23:49:00.000-07:00

Nyt ois sitten tämän vuoden näytelmät näillä näkymin näytelty.

Käväisimme sunnuntaina viimeisessä koitoksessa Karjaalla, jossa tuomarina toimi Marja Kurittu. Tuloksena EH ja AVK3 loistavan arvostelun kera. Kurittu olikin sitten tuomareista ainoa, joka mainitsi Pedon takaliikkeistä ja niiden riittämättömyydestä.

Tänä vuonna kävimme yhteensä kolmessa näyttelyssä, joista tulokset:

Lahti KV 24.4.2010, tuomarina Tuula Plathan, tulos: EH

Helsinki KV 22.5.2010, tuomarina Hans Lehtinen, tulos: H

Karjaa KR 11.7.2010, tuomarina Marja Kurittu, tulos: EH

Olen tosi tyytyväinen Petoon. Kyllä siinä on aimo annos myös showkoiraa, sanokoot mitä sanovat ;) Koira esiintyi iloisesti ja häntä heiluen joka kerta! Peto on aina ollut helppo esittää vapaana, se seisoo hienosti itse eikä liikahdakkaan. Mulla itsellä on ollut opettelemista koiran esittämisessä asettelemalla. Kiitos hyvän opettajan tästäkin on selvitty ja itse olen oppinut samalla paljon.

Kaivopuiston perinteikkään erikoisnäyttelyn ja Helsinki kr:n päätin jättää väliin tänä vuonna. Harmittaa sikäli, kun tuomarina olisi ollut ulkomaalaiset Robert Dunlop Briteistä ja Paul Stanton Ruotsista. Ei yksinkertaisesti vaan löydy enää tarpeeksi mielenkiintoa tähän näyttelytouhuun. Mulla on loma erkkarin aikaan, ja meillä lepää silloin minun lisäksi myös koirat :) Syyskuussa ei säistä tiedä tuon taivaallista, joten meidän on turha mennä katkarapuilemaan kehään.

Kiitokset kaikille niille mukaville ihmisille näytelmäkehien ympärillä, jotka jaksoivat meitä tsempata ja kannustaa. Toivottavasti näemmä samoissa merkeissä myös ensi kesänä!

Ja sitten aiheen ohi. Josko nyt uskaltaisi jo vähän hehkuttaakin: "väärän rotuisen" tulo taloon on edennyt siten, että narttu on aloittanut juoksunsa! Nyt sitten vaan peukut ja varpaat pystyyn, että asiat etenee hyvin ja siemennys onnistuu odotetusti.

Agirotu 2010

2010-07-05T03:00:00.000-07:00

Sunnuntaina ajelimme Pedon ja avon kanssa Agirotuun Ylöjärvelle. Jos en aivan väärin muista, tämä oli 3 kerta minulle Agirodussa. Aikaisemmat 2 vuotta kisasin Hugon kanssa, molemmat minien möllijoukkueessa. Tilanne oli sikäli siis uusi minulle kuten Pedollekin, vaikka kaippa tätä uskaltaa hyvällä omalla tunnolla jo kutsua perinteeksi.

Esimerkillisenä joukkueenjohtajana myöhästyin sovitusta yli vartin. Syytettäköön navigaattorin puutetta ja huonoa suunnistustaitoa. Onneksi Sini kävi ilmoittamassa joukkueemme sisään. Kisapaikalle päästessä eräs tarkkasilmäinen joukkuelainen huomasi että rataantutustuminen olikin kahdessa erässä niin, että jouduimme odottamaan 45 minuuttia ajateltua kauemmin. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja itsellä oli tuskainen olo 2 tunnin ajomatkan jälkeen, enkä varmasti ollut ainut. Sain kuin sainkin itselleni aikaan hävetyksen lisäksi myös pienen ramppikuumeen. Mielessäni vilahteli kauhuskenaariot siitä kuinka kompastun radalla ja lennän esteitä päin ja kuinka koira puolestaan karkaa radalta ja p*skoo raviradalle.

Olimme viimeisenä startissa ja Peto vaikutti hieman poissaolevalta. Jännittystä lisäsi torstain treeneissä ilmennyt koiran innottomuus esteille ja mietinkin että mitähän tuo keksii tai paremminkin ei keksi radalla. Lähti kuitenkin suorittamaan rataa innokkaasti ja olin hyvin tyytyväinen koiran kokonaisvaltaiseen suoritukseen!

Virheet oli selkeitä ja ne oli puhtaasti mun tekemiä:

Toisella hypyllä virhe ihmeellisestä vastakädellä ohjaamisesta. En tajua miten keksin mitä ihmeellisimmissä paikoissa ohjata vastakädellä! Toisekseen mun on uskallettava jättää koira hyppyjen taakse odottamaan lähdössä, koska se ei ole mikään ongelma. Meillä ei toimi se, että lähdetään koiran kanssa samaan aikaan, olen auttamattomasti myöhässä.

Puomi hyvin. Itse saisin lisätä omaa tempoa reippaasti niin saisin koiraan vielä enemmän vauhtia. Tämä kun ei ole sitä perässä hissuttelevaa mallia alkuunkaan. Kaippa olen Hugon kanssa siihen tottunut.

Putket täysillä ja haki hyvin itse. Kiva että koira on taas saanut sen petomaisen asenteen myös putkille takaisin.

A hienosti, näillähän on ollut ongelmana mun huolimaton ohjaaminen (ylläri!) kontakteja ajatellen.

Kepithän meillä on vielä vähän vaiheessa, ei hae vielä itsenäisesti kepeille. Muurin jälkeen täysi vartalo-ohjaus pois kepeiltä ja koira haltuun. Loistavasti haki ekan keppivälin ja jatkoi nopealla kepittelyllä. Olen tosi tyytyväinen tähän suoritukseen!

Tokavikalla esteellä uskalsin pähkäilyistä huolimatta tehdä takaaleikkauksen vaikka Ponia se ällöttää. Sujuvasti meni mutta koira jäi kattelee että wtf. mihis se ohjaaja oikeen hävis. Nopeasti kuitenkin lukitsi itse vikan esteen ja hienosti rata läpi. Tässäkin multa huolimaton "ohjaus", aikaisemmin ohjaus äänellä niin koira olisi jo ollut esteellä.

Hienosti kaikki 4 harjakoiraa ja niiden ohjaajat menivät radan ja näillä lohkesikin 12. sija kun 21 joukkuetta oli kaiken kaikkiaan. Loisto tulos siis harjiksilta! Kiitokset kaikille mukavasta päivästä, viimeistään ensi vuonna nähdään samoissa merkeissä!

Alkusävelmiä...

2010-06-29T03:27:00.000-07:00

Vihdoin ja viimein sain tämän aikaiseksi! Tai kyse oli pikemminkin osaamisesta kuin aikaansaamisesta. Kiitokset siis Pertulle avusta :)

Kuten jo otsikosta arvaa, aihepiiri käsittelee Pedon ja Koppiksen touhuja. Toivon mukaan myöhemmin seuraan liittyy "väärän" rotuinenkin.
Vähemmän saamme toivottavasti lukea omistajan kommelluksista. En siis aio perustaa tänne Surkeiden Leipureiden blogia suuresta kysynnästä huolimatta!

Ja siispä asiaan:
kävimme eilen Timo Rannikon luona, ja Poni pääsi vihdoin ja viimein hierottavaksi. Turhaan ei minulle moni tätä kyseistä henkilöä ollut suositellut. Olin enemmän kuin tyytyväinen Timon luona käyntiin! Pedon selästä, lähinnä lantion alueelta löytyi pientä lihaskireyttä mutta suurempia jumeja ei hämmästyksekseni ollut.
"Noottia" tuli ja ihan aiheesta. Olen toki itsekin pannut merkille, että LGP:stä leikattu jalka on lihaksistoltaan heikompi kuin normaali jalka. Itseasiassa normaalissa jalassa on jopa Timon mukaan "ylikehittyneet" lihakset, ja tästä johtuu myös koiran epätasapaino ja lihasjumi vaan toisella puolella kroppaa.
Timo kehottikin ottamaan yhteyttä Aistiin ja varaamaan aikaa Annalle, jotta saamme kesän kuntotreenin mallilleen. Aistissa fyssarina toimiva Anna onkin meille ennestään tuttu, hän hoiti Pedon kuntoutuksen LGP leikkauksen jälkeen. Olen Annalle hyvin kiitollinen siitä hoitojaksosta, sillä se oli pitkä ja rankka sekä koiralle että minulle itselle. Ilolla (hieman nolonakin) palataan hänen asiantuntevaan hoitoonsa.
Onneksi on kesä! Uinti on tehokkain hoitomuoto legg pertheksestä toipuville lihaksille ja se on meillä nyt prioriteetti numero yksi.